Olen viettänyt täällä harvinaisen rauhallisia mökkipäiviä.
On ollut vissiinkin sitä paljon puhuttua omaa aikaa,
kun olen ollut täällä mökillä itsekseni päivät pitkät.
Tällaisia päiviä ei ole kyllä ollut näiden
29 mökkivuoden aikana montaakaan.
Olen hidastanut tietoisesti.
Ollut vaan ollut,
katsellut ja kuullostellut.
Olen tehnyt sitä,
mikä on tullut vastaan ja innostanut.
Istunut ja ihmetellyt.
Käynyt pyöräilemässä.
Välillä on tullut sellainen olo,
että onko tämä tottakaan ja voiko näin edes olla näin.
Tänä keväänä olen katsonut sattuneista syistä mökin siivouksia läpi sormien.
Eteisen siivosin perusteellisemmin.
Siitä tulee aina mukava kesätunnelma
ja tällä kertaa "narraus",
että koko mökissä olisi isomminkin siivottu.
Ajatukset ovat arvatenkin kulkeneet menneissä kesissä,
ruuhkavuosien päivissä ja vuosissa
sekä arkisissa touhumuistoissa
ja mökkipäivien sattumuksissa.
Tulimme vuosikaudet ja -kymmenet tänne perheellä.
Meillä oli monenikäistä mökkeilijää omasta takaa
ja välillä lasten kavereitakin mukana.
Jossain vaiheessa joku lapsista halusi jäädäkin kotiin.
Se oli oma vaiheensa ja
toi omanlaista järjestelyä.
Kesä kesän jälkeen tilanne on elänyt,
muuttunut ja
saanut omia sävyjään.
Jokainen mökkikesä on ollut omanlaisensa
ja ne ovat jättäneet jälkensä tänne
ja muistojen sopukoihin.
Niistä voin lukea mökkikirjojen muistiinpanoista.
Nuorimmainen tuli yksi ilta saunomaan ja
totesi jääkaappiin kurkattuaan huolestuneena,
"eihän teillä ole ruokaakaan".
Olimme nimittäin ostaneet eväät vain meille kahdelle,
täsmäostokset.
Olikin kiva, kun porukat tulivat sunnuntaina syötävien kanssa.
Eihän tänne osaa enää kovin isolle sakille purtavaa varatakaan,
eikä toki tarvitsekaan.
Vieraat kulkee ajallaan
ja talo elää tavallaan.
Mökkielämän alkuvaiheessa tuli kierrätettyä liinavaatteita
kotoa tänne ja niitä on vuosien saatossa kertynyt kasapäin.
Tänä aamuna päätin järjestää liinavaatekaappia reilummalla kädellä.
Laitoin jo ennen puuhaan ryhtymistä
Facen kirppikselle kuvan kaappinäkymästä
ja kysymyksen "haluaako joku näitä uusiokäyttöön".
Heti tuli muutama innokas kierrättäjä jonoon
ja se kyllä innoitt minua karsimaan jemmoja.
Laitoin myös perheryhmään kuvan muutamista lakanoista
ja tekstin, että näiden mukana lähtee monta muistoa.
Yllätyksekseni pojat innostuivat varaamaan
pussilakanoita ja tyynyliinoja
asuntovaunuihinsa.
"Rekkalakanoissa kyllä 5/5 yöunet aikanaan."
"Määkin kelpuutan jotku lakanat, huippuja. "
"On muuten pehmeitä! "
Se tuntui kyllä hellyttävälle,
että mökkilakanat pääsivät vielä siivittämään pienten lomalaisten unta.
Muutos se on pienikin muutos.
Ja iso ilo.
Ennen ja jälkeen.
Järjestelin myös liinajemmani,
josta en kyllä raskinut laittaa oikein mitään pois.
Käsintehtyjä ja tehdaskutoisia.
Vanhoja ja uusia.
Virkattuja,
brodeerattuja,
merkattuja,
isoja ja pieniä kankaisia liinoja,
poppanoita,
lyhyitä ja pitkiä.
Eihän sitä koskaan tiedä,
jos vielä ne kaikki löytävät pöydän ja pääsevät vielä pöydälle.
Vaikka tokkopa sentään!
Yhden 80x80 senttisen valkean brodeeratun liinan laitoin kiertoon.
Halkaisin sen ja ompelin kaistaleen valkeaa lakanakangasta lisäleveydeksi.
Tein verhot navettarakennuksen ikkunaan,
jonka verho oli tullut tiensä päähän.
Mielenkiintoista sinänsä miten verho hiutuu ja kuluu ikkunassa niin,
että siihen tulee reikiä.
Toki taisi olla aikanaan vanhat kesäiset verhot,
mitkä ripustin sekä navetan ja puojin ikkunoihin.
Tulipa nyt pienten verhojen verran laitettua juhannusta!
Arjen iloa ja onnellisuutta.
Pieniä juttuja eri miljöössä.
Olen oivaltanut ennenkin,
että joutenolosta nousee energiaa ja inspiraatiota.
Jatkan maltillisella linjalla.
Tiedä mitä tässä tulee tehtyä, kun aikansa ottaa rennosti.
🔆
Tuomen kukinta alkaa olla finaalissa.
Laitoin kukkaisoksat tuonne purkkiin,
kun pakkaavat aina karistamaan liinalle.
Sieltä näkyvät ja tuoksuvat.
Tuovat kesäistä tunnelmaa.
Kaikkea ihanaa juhannuksen aluspäiviin!
Nautitaan hetkestä!