Puusavotassa

Kun jokaisella on omat perheensä, menonsa ja tulonsa sekä vuorotyönsä, 

yhteisen ajan löytyminen neljän sisaruksen kesken on monesti haaste. 

Nyt saimme kuitenkin yllättävän helposti sovittua syyskuiset 

polttopuutalkoot lapsuuden mökkirantaan. 

Väkeä oli paikalla vauvasta vaariin 

neljässä polvessa. 

Sää suosi meitä ja se oli toki tärkeä osa päivän onnistumista. 

Mökin ympärillä oli paljon sellaisia puita, 

jotka kasvoivat liian liki toisiaan ja lähellä sähkölinjaa. 

Siinä olikin miehillä oma hommansa 

ja kielellä keskellä suuta olemisensa, 

kun moottorisahalliset kaatoivat puita kohtuu kovassa tuulessa. 

Mutta hyvin homma hoitui 

eikä sattunut mitään haavereita. 

 

Savottaan tuli hyvä rytmi ja työnjako,

kun puiden kaatajat katkoivat puut pölkyiksi

ja toiset ajoivat ne kottikärryillä rantaan 

halkomakoneelle.

Näppärät pinontekijät latoivat halotut puut latoon 

ja ladon molemmille seinustoille. 

Oli kyllä mukava katsoa parikymppisten nuorten ja vanhempiensa 

yhteistä touhua siinä rantteella. 

Mummukin oli meidän naisten kanssa risuja kantamassa 

ja jälkiä siistimässä. 

Porukan vanhimman, kohta yhdeksänkymppisen Pekan sanoin

"oli henki päällä".

Tekemisen meininkiä, hyvää mieltä 

ja yhdessä tekemisen iloa. 

Tulosta tuli:

 sauna-ja takkapuita tuleville kesille.

Porukka oli työntouhussa jo aamusta varhain 

ja ennen puoltapäivää kokoonnuimme rantaan jauhelihakeitolle

ja mummun keittämälle marjasopalle. 

Nyyttikestit toimivat hyvin! 

Mummun ylläri päiväkahville oli syksyinen omenapiirakka 

sekä tavallisena että gluteenittomana,

Kylläpäs se maistuikin hyvälle.

Siinä oli rakkauden vahva maku! 

Hoksasin herkun olevan tämän syksyn ensimmäinen 

ja varmasti viimeinenkin omenapiirakkanautinto.

Mökkipäivään kuului arvatenkin myös

 avotulella paistetut makkarat ja salaatti

sekä saunominen ja uinti.

Kaikkialla huokui hyvästit kesälle. 

Veneet makasivat rannalla ja 

tuuli kieputteli koivujen lehtiä niiden peitoksi.    

Pieni saari loisti syksyn keltaa,

joka heijastui kauniisti veden kalvosta. 

Oli niin haikean kaunista.

 

Päivä tarjosi mukavia hetkiä ajatusten ja kuulumisten vaihtamiseen. 

Näitä tilaisuuksia toistemme kohtaamiseen on yllättävän harvoin,

kun etäällä toisistamme elämme ja olemme. 

Tällä rannalla on meillä jokaisella omat rakkaat muistomme.

Talkoopäivällä, 

oman ajan antamisella ja työpanoksella vaalimme mökin puitteita ja 

mökkeilyn mahdollisuuksia.  

Sinne jäi mökki 

rantoineen ja talkoopäivänkin muistoineen 

odottamaan uutta kesää ja mökkiläisiä. 

Ulkoilma sekä pölkkyjen ja risujen raahaaminen 

ramaisivat kyllä suloisesti. 

Päivän urheilut oli taatusti tehty siltä lauantailta. 

Ei tarvinnut unta houkuttaa, kun pääsimme kotiin.