10. marraskuuta 2024

Olla jollekin isä ja isoisä


                                                                            
Isänpäivä on kaartunut iltaan. 
Juhlahumu on pikkuhiljaa laantunut. 
Lapset ja heidän perheensä,
jotka tällä kertaa ns. kynnelle kykenivät, ovat tulleet ja menneet. 

~~~~~~

Ajatukset viipyilevät isissä.
Oma isäni ja appeni. 
Edesmenneet. 
Rakkaudella heitä muistan. 

 
 Lasteni isä,
poikamme, jotka ovat jo isiä 
ja vävyt.
Isien joukko on kasvanut ympärilläni.  

Heitä yhdistää elämän tärkeä tehtävä, 
joka on sekä oikeus että velvollisuus. 
Heidän tulee pitää huolta pienistä, kannatella ja ohjata heitä,
 olla mallina ja esikuvana, 
korvina ja sylinä. 

Viedä eteenpäin isyyden viestiä pätkän matkaa. 
Isältä pojalle. 
Isän roolikin muotoutuu aikojen saatossa
Saa ottaa matkaan se, minkä hyväksi näkee 
ja jättää se minkä taakaksi kokee. 
 

Ei isäksi tulla 
vaan sellaiseksi kasvetaan;
kannattelemalla rohkein kämmenin
hentoa sydäntä
ottamalla turvaan syliin
ja kasvattamalla lempeästi 
itsestänsä yli.

Ei isäksi tulla 
vaan sellaiseksi kasvetaan;
ymmärtämällä,
että isän kädestä 
kuuluu kulkea vain rakkauden, 
että isältä pojalle 
on matka elämänmittainen. 

Ei mikään 
tee pojasta miestä
niinkuin 
kymmenen 
pientä
varjeltavaa 
varvasta. 

-Alisa Martikainen-




Olla jollekin
peruskallio
ja maailman vahvimmat kädet
esikuva
ja se joka toisi taivaaltakin tähdet
miehen malli
ja pientä sydäntä käsissään kantava 
turvapaikka
ja ehdottoman rakkauden antaja.

Olla siivet
ja opettaa lentämään lopulta itse
olla juuret
ja vuosien päästäkin huolta pitävä katse

Sellaista se on
olla pienen elämän
suurin sankari
olla enemmän
kuin mies

olla

isä

-Alisa Martikainen-




Ja sitten se papan rooli. 

"Ei ole suurempaa rakkauden valaa kuin se, 
että lapsenlapsesi sinua halaa
ja se, että pienessä sydämessä Sinulle juuri,
on varattu paikka niin valtavan suuri." 

Siinä sitä on iloa ja onnea kerrakseen. 
Mummullekin. 




Sydänkoriste antoi kauniin kehyksen katsella lipaston päällä olevia perhekuvia.

 Sydänraameihin sain mahdutettua kynttilän, 
joka tänä viikonloppuna loistaa iloa, valoa sekä 
kiitollisuutta olevasta,
lähellä olevista rakkaista ihmisistä.

Minä, sinä, 
me, 
he.

Lopulta jäljelle jää vain rakkaus.  


 ❤








 

3 kommenttia:

  1. Sydänlämpöinen kiitos kauniista tekstistäsi. Ihanasti kokosit isyyden tärkeimmät asiat luettavaksemme. Lämmittää lukea tekstejäsi, kun maailman asiat mellastavat muissa medioissa.

    VastaaPoista
  2. Todella kaunis ja ihastuttava postaus. Kiitos siitä.

    VastaaPoista
  3. Sinulla on kyllä kaunis sanomisen taito. <3

    VastaaPoista