Kaikkein pienimmille

Syyslomalla varasin ompeluhetken

keskosille ja vastasyntyneille, 

jotka joutuvat elämänsä ensipäivinä, 

jopa viikkoina ja kuukausinakin olemaan sairaalahoidossa. 

Tämä on lämpöinen ajatus pienille, 

heidän vanhemmilleen ja hoitohenkilökunnalle. 

Keskoskaapissa on sinänsä lämmintä, 

mutta peitot tuovat turvaa pienille, 

kevyttä painoa iholle, sellaista kohtumaista turvaa.  

Nuppupeitot ovat myös väripilkkuja sinne

 johtojen ja koneiden maailmaan ja 

näitä peittoja pienet saavat myös muistoksi elämänsä ensimmäisistä päivistä. 

Olen ommellut näitä peittoja ennemminkin. 

Niistä tekemäni postaukset löytyvät 

nuppupeitto -tunnisteella. 

Kankaiden sovittaminen toisiinsa ja tilkuttaminen,  

suorien saumojen ompeleminen on tosi "nollaavaa" touhua.  

Pienokaisten ajatteleminen tuo puuhaan

 oman suloisen sävynsä, innoituksensa. 

Se, että on nähnyt lapsenlapsella tällaisen pikkupeiton kotiutuessa,

innostaa tekemään osansa näihin talkoisiin. 

Omien jemmojeni lisäksi löysin kassillisen 

tähän tarkoitukseen saamiani lahjoituskankaita.  

Ompelin niistä noin 50x70 cm kokoisia peittoja. 

Osaan tuli puuvilla- tai trikookangas molemmin puolin,

osassa on toinen puoli trikoota,  toinen kangasta. 

Vien nämä sen enempää pesemättä ja silittämättä eteenpäin,

sillä peitot pestään ja merkataan sairaalan puolesta. 

Pikkuruisten nuppupeittojen ompelu ja tämä päivitys sattuivat

 tällä erää hyvään aikaan, 

sillä keskosten päivä on 17.11. 

Päivän ympärille on koottu vuosittain erilaisia tempauksia, 

jolla pienimmistä ja heidän hoidostaan jaetaan uusinta tietoa. 

❤

Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

❤

Kun on oikeasti pieni

tarvitsee lämpöä ja hoivaa, 

pesää pehmoista sekä rakkauden laulua,  

korviinsa soivaa.