Äitienpäiväaaton aatoksia

Repussa leiväntähde,

 tuohilippi ja lähde,

 mätäs juurella puun.

Kanssani etkö lähde

metsään toukokuun.

Polkua koukeroista

 metsä sinua vie.

Ihmettä tuskin moista

tarjosi tasainen tie.

Asuu kaikissa puissa

kauneus hiljainen.

Viipyy lintujen suissa

onni sen.

Repussa leiväntähde

 Kanssani etkö lähde?

Siellä juurella puun

 on tuohilippi ja lähde,

on lähde toukokuun.

-Helvi Juvonen- 

Tästä pojaltani saamastani tuokiokuvasta
metsälammen ihanassa tunnelmassa.

tuli hetimiten mieleeni tämä  Juvosen toukokuinen runo.
Poikani lupasi laittaa nämä kuvat muistoksi tänne! 

Kuvassa  pieni lapsenlapsemme ihmettelee
luonnon kauniita asioita;
vettä,
valoa,
metsää.

Tulin kuvasta niin onnelliseksi.
Siitä, että heillä on repussa leiväntähteen lisäksi
iloa, onnea ja rakkautta
ja arki-illan yhteinen hetki,
keväisen päivän elämys ja metsäretken kokemus.

Siitä, että lapsemme ja lastenlapset jakavat näitä hetkiä
ja tuovat  minulle
 niin paljon iloa ja elämää ympärilleni. <3

On äitienpäivän aatto.

Tänään on ollut yksi tämän kevään lämpimimmistä päivistä.

Aamulenkillä ja pihahommissa olen  viipyillyt  "äitiajatuksissa";

äitiydessä,

mummun roolissa 

ja oman rakkaan äitini luona,

<3

Huominen, perinteinen äitien juhla

sisältää monenlaisia tunteita;

iloa ja onnea,

 mutta myös kaipausta

ja pettymystäkin.

Tunteita, jotka kaikki ovat inhimillisiä ja oikeutettuja.

<3

Ajatuksissani olen muistanut niitä,  jotka ovat menettäneet äitinsä menneen vuoden aikana.

Ensimmäinen äitienpäivä ilman äitiä on kipeä muistojen päivä.

Olen ajatellut niitä naisia, jotka kantavat pieniä itsessään ja ovat tulossa äideiksi 

sekä myös niitä, joiden syli on tahtomatta tänäkin äitienpäivänä tyhjä.

<3

Olen ihmetellyt elämän moninaisuutta,

erilaisia elämäntilanteita

kuin pieni poika tässä kiven päällä.

Pienten vieraiden kanssa jatkamme toukokuisen päivän touhuja.

Kysäisen heiltä,

kanssani ettekö lähde 

pihalle toukokuun?

~~Kaisu~~