30. huhtikuuta 2017

Hääjuhlia odotellessa

Tänään olimme päättäneet mennä kymmeneltä nuorin parin mukaan kirkkoon 
ns. kuulutuksia kuuntelemaan.
Sehän on kaunis, perinteinen tapa viikkoa ennen hääjuhlaa.

Siinä kirkossa istuessamme koimme jännittävän hetken, 
kun niitä kuulutuksia ei sitten heidän kohdalta luettukaan.
Olimme pienen hetken hämmentyneitä ja ihmeissämme,
 mutta totesimme, että kaikki on mahdollista, kaikki ei aina mene niin kuin odotetaan.
Olimme kuitenkin olleet  kirkossa yhdessä
hiljentymässä heidän yhteisen suunnitelman äärellä.

Kirjauksissa oli  tapahtunut inhimillinen erehdys.
Asia hoidettiin lukemalla kuulutus 
seurakuntayhtymän toisen kirkon messussa tänään puolelta päivin
ja osallistuimme siihen nettiradion kautta.

Loppu hyvin,
kaikki hyvin.
<3<3
 
Vaikka, nykyäänhän julkinen kuulutus ei ole enää pakollinen
ja  häät olisi toki voinut pitää suunnitellusti.
Tätä hetkeä oli kuitenkin odotettu
vanhan "kaavan" mukaan.


Ihana on seurata nuorten onnellisuutta,
heidän iloaan toisistaan,
heidän suunnitelmiaan ja luottamusta yhteiseen tulevaisuuteen.
 
 Hääjuhlavalmistelut ovat loppusuoralla.

"Olette sydämellisesti tervetulleita todistamaan,
kun tyttäremme ja poikamme..."


Tänä aamuna maa oli taas valkeana.
Yöllä oli satanut taas lunta.
"Lumisade tietää onnea rakkaudessa" totesi mieheni.
Niin sanottiin 80 -luvulla!


"Kynnyksellä
on oltava hetkinen hiljaa
pysähdyttävä
hengitettävä syvään
katsottava taakse
vielä kerran.

Otettava menneestä
mukaan se,
mikä kantaa.

Ja luovuttava siitä
mikä ei vie eteenpäin
mikä painaa liikaa ja 
estää siipiä kohoamasta.

Sillä matkalle on
lähdettävä.
Sitä ei voi enää peruuttaa.
Kynnys on ylitettävä.
On päästettävä irti...
 -Hanna Ekola-


Ihania runoja,
niitä on.
Kauniita sanoja,
sanoituksia rakkaudesta,
yhteisestä tiestä,
matkasta.

Niitä olen lukenut, luen.
Josko jonkun veisin juhlaan
ajatuksieni tulkkina.

<3

"Kevätpäivässä lupaus
kaikkien aurinkojen,
vuorten ja pilvien lävitse
kanteleen viimeiseen helähdykseen.

Aamun lämpö ja kirkkaus
piirittävät askeleenne
kevätsateen huuhtomalla tiellä.
Saattajien kädet ojentuvat lähellenne
polun louhikoissa, sammalissa.

Olkoon sydän sydämelle
auringon ja sateen maa,
laulu ilon pisaroista,
onnen säteistä ja kiitoksesta.
-Kaarina Pöyhtäri- 

~~~~

Toukokuun ensimmäinen, 
kevään juhla on yön päässä.

 Alkamassa keväisten juhlien kuukausi.

~-Kaisu~~ 



29. huhtikuuta 2017

Kevään ensimmäiset orvokit

Tämä huhtikuun viimeinen lauantai valkeni aurinkoisena
ja ihan selkeästi keväisempänä kuin lähipäivät.

Kevätmyyjäisiin mennessäni näin kevään ensimmäiset leskenlehdet,
jotka pieninä aurinkoina pilkistivät likaisesta maasta.

Kevään ensimmäisten kukkien näkeminen tuntuu aina 
mielettömän ihanana läikähdyksenä mielessä.
Silmät ovat nähneet jotain sellaista, mitä on odottanut, 
jotain sellaista, mikä tietää oikeasti kevään olevan täällä.

Aurinkopäivästä ja osittain kuivaneista pihan kohdista innostuneena
olen viettänyt melkoisen tovin tuossa etupihalla.
Haravoiminen on niin käsittämättömän palkitsevaa keväällä;
roskien ja kaiken "ruohokuntan" siistiminen tekee 
tienoo siistiksi ja valmiiksi ruohon tulla pintaan.
Ja maasta nousee märän mullan,
kevään tuoksu!

On tämä vaan verratonta aikaa. <3


Pihan kevät alkaa orvokeista. <3
Kävin lähipuutarhalta hakemassa pari sarviorvokkiamppelia.
Ihanat Viola -amppelit, joissa oli useampaa sävyä!


Puutarhuri sanoi viime keväänä sarviorvokkien kestävän pakkastakin
ja karaistuvan sekä topakoituvan viileässä säässä.
Viime keväänä ostin sarviorvokkiamppelin pääsiäisenä, huhtikuussa,
ja se ilahdutti pitkään,
kukki ihanasti koko kesän.



Niin kauniita,
niin herkkiä,
kevät kevään jälkeen
aina yhtä ihania.

~~~~~~~~~

Kevään avaus on tehty  täällä kotona pihahommissa.
Mökillä on savusauna lämpiämässä,
joten lähden ajelemaan sinnepäin.


Kukkaisajatuksia kaikille ihanille ihmisille,
jotka käytte täällä Tau(v)onpaikassa.

Aurinkoista vappua, 
kevään juhlaa!

-Kaisu-