Tyttövauvan juhlapäivä

Sunnuntaina oli pienen, suloisen tyttövauvan ristijäiset;

 kaunis, herkkä juhlahetki.

Koti oli sonnustautunut vaaleanpunaisiin ajatuksiin,

rakkauden ja lämmön sävyttämään tunnelmaan.

Elämme mieheni kanssa tavallaan jo kolmatta lapsuutta. <3 

Omat lapsuuden huolettomat, kultaiset päivät  ovat jo siellä kaukana muistoissa 

ja omien lasten lapsuusvaihe alkaa olla loppusuoralla. 

Nyt on tämä ihana isovanhemmuuden aika, josta saamme nauttia täysin rinnoin, huoletta 

 ja iloita näistä pienistä lapsenlapsista ja heidän perheistään, 

Sydämestä yhdyimme kastevirren sanoihin 

"Ota Jeesus rakkahin suojaas koti kallehin, 

siunaa äitiä ja isää,

 heille elinpäivää lisää, 

Ystävä sä lapsien, pientäs auta holhoten."

Kastepöydällä oli kahden isomummun käsityöt;  pöytäliina ja pään kuivaamisliina. 

Minä puolestani olen maalannut kastemaljan ja kynttilänjalan posliininmaalauksessa
vauvan isän kastejuhlaan 25 vuotta sitten. <3 

Ihana, että nämä saivat sijansa tässäkin kastepöydässä, tässä toukokuisessa juhlassa.

Isän suuret karheat kädet 

sanovat pitkin päivä:

rakastan sinua lapsi.

Ne ovat teonsanoja

niin vahvoja

että kantavat

halki elämän.

-Maaria Leinonen-

Jokaisessa juhlassa on aina jotakin mieleenpainuvaa, ihanaa, erilaista.

Tämä toisen mummun tekemä kakku oli tämän juhlapöydän katseenvangitsija.

Ja oli arvatenkin suussa sulavan herkullistakin. :)

Kynttilän riemukas liekki 

on syntymäsi.

Syntymän iloa pimeys pakenee.

Syntymän ilossa taivaat taipuvat.

On avoin syli

lapsen nauraa ja itkeä,

ojennettuja käsiä levätä.

Ojennetut käsivarret 

ovat silta ja purje

aikojen ja välimatkojen yli.

-Leena Salin-

~~ <3 ~~ <3 ~~~ <3 ~~

Kummitytön lahjaksi antama helminauha kaulassa pieni Alise nukkui onnellisen tietämättömänä tämän päivän juhlahumusta, kodin täyttävästä onnesta ja ilosta. Sen verran varmaan huomasi, että syli vaihtui tuon tuostakin. Vaistosi varmaan rakkauden määrän! 

Jokainen halusi oman osansa vauvan tuoksusta. 

Jokainen halusi nähdä läheltä sen täydellisyyden, mitä pieni kantaa olemuksessaan silmäripsiä, kulmakarvoja, jokaista pientä kehon osaa myöten. 

Pientä sylissä pitäessään voi tuntea elämän ihmeellisyyden. 

Lasta katsoessa tuntee itsensä, ymmärryksensä niin pieneksi, 

pienemmäksi kuin tämä vastasyntynyt.

~~ <3~~ <3 ~~ <3 ~~

Kastejuhlan herkkä, kotoisa  tunnelma olisi houkuttanut jäämään, mutta elämä vei eteenpäin.

Sunnuntai-illan päätteeksi veimme oman poikamme rippikouluun ja osallistuimme siellä kodiniltaan.

Lauantaina onkin sitten konfirmaatio ja rippijuhlat täällä kotosalla.

Sanoisinko, että elämä on yhtä juhlaa.

Ja arkea välillä. <3