Toukokuisen juhlapäivä

Eilen oli toukokuisen lapsenlapsemme juhlapäivä.

Kesän kauneus ja vihdoinkin saapunut lämpö,

suoranainen heinäkuun helle siivittivät päivää. 

 

Vanhemmat olivat laittaneet rakkaalle pienokaiselleen ihanan juhlan. 

Kaikki oli kaunista;

koti, kattaukset ja kukat 

sekä juhlapukuihin sonnustautunut pikkuperhe. 

Kukkakimppujen runsaus ja 

kukkien moninaisuus sopi niin mukavasti kesäiseen päivään,

kun kaikkialla luonnossakin näkyy kukkien loisto.

Kukkakimppu toi mieleeni tuossa hetkessä perheen,

perhepiirin ja sukukunnan,

jossa eri-ikäiset, eriluontoiset persoonat

vauvasta vaariin, 

sulautuvat ja sopeutuvat, 

tukeutuvat ja turvautuvat,

lutviutuvat toistensa lomiin. 

Olemme yhdessä yhdenlainen kimppu;

itseksemme omana aikana sekä omalla tavallamme kukkiva luojan luomus.

Osa värikkäämpiä ja rönsyilevämpiä, 

osa hillittyjä ja harkittuja. 

Osa nupullaan, 

toiset täydessä kukassa, 

vanhimmat jo kukkasiaan karistamassa. 

Juhla-asut ja perinteet kuuluvat aina vahvasti juhlaan.  

Tykkään niin sanoista ’sukupolvien sydänten ketju’ 

ja se ajatus näkyi näissäkin ristiäisissä. 

Pienokainen oli puettu isän isomummun ompelemaan,

suvun kerrokselliseen ristiäispukuun, 

joka oli äidin puvun tavoin ihanan pitsinen. 

 

Kattauksessa oli tarjolla sekä silmien ruokaa että suunmyötäistä tarjottavaa. 

Monenlaista maistuvaista, 

suolaista ja makeaa,

suussa sulavaista, 

kesäistä ja kaunista. 

Niissä kaikissa rakkauden sivumaku!

Pieni hetki yhdessä

-onnen hetki.

Juhla katkaisi hetkeksi kesäisen menemisen ja tulemisen.  

Saimme pysähtyä hetkeksi nuoren perheen kotoiseen juhlaan,

joka oli samalla vauvan kastejuhla ja kodin siunaus. 

Kastepappi puhui kauniisti ja lämpimästi vauvasta,

joka tuo iloa perheeseen

ja uuteen kotiin, johon perhe oli juuri ennen vauvan syntymää muuttanut. 

Vauva sai nimekseen 

Ingrid Isa Alessia. 

Ystävä sä lapsien,

katso, miten ihana hän on.

Posket pehmet kuin ensimmäiset päivät,

huulen kaaressa 

enkelin sormenjälki. 

-H.Kivisalo-

Toivottelemme papan kanssa Halipupun myötä 

Onnea ja enkeleitä pienen Ingridin elämään

sekä paljon haleja ja syliä.

❤

 

Perinteisten synttäriarpajaisten aika

Yksitoista vuotta on kulunut blogiharrastuksen parissa. 

Kun aloittelin blogin pitämistä, 

moni asia oli toisin. 

Kotipesässä oli silloin vielä useampi ’poikanen’

ja arki kovasti erilaista kuin tällä hetkellä. 

Väki on vuosien mittaan vähentynyt 

kodin kurkihirren alta. 

Yksi toisensa jälkeen on keikkunut aikansa kotipesän reunalla,

koetellut siipiensä kantavuutta ja lähtenyt lentoon. 

Huomenna saattelemme nuorimmaisen junaan,

matkalle asepalvelukseen. 

Meillä vanhemmilla on uusi elämänvaihe edessä. 

Olemme jälleen kahdelleen niin kuin 42 vuotta sitten. 

<3

 Vaikka puitteet muuttuvat, 

jatkan edelleen kirjoittamista tänne. 

Tämä on minulle mieluinen harrastus

ja omien ajatusten paikka. 

Tau(v)onpaikka. 

 

Kirjoittamalla teen näkyväksi itselleni tärkeitä asioita, 

tapahtumia, tunteita ja tekemisiä

ja tallennan muistoiksi noita ohikiitäviä hetkiä. 

