30. toukokuuta 2021

Hummastinvaaran ulkoilureitti

Aurinkoisen sunnuntain lenkkeilykohteeksi valikoitui tänään
Pari tuntia liikuimme toukokuun lopun tunnelmissa lenkkipoluilla,  
jotka polveilevat luonnon moninaisuudessa ja ihmettelimme yhdessä,
miten luonto voikaan olla niin vaihteleva pienellä alueellakin.



Reitiltä löytyy mäkeä ja mutkaa,
 hiekkapolkua ja metsäpohjaa,
männikköä, jäkälikköä,
sekä peltomaisemaa.
Kuljimme pienillä silloilla ja  pitkospuilla sekä
tuhansien ja tuhansien askeleiden kuluttamien puunjuurien yli.

 Ilmassa oli vastikään kaadetun puun, 
juuri käännetyn peltomullan
 ja kosteikosta nousevaa märän maan vahvaa tuoksua 
sekä tietenkin loputonta linnunlaulua.
Mustikoiden varvut olivat sinipunaisenaan kukinnoista
ja löysimme myös käenkaalin herkkiä valkeita kukkia. 

Luonnon ihmeet ja kauneus sekä karuus olivat yhtäaikaa läsnä ja aistittavissa.






Polulla tarpoessani ja kokemastani vaikuttuneena päätin vinkata tästä hyvästä hetkestä ja retkestä 
sekä mukavasta reitistöstä, jonne pääsee helposti.
Näin kesän alussa on kiva jakaa ja saada itsekin hyväksikoettuja käyntikohteita.

Eli jos satut ajelemaan kasitietä Ouluun tai Oulusta etelään päin
niin varaapa tauonpaikaksi tuo Hummastinvaaran ulkoilupaikka.
Siellä voit "pyrähtää" autoltasi näppärästi jaloittelemaan luonnon helmaan
 tai ottaa maastopyöräsi alle ja polkaista joko helpommalle maastolenkille
 tai haastavammalle kivikkoiselle kesäreitille.  

Parkkipaikan läheisyydestä löytyy nuotiopaikka ja siitä näkyi lähtevän lyhyt reitti näköalatornille.
Ja merikaupunki Raahehan on sitten siinä muutaman kilometrin päässä, 
jossa on monenlaista nähtävää ja palvelua sekä yöpaikkojakin.


~~~~~~~~


Mukavissa ulkoilupäivän tunnelmissa toivottelen Sinulle
kaikkea hyvää uuteen viikkoon
ja ylihuomenna alkavaan kesäkuuhun.































 

28. toukokuuta 2021

Tuvan uusi vanha pöytä


Vihdoinkin on tulleet aurinkoiset päivät ja valoisat illat.
Olemme piipahtaneet mökillä useampana iltana
töiden jälkeen puuhastelemassa ja saunomassa.

Varmaan joka kevät olen "säätänyt" tuvan huonekalujen kanssa.
Tällä viikolla ehdotin  miehelleni mökin vanhan, alkuperäisen pöydän siirtämistä 
grillikatoksesta sisäkäyttöön. 
Mies kyllä sanoi kiusoitellen, että "tänään sisään ja ensi keväänä ulos",
mutta niin ei taida kyllä käydä.

Tämä vanha kotitekoinen pirtinpöytä ei ole ollut meidän aikana tuvassa
ja nyt minusta oikeasti tuntuu, että  yksi ympyrä mökin sisustuksessa sulkeutuu.
Vanha palvelija on palannut tupaan, entisille sijoilleen ja sen paikka on juurikin tuossa.

Ja täytyy kyllä ihastella pöydän tekijän taitoa.
Pöytä ei lenua eikä lenkkase.




Mielenkiintoista on, että useimmat mökillä olleet, maalatut huonekalut
on maalattu vaaleanvihreällä, aavistuksen siniseen vivahtavalla maalilla.
Onko sitä ostettu iso tynnyri kerrallaan vai eikö muita sävyjä ole ollut saatavilla?
Ja näitä vanhoja vihreäsävyisiä