Ruusut ja pelargoniat talvilevolle

Toissapäivänä taittelin penkistä kaikki ruusut maljakkoon.

Ne ovat niin kauniita, herkkiä ja kestäviä.

Nämä ruusut, 

joita vaalin kuin silmäterää 

ovat menneitten äitienpäivien ja synttäreitteni ruukkuruusuja.  

Olen saanut kuljetettua ne talvien yli äitiltäni oppimani mallin mukaan.

.

Kovasti kyllä mietin alanko tänä vuonna tähän ruusujen "nostosouviin"

vai kokeilenko ruusujen talvettamisen kukkapenkissä.

Vaihtoehto, joka minulle kerrottiin olisi ollut leikata ne penkkiin 5 cm mittaisiksi tapeiksi.

Tämä muistojen ruusujen hoitaminen ja kasvun  ihmeen seuraaminen 

vuodesta toiseen ovat kuitenkin niin palkitsevia, 

että lähdin kuin lähdinkin hommaan.

Tänään syysauringossa ja koivunlehtisateessa

  nostin ruusut taas ylös penkistä.

Tein kasvimaan reunaan vaon, 

johon asettelin ruusut kylkiasentoon ja peitin ruusujen juuret mullalla.

Myöhemmin syksyllä peitän ruusut kokonaan lehdillä.

Äitillä ruusut ovat  ruukuissa, joista hän kumoaa ne pellon reunalle ja peittelee lehdillä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ruusujen siirtämisen jälkeen nostin kaikki pelargoniat auton peräkonttiin ja ajelin mökille.

Siskoni nauroi, että sinussa alkaa olla paljon äitiä.

Niinpä.

Näin se äitikin touhuaa niiden kukkiensa ja ruukkujensa kanssa. <3

Tuvassa odotti yksi valkoinen pelargonia.

 Nyt se sai seurakseen kymmenen valkeaa ja kolme vaaleanpunaista kaimaansa.

Lisäksi olen luvannyt ystävälleni, 

että hänkin voi tuoda omansa sinne.

Tuvan peruslämpö kun on kukille oiva talvehtimislämpö.

Siellä kesäni ilahduttajat ja uskolliset kukkijani nyt odottavat uutta kesää!

Ruusut mullassa taivasalla,

pelargoniat tuvan viileydessä.

Syyskuun viimeinen päivä.

Syyshommat alkaa olla tehtyinä.

Huomenna laitan vielä syksyä pihalle.

Lokakuu kolkuttelee jo ovelle.

Nautitaan pimenevistä illoista ja kauniista väriloistosta luonnossa!

-Kaisu-