Olemme olleet pitkästä aikaa viikonlopun kotona,
kiireettömästi ja leppoisasti.
Kynttilät ja musiikki on siivittäneet päivääni.
Minusta on tuntunut tänään siltä,
että olisin palannut pitkältä kesämatkalta kotiin.
Viherkasvit ovat säilyneet kuin ihmeen kaupalla kesäajasta
ja kesän puolihuolimattomasta hoidosta.
Useimmat ovat kasvaneetkin mukavasti.
Niin kuin tämä uusin, pyöreälehtinen viherkasvini, Kilpipiilea,
joka on versonut hurjasti ja muuttunut melkoiseksi palloksi amppelissaan ikkunan edessä,
vaikkei hoito-ohjeiden mukaan se ole suositeltavin paikka.
Tämä kukka on ollu minulle uusi tuttavuus.
Päiväkodin kahvihuoneeseen oli hankittu pari Piileaa
ja minulle kerrottiin sen olevan helppohoitoinen ja huoleton kukka.
Työkavereiden puheista innostuneena ostin Piilean itselleni kukkakaupasta
ja se on osoittautunut kyllä hyötyisäksi kasviksi,
vihreäksi iloksi.
On mukava tarttua luottavaisesti
kokemuksen rintaääneen viherkasviasioissakin!
💚
Onko Kilpipiilea sinulle tuttu viherkasvi?
Jos ei, niin täältä tulee vahva suositus sen puolesta!
Elinvoimaista Piileaa ihastellessani katse kiinnittyi pihalle
meidän tämänhetkiseen murheenkryyniin eli unkarinsyreenipensasaitaan.
Se on ollut niin peittävä ja kauniskin aita tonttimme rajoilla
sekä lisäksi helppohoitoinen ja huoleton.
Otin heinäkuussa aidasta kuvia
kirjoittaakseni joskus aiheesta "pensasaitasuositus",
mutta kuinka ollakaan;
nyt tämän 40 vuotta vanhassa pensasaidassa lehdet ovat kuivat ja käpreentyneet kasaan.
Lehdissä näyttää olevan pienen pieniä valkoisia öttösiä.
Meitä harmittaa kovasti,
josko pensasaita on tullut loppunsa eteen.
Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta?
Voiko uusi kesä antaa vielä vihreyden ja vehreyden.