Ennen kaikkea haluan nostaa esille 

arkista juhlaa,

 hyvää oloa sekä iloista mieltä, 

pientä, sievää ja merkityksellistä, 

 joka jää usein arkisessa tiimellyksessä noteeraamatta. 

Löysin ihanan Elina Keskisen runon,

joka tuntui niin omalta. 

Älä tule elämää kohtaan niin ahneeksi

ettei mikään sen tarjoama riitä

ettei onni joka kolistelee ovellasi

kättesi jälki, sydämesi maisema

saa koskaan sille kuuluvaa kiitosta.

Ettei enää muista huokaista 

keskellä täyttä päivää

kuinka juuri nyt on hyvä

Kuinka juuri tällä kohtaa

et kaipaa mitään tämän kummenpaa. 

Tykkään kirjoittaa.

Tämä on naisen, vaimon, äidin ja mummun avoin päiväkirja. 

Muistiinpanoja siitä monenkirjavasta ja elämänmakuisesta elämästä, 

mitä näissä rooleissani saan elää ja kokea. 

Elämässä on aina paljon hyvää ja kaunista. 

Olen yrittänyt muistaa, 

että se, mistä puhuu ja kirjoittaa, vahvistuu.

 

Yksi kaunis asia on se, 

että meidät on annettu toistemme rinnalle kulkemaan,

tukemaan ja jakamaan.

Keinot kohtaamiseen ja toisen ilahduttamiseen 

ovat moninaiset. 

Blogi on vuorovaikutusta 

samanhenkisten ihmisten kanssa 

ja omien oivallusten jakamista 

sekä ajatusten avaamista toisille.  

Olen itsekin saanut paljon monenlaisia vinkkejä blogipostauksista;

minusta on kiva laittaa myös omat hoksaamiset kiertoon. 

Tykkään perinteistä ja haluan juhlia kanssasi 

blogin synttäreitä. 

Kutsun Sinut mukaan arpajaisiin,

joissa on arvon kaunista ja kotoista;

Pentikin Manteli -keittiöliinan ja pannulapun. 

Voit osallistua kirjoittamalla ’arpasi’  tämän postauksen kommettikentään 

tai Facebookin Tauvonpaikka-sivustolle. 

Jätä tunnistetieto sen varalle, että arpaonni suosii sinua. 

Arvon voittajan 27.7.2025 klo 20. 

Kiva, kun piipahdat Tau(v)onpaikassa! 

Onnea arpajaisiin! 

t. Kaisu 

Pyöräretki

Pätkä Rantatietä; 

Raahe-Siikajoki-Lumijoki-Liminka-Tupos. 

Tuolla akselilla toteutui tänään pyöräilyreissu 

ja pieni lähimatkailu, 

jonka olin ajatellut tänä kesänä tekeväni. 

Oli ’aakeeta, laakeeta’, 

tasaista maastoa. 

Kävin päiväkahvilla tyttäreni luona 

ja tervehtimässä pikkuruisia kavereita. 

Oli kiva yllättää heidät 

ja yllätyin toki itsekin, 

että sain retkeni toteutettua jo tässä vaiheessa kesää. 

Matkaa kertyi 134 kilometriä.

 Rantatie kulkee tässä kohden perinteisen suomalaisen maalaismaiseman halki

ja historiallisia tielinjoja mukaileva tie onkin suosittu pyöräilyreitti.

Moninainen luonto ja monenikäinen rakennettu ympäristö avautuu 

silmien eteen molemmin puolin tietä. 

Tien pientareet kukkivat tähän aikaan sateenkaaren kaikissa väreissä. 

Auringon keltaista ja lumen valkoa,

niittyleinikkiä ja koiranputkea,

 näkyi silminkantamattomiin.  

Niiden seasta bongasin ainakin hiirenvirnaa,

suolaheinää, siankärsämöä, puna-apilaa, 

päivänkakkaroita ja kissankelloja

sekä monennäköisiä heiniä. 

Niin kauniita värejä ja huumaavaa tuoksua pitkin matkaa! 

Nautin niistä aisteillani.

Matkan etenemisen takaamiseksi kuvaaminen jäi tänään vähemmälle. 

Kumpareelle rakennettu Lumijoen kirkko on upea.

Se näkyy kauas tasaisille lakeuksille. 

Siikajoki.

Mennen tullen pysähdyin sillalle ihastelemaan maisemaa. 

Veden väsymätön liike,

niin kuin tulikin,

on aina niin rauhoittava elementti. 

~~~~~~

Hyvä reissu kaikkinensa ja päivän ilo! 

Pieni hetki yhdessä siellä päätepisteessä 

ja kesäistä kauneutta matkalla. 

Maaren Kallion haastamaan "tämän vuoden välikirjanpitoon" merkintä, 

että olen saanut tänään toteutettua liikuntatavoitteeni. 

Tykkäätkö sinä pyöräillä? 

Onko tuo pätkä Rantatietä sinulle tuttu? 

Sitä pitkin kulkee muuten myös Flatland-route. 

~~~~~~

Mukavaa loppuviikkoa.

Sunnuntaina onkin sitten blogini synttäripäivä

ja ehkäpä arpajaisetkin taas tuloillaan! 

Jääpä kuulolle! 

 

Kukkaistervehdys

Tänään on ollut tihkusateinen päivä. 

On tullut sellaista lempeää ja tiheää sadetta, 

josta kukat kyllä tykkää. 

~~~🍃🌼🍃~~~

Tein pikaisen pihakierroksen.  

Luonto näyttää niin vehreältä ja vihreältä. 

Kylmästä huolimatta kukinnat etenevät. 

Perennapenkkini luottokukat,

Särkyneet sydämet, 

eivät näytä olleen moksiskaan 

viime kesän jakamisesta.

Sitä mietin, 

miten noin kauniilla kukalla voi olla noin surullinen nimi.  

Kukinnot ovat kuin

sydämiä sydämien ketjussa.  

Niitä on ihana kuvata! 

Ilokseni löysin viime kesänä pihan perältä, 

 vanhan syreenin viereltä  

pienen valkoisen syreenin. 

Tänä vuonna siinä on jo useampi kukkaterttu. 

Tämä valkea yksilö on kyllä erityisen kaunis, 

herraskainen suorastaan. 

Otan sen hennon taimen suojeluuni

vai olisiko sittenkin paras antaa olla siellä 

oman onnensa nojassa 

niin kuin on tähän astikin ollut?

Metsänreunan pihlajat ovat alkaneet myös kukkia. 

Pihlajat ja violetin sävyiset syreenit rytmittävät 

kauniina värinauhana pihaamme reunassa. 

Hetken siinä,

kukin vuorollaan. 

Juhannusruusu ja 

perennapenkin pionit 

sekä päivänkakkarat, koreakärsämöt ja verikurjenpolvet 

seuraavana kukassa.

Lisää kauneutta tiedossa! 

Mikä on sinun lempikukka tai kukkiva pensas 

tässä vaiheessa kesää? 

~~~🍃🌼🍃~~~

Näiden kuvien myötä kesäkuun viimeisen 

                           viikonlopun iloa Sinulle!

                             Palataan ensi viikolla! 

.

 

Keskikesän iloa

Juhannus, midsummer, keskikesän juhla. 

Luonto kukoistaa ja on valoisaa. 

Meilläpäin on tänään, juhannusaattona, 

 aurinkoista, mutta kovin tuulista ja viiloista.

Onneksi ei sada vettä! 

Se on tämän päivän ilo! 

Pihapiirin ja luonnon kukat 

sekä koivun oksat tuovat väriä juhannukseemme. 

Niistä on ollut ihana taas sitoa kransseja 

ja kukittaa maljakoita. 

Valkeaa ja vihreää sekä taivaan sineä. 

Siinä tämän päivän värit ja kattaukset. 

Juhannusajatukset. 

Eivät kukat ole vain kuihtumista varten,

elämän iloa ja rakkautta varten 

ne syntyvät.

Siemaisevat äitiauringosta

elämän maidon,

hehkuvat sallitun ajan

ja muuttuvat.

Mutta kuihtuminen on toinen elämä, 

toisenlainen kauneus,

 kaikkien luotujen osa. 

-Maila Jyrinki-

Porraspielen koivut ovat mökkijuhannuksemme perinne.  

Tällä kertaa koivujen hakija on valinnut jotenkin söpön kokoiset puut. 

~~~~🌸 ~~🌸~~🌸~~~

Tämä hetki on tässä.

Keskikesä. 

Nautitaan olevasta!

Tämän pikaisen postauksen myötä toivottelen 

Sinun ja läheistesi juhannukseen 

levollisuutta, kauneutta ja onnellisuutta.

 

Terveisiä lomaviikolta

Olen viettänyt täällä harvinaisen rauhallisia mökkipäiviä. 

On ollut vissiinkin sitä paljon puhuttua omaa aikaa,

kun olen ollut täällä mökillä itsekseni päivät pitkät. 

Tällaisia päiviä ei ole kyllä ollut näiden 

29 mökkivuoden aikana montaakaan. 

Olen hidastanut tietoisesti. 

Ollut vaan ollut, 

katsellut ja kuullostellut. 

Olen tehnyt sitä,

 mikä on tullut vastaan ja innostanut.

Istunut ja ihmetellyt. 

Käynyt pyöräilemässä. 

Välillä on tullut sellainen olo, 

että onko tämä tottakaan ja voiko näin edes olla näin. 

Tänä keväänä olen katsonut sattuneista syistä mökin siivouksia läpi sormien. 

Eteisen siivosin perusteellisemmin. 

Siitä tulee aina mukava kesätunnelma 

ja tällä kertaa "narraus",

että koko mökissä olisi isomminkin siivottu. 

Ajatukset ovat arvatenkin kulkeneet menneissä kesissä,

ruuhkavuosien päivissä ja  vuosissa

sekä arkisissa touhumuistoissa 

ja mökkipäivien sattumuksissa.  

 

Tulimme vuosikaudet ja -kymmenet tänne perheellä.  

Meillä oli monenikäistä mökkeilijää omasta takaa 

ja välillä lasten kavereitakin mukana. 

Jossain vaiheessa joku lapsista halusi jäädäkin kotiin. 

Se oli oma vaiheensa ja 

toi omanlaista järjestelyä. 

Kesä kesän jälkeen tilanne on elänyt, 

muuttunut ja 

saanut omia sävyjään. 

Jokainen mökkikesä on ollut omanlaisensa 

ja ne ovat jättäneet jälkensä tänne 

ja muistojen sopukoihin. 

Niistä voin lukea mökkikirjojen muistiinpanoista.  

Nuorimmainen tuli yksi ilta saunomaan ja 

totesi jääkaappiin kurkattuaan huolestuneena, 

"eihän teillä ole ruokaakaan".

Olimme nimittäin ostaneet eväät vain meille kahdelle,

täsmäostokset. 

 

Olikin kiva, kun porukat tulivat sunnuntaina syötävien kanssa. 

Eihän tänne osaa enää kovin isolle sakille purtavaa varatakaan, 

eikä toki tarvitsekaan. 

Vieraat kulkee ajallaan 

ja talo elää tavallaan. 

Mökkielämän alkuvaiheessa tuli kierrätettyä liinavaatteita

kotoa tänne ja niitä on vuosien saatossa kertynyt kasapäin. 

Tänä aamuna päätin järjestää liinavaatekaappia reilummalla kädellä. 

Laitoin jo ennen puuhaan ryhtymistä

Facen kirppikselle kuvan kaappinäkymästä 

ja kysymyksen "haluaako joku näitä uusiokäyttöön". 

Heti tuli muutama innokas kierrättäjä jonoon 

ja se kyllä innoitt minua karsimaan jemmoja. 

Laitoin myös perheryhmään kuvan muutamista lakanoista 

ja tekstin, että näiden mukana lähtee monta muistoa. 

Yllätyksekseni pojat innostuivat varaamaan 

pussilakanoita ja tyynyliinoja

asuntovaunuihinsa. 

 "Rekkalakanoissa kyllä 5/5 yöunet aikanaan."

"Määkin kelpuutan jotku lakanat, huippuja. "

"On muuten pehmeitä! "

Se tuntui kyllä hellyttävälle, 

että mökkilakanat pääsivät vielä siivittämään pienten lomalaisten unta. 

Muutos se on pienikin muutos. 

Ja iso ilo. 

Ennen ja jälkeen. 

Järjestelin myös liinajemmani, 

josta en kyllä raskinut laittaa oikein mitään pois.

Käsintehtyjä ja tehdaskutoisia. 

Vanhoja ja uusia. 

Virkattuja,

brodeerattuja, 

merkattuja, 

isoja ja pieniä kankaisia liinoja, 

poppanoita,

lyhyitä ja pitkiä.

Eihän sitä koskaan tiedä, 

jos vielä ne kaikki löytävät pöydän ja pääsevät vielä pöydälle. 

Vaikka tokkopa sentään! 

Yhden 80x80 senttisen valkean brodeeratun liinan laitoin kiertoon.  

Halkaisin sen ja ompelin kaistaleen valkeaa lakanakangasta lisäleveydeksi. 

Tein verhot navettarakennuksen ikkunaan, 

jonka verho oli tullut tiensä päähän.

Mielenkiintoista sinänsä miten verho hiutuu ja kuluu ikkunassa niin,

että siihen tulee reikiä.

Toki taisi olla aikanaan vanhat kesäiset verhot,

mitkä ripustin sekä navetan ja puojin ikkunoihin.

Tulipa nyt pienten verhojen verran laitettua juhannusta! 

Arjen iloa ja onnellisuutta. 

Pieniä juttuja eri miljöössä. 

Olen oivaltanut ennenkin, 

että joutenolosta nousee energiaa ja inspiraatiota. 

Jatkan maltillisella linjalla.

Tiedä mitä tässä tulee tehtyä, kun aikansa ottaa rennosti. 

🔆

Tuomen kukinta alkaa olla finaalissa.

Laitoin kukkaisoksat tuonne purkkiin,

kun pakkaavat aina karistamaan liinalle.

Sieltä näkyvät ja tuoksuvat.

Tuovat kesäistä tunnelmaa. 

Kaikkea ihanaa juhannuksen aluspäiviin! 

Nautitaan hetkestä! 

 

 

Vihdoinkin täällä

Vihdoinkin täällä. 

Ne on sanat, 

jotka kuvaavat tätä hetkeä

ja odotuksen täyttymystä. 

Olemme vihdoinkin ennättäneet tulla yökuntiin mökille.

On ollut koleaa säätä ja niin ohjelmallisia 

viikkoja ja viikonloppuja,

että mökillä oleminen on jäänyt minimiin. 

Kesä on edennyt täällä ja vihreys täyttänyt pihapiirin. 

Ruoho oli arvatenkin kasvanut melkoiseen mittaan 

ja vaati heti leikkaamista. 

Humalat olivat köynnöstäneet pensaan oksille ja  maata myöten, 

kun en ole ollut niitä ohjailemassa tikkaille ja telineille.

Harmi sinänsä,

mutta pääasia, että ovat kasvaneet! ;) 

~~~~~

Istutin tämän päivän 

ja lähestyvän juhannuksen iloksi 

suloisen sävyiset pelargoniat. 

Melkeinpä mökin väriset!

Jari -myrsky oli muuten kaatanut tuon

koivukujan alkupäässä olevan ovenkin. 

Sen olemme ehtineet yhtenä iltana käydä kunnostamassa.

Jospa se pysyisi siinä seuraavat kymmenen vuotta pystyssä! 

Laitoin humalaa varten patinoitunutta piikkilankaa

tyrkylle, josko se lähtisi siihen kiipeämään. 

Ja sitten tämän perjantain kohokohta oli se,

että ehdin näkemään ja kokemaan tuon 

mökin päädyssä olevan vanhan tuomen kukinnan. 

Minusta nuo valkoiset kukat mökin vadelman väristä seinää vasten on ollut 

aina kesän alun parhautta ja huikaisevaa kauneutta. 

Tässäpä tännekin muistoksi kesäillan kaunis hetki 

ja kukkaisajatus Sinulle blogini lukija. 

 

Saunoimme äsken kesän ensimmäisen vastan kera. 

Nyt ramasee suloisesti! 

Huomiseksi on luvattu kaunista säätä ja lämpöä. 

Se tuntuu juuri nyt hyvälle.

Ja ajatus siitä, että ensi viikolla on lomaa,

tuntuu vielä paremmalle. 

Voin jäädä tänne pitemmäksi aikaa;

jopa juhannukseen asti. 

🌺🌺

Viikonlopun iloa Sinulle 

ja kesän ihanuutta! 

 

Huhtikuisen juhlapäivä

Niin on palattu juhlaviikonlopun jälkeiseen 

arkeen ja juhlien muistelemiseen. 

Lauantain ulkonaisista olosuhteista, 

sateesta ja koleudesta,  huolimatta 

 vauvan kotona pidetyt ristiäiset olivat arvatenkin 

lämminhenkinen juhlahetki. 

Mieleeni jäi erityisesti papin sanat 

vanhempien ja sisarusten merkityksestä 

pienen elämässä sekä kodin turvasta. 

Painotus oli puhuttelevasti sanoilla "etenkin tänä aikana". 

Oli liikuttavan ihanaa ja onnellista katsella 

nuorta perhettä kastepöydän äärellä. 

Heillä on paljon työtä ja touhua lastensa kanssa, 

mutta myös paljon iloa ja elämää ympärillään. 

Siitä ilosta me isovanhemmatkin saamme olla osallisia. 

~~~~

Vauva liittyi monella tapaa sukupolvien sydänten ketjuun. 

Pienokainen oli puettu äitinsä suvun kauniiseen, vanhaan kastemekkoon.  

Kastepöydällä oli äitini, vauvan isomummun tekemä liina.  

Juhlassa oli läsnä neljän sukupolvea 

ja vauvalle löytyi useampia kaimoja suvun naisista.

Äsken hän aloitti matkan,

tuli kotiin.

Kaikki hänessä on orasta:

tuoksu

varren pehmeys

ihon helmiäinen

katseen kirkkaus,

silmät mullan tasalta 

tähtiin kurottavat.

-Maila Jyrinki-

Kaunis ja juhlava kattaus! 

Monenmoista herkkua, 

suolaista ja makeaa. 

Juhlan huipentuma. 

~~~~

"Pikkulinnut" olivat kertoneet minulle vauvan nimen

ja varmistettuani vielä sen äidiltä, 

 tein vauvalle lahjaksi nimikkopyyhkeen. 

Siinä tutustelin pienen nimeen 

ja viivähdin ajatuksissani hänen luonaan. 

Saatuna, annettuna, kaunista kaikki rakkaus. 

Onnekkaita ne, 

jotka sitä herättävät, 

mutta suurin onnellisuus niillä, 

ketkä sitä eniten tuntevat. 

-P. Shelley- 

💞

Onnea ja enkeleitä pienen Hildan elämään! 

💫

 

Juhlien aatto

Tänään on ollut niin ihana aurinkoinen vapaapäivä

 ja paljon innostavaa tekemistä. 

On ollut juhlan aatto. 

Viikonloppuna perhepiirissämme on kahdet juhlat. 

Pojan perheessä vietetään huomenna ristiäisiä  

ja sunnuntaina juhlimme nuorimmaisemme 

ammattiin valmistumista.

Juhlien valmistelusta tulee juhlamieli 

ja lämmin sää saa osaltaan myös ihmeitä aikaan. 

Tuntuu, että olen tehnyt tänään niin paljon sellaisia 

asioita, joita olen viikkokaupalla aikaillut.  

Innostuin leipomusten lisäksi 

puuhastelemaan pihallakin.  

Ilmassa oli kesätunnelmaa. 

Metsän reunan tuomi on pukeutunut juuri valkoiseen kukkaismekkoonsa

ja sen huumaava tuoksu täyttää pihapiirin. 

Miten tuomeen liittyvä tunne "kesä on täällä" -tunne onkin

kesä kesältä niin ainutkertainen.  

Löysin omenapuusta yhden avautuneen kukkasen. 

Kaikki kaunis tuntuu olevan melkeinpä henkäyksen ja käden mitan päässä.

Ehkäpä sunnuntaina saamme juoda kahvit tuossa omenapuun katveessa 

ja nauttia avautuneiden kukkien kauneudesta

-niin kuin monena menneenä kesänäkin  

valmistujaisten ja rippijuhlien aikaan. 

Muistot. 

Muistothan ne nousevat näissä hetkissä.  

Kävin kaivamassa perennajemmastani kukat pation ruukkuihin. 

Olen päättänyt olla maltillinen 

kesäkukka- ja siemenpussihankintojeni kanssa. 

Kukkien hoitamisesta kastelemisesta tulee aina huolta ja turhaa stressiä

lomien aikaan ja mökkipäivienkin aikaan. 

Ehkäpä näillä perennaistutuksillakin voi kesäajan kukittaa. 

Ostin tänään laventelit pation pöydille. 

Minua kiinnosti jostain lukemani ajatus, 

että sääsket eivät ehkä tykkäisi olla näiden kukkasten äärellä. 

Onko sinulla kokemusta laventelista?

Kesä on täällä 

ja se tuntuu juuri nyt parhaudelle,

odotuksen täyttymykselle. 

🌸🌸🌸

Ihanaa kesäistä viikonloppuna Sinulle!