Olla jollekin isä ja isoisä

                                                                            

Isänpäivä on kaartunut iltaan. 

Juhlahumu on pikkuhiljaa laantunut. 

Lapset ja heidän perheensä,

jotka tällä kertaa ns. kynnelle kykenivät, ovat tulleet ja menneet. 

~~~~~~

Ajatukset viipyilevät isissä.

Oma isäni ja appeni. 

Edesmenneet. 

Rakkaudella heitä muistan. 

❤

 

 Lasteni isä,

poikamme, jotka ovat jo isiä 

ja vävyt.

Isien joukko on kasvanut ympärilläni.  

Heitä yhdistää elämän tärkeä tehtävä, 

joka on sekä oikeus että velvollisuus. 

Heidän tulee pitää huolta pienistä, kannatella ja ohjata heitä,

 olla mallina ja esikuvana, 

korvina ja sylinä. 

Viedä eteenpäin isyyden viestiä pätkän matkaa. 

Isältä pojalle. 

Isän roolikin muotoutuu aikojen saatossa

Saa ottaa matkaan se, minkä hyväksi näkee 

ja jättää se minkä taakaksi kokee. 

 

Ei isäksi tulla 

vaan sellaiseksi kasvetaan;

kannattelemalla rohkein kämmenin

hentoa sydäntä

ottamalla turvaan syliin

ja kasvattamalla lempeästi 

itsestänsä yli.

Ei isäksi tulla 

vaan sellaiseksi kasvetaan;

ymmärtämällä,

että isän kädestä 

kuuluu kulkea vain rakkauden, 

että isältä pojalle 

on matka elämänmittainen. 

Ei mikään 

tee pojasta miestä

niinkuin 

kymmenen 

pientä

varjeltavaa 

varvasta. 

-Alisa Martikainen-

Olla jollekin

peruskallio

ja maailman vahvimmat kädet

esikuva

ja se joka toisi taivaaltakin tähdet

miehen malli

ja pientä sydäntä käsissään kantava 

turvapaikka

ja ehdottoman rakkauden antaja.

Olla siivet

ja opettaa lentämään lopulta itse

olla juuret

ja vuosien päästäkin huolta pitävä katse

Sellaista se on

olla pienen elämän

suurin sankari

olla enemmän

kuin mies

olla

isä

-Alisa Martikainen-

Ja sitten se papan rooli. 

"Ei ole suurempaa rakkauden valaa kuin se, 

että lapsenlapsesi sinua halaa

ja se, että pienessä sydämessä Sinulle juuri,

on varattu paikka niin valtavan suuri." 

Siinä sitä on iloa ja onnea kerrakseen. 

Mummullekin. 

Sydänkoriste antoi kauniin kehyksen katsella lipaston päällä olevia perhekuvia.

 Sydänraameihin sain mahdutettua kynttilän, 

joka tänä viikonloppuna loistaa iloa, valoa sekä 

kiitollisuutta olevasta,

lähellä olevista rakkaista ihmisistä.

Minä, sinä, 

me, 

he.

Lopulta jäljelle jää vain rakkaus.  

 ❤