Poikavauvan juhlapäivä

Viime viikonloppu oli oikea juhlaviikonloppu. 

Lauantaina olleiden valmistujaisjuhlien lisäksi

sunnuntaina oli lapsenlapsen  kastejuhla vauvan toisessa mummulassa.

Ristiäiset on aina niin herkkä ja kaunis juhla.

Niin tälläkin kertaa.
Kodin juhla,
lämmin, herkistävä,
sukupolvet yhdistävä perhejuhla.

<3

Kun näin pienokaisen kastemekossaan,
sininen silkkirusetti rinnassaan,
hän näytti niin tutulta.
Mieleeni palautui taas kerran se kaunis runon säie
"sydänten sykkeellä toisiimme liitetyt".
Hetken ajatus kulki omien lasten kastejuhlissa, muistoissa.

Minulle jäi tästä kastejuhlasta mieleen erityisesti papin kummeille osoittamat sanat.

Se, että kummius on ilo

ja luottamustehtävä.

Kummit ovat vauvan vanhemmille tärkeitä ihmisiä ja ystäviä. 

Kummiuden kautta ystävyys aivan kuin sinetöityy ja he kiinnittyivät  uudella tavalla
nuoren perheen elämään ja heidän rinnalleen.

Vanhemmat eivät ole pyytäneet kummeja materiaalisten lahjojen toivossa,

vaan siksi, että he kulkisivat
Aslak Valdemarin ja  hänen perheensä mukana tavallisessa arjessa.

Vierailemalla, 

kuulumisia kyselemällä 

ja toki myös rukouksin muistamalla.

Ja että yhteisellä matkalla kummitkin kokisivat saavansa tästä tehtävästä elämäänsä
iloa ja rikkautta, vastavuoroisuutta.

Kastejuhlan jälkeen saimme nauttia runsaista ja herkullisista pöydän antimista.

Viivähdimme hetken yhdessä
kuin yhtenä isona perheenä.
Kiireettöminä.
Kiitollisina.

<3

Koti on siellä
missä sinä ja minä,
missä me ja kaikki ne,
jotka meille annettiin,
saman  pöydän  äärellä.

~~~~~~~~

Juhlien jälkeen näin  työmatkalla ison tienvierimainoksen, jossa luki:

Juureton puu ei pysy pystyssä.

Siinä pyöräillessä ajatus palasi  näihin ristiäistunnelmiin.

Lapsi tarvitsee paljon hoivaa ja läsnäoloa,
rakkautta ja rajaamista,

juurruttamista  kodin turvalliseen multaan.

Siinä pienen vauvan kasvattamisessa ovat
vanhempien rinnalla kummit, mummit ja papat,

isoisovanhemmat.

Rakkaat läheiset,

jotka  kukin omilla mahdollisuuksillaan,

taidoillaan ja voimillaan,

jakavat lapsiperheen arkea.


<3

Rikas elämä.
Erilaiset yhdessä,
vieri vieressä,
juurissa mullan tuoksu,
oksille tuulen laulu.

~~~~~~~

Toukokuun viimeinen sunnuntai.
Kevät on jo pitkällä.
Ulkotyöt ovat vieneet mukanaan
ja tällaiset kirjalliset työt jääneet vähemmälle.

Kaikkialla on kaunista!
Hengittelen syvään tuomen tuoksua
ja kätken sydämeeni kuvat lähimetsän Puna-ailakeista,
Metsätähdistä ja monista menneiden kesien tutuista,
kun ne nostavat kukkaishattunsa esiin.
Ja nuori, voimakas vihreä koivuissa on tuntuu aina niin täydelliseltä,
ainutkertaiselta.

Ihanan levollista sunnuntaita Sinulle!

Kaisu