Syksy on ja kesä on pois -viikonlopun tunnelmia

Syksy on saapunut kaupunkiin! 

Puolukat on poimittu ja survottu.

On ollut ihana siirtyä säännölliseen arkirutiinin 

ja vähitellen siisteihin sisätöihin. :)

Olen tietoisesti jättänyt siivoamiset tänne syyspuolelle. 

Kun aletaan olla kotosalla enemmän, 

riittää enemmän energiaa itse työhön ja 

ehtii sitten siivouksen tuloksistakin nauttia. ;)

Eilinen kuluikin pitkälle kodin kohentamisessa.

Ikkunoiden pesu on ollut mielessäni jo useamman päivän 

ja eilen sitten tartuin siihen urakkaan ja haasteeseen.

Minullehan ikkunanpesu on niitä vähemmän innostavia kotitöitä,  klik!

Kesällä ostin Kärcherin ikkunankuivaimen ja olen aivan innoissani tästä kodinkoneesta.

Huippu juttu, sanon!

Ikkunanpesun jälkimaininkiin kuului tietenkin keittiön verhokapan vaihto. 

Pentikin Hortensia -kangas kevään vihreästä syksyiseen oranssiharmaaseen Haikuun.

Niin saapui syystunnelma tupaankin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kerrattain elokuussa mökillä ollessamme minulle tuli mieleen ajatus valoikkunasta. 

Päätin laittaa pieniä virkattuja pitsiliinoja kiinni lakanakankaalle.

Liinojen alle tein tein ratkojalla pienet reiät led-valoille. 

Kankaan liinoineen ja valoineen laitoin kiinni nitojalla 

vanhaan käsittelemättömään ikkunapokaan. 

Ensin ajattelin  laittaa "tekeleeni" mökin seinälle, 

mutta arvelin siitä olevan enemmän iloa syys- ja talviaikaan täällä kotosalla.

Eilen tämä sai  ripustuslenkin 

ja  paikkansa sänkymme päädystä.

Siinä se antaa lempeää valoa huoneeseen.

(Olipa haasteellinen kuvattava!)

Ja se viime postauksessa mainitsemani kirppisostos on nyt tuossa sängyn päällä. 

Ostin tämän sängynpeiton itseasiassa  mökkisänkymme päälle, 

mutta se  sopii nyt hyvin kotimakkariin tämän valoikkunani alle. <3

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Äitini oli käymässä.

Oikein yökunnissa. <3

Täällä oli melkoinen kutomisen suihke,

 kun hän valmisteli tekeillä olevia lahja- ja tilaussukkia.

Siinä minäkin sitten aloittelin pientä käsityötäni 

ja piiitkästä aikaa istahdin kutomaan pyöröpuikon ja lankakerän kanssa äidin seuraan.

Lapsetkin vähän katsoivat pitkään epätavallista näkyä, 

kun kaksi mummua istui ja kutoi...

Kutominen oli kivaa.

Taisin vähän niinkuin innostuakin siitä.

Toisten saatan näyttää tuloksia.

pieniä. mutta tarpeellisia. :)

Äitini, lasteni mummu.

"Tuomassa hyvää tuulta meille

kurkistamassa tyttärensä huoliin,

siksi aikaa omansa unohti.

Niin mummujen äitien tytärten ketju

sydänten sykkeellä toisiinsa liitetty,

vanha viisauden virta

nuoreen korvaan

ja kokemuksen lämmin valo

pimeään yllätykseen.

Nousevien oraitten yli lähtiessään

virittävät toivon virren."

<3 <3

Ihana  Maila Jyringin Ketjussa runo elettiin taas todeksi.
Monta pientä touhua äiti  teki.
Teki ja touhusi.
Jätti malliksi, opiksi elämäämme.
Se on sellaista perintöä. jota ei voi hukata,
jota  kukaan ei voi riistää.

<3 <3

Viikonlopun tunnelmissa tässä.

Tervetuloa uudet lukijani Tauvonpaikkaan!
Ja lämmin ajatus vanhoille lukijoille mukana kulkemisesta.
Kommentit ovat kivoja ylläreitä, kiitos niistäkin!

Oikein mukavaa syyskuista viikkoa teille kaikille!

~~Kaisu~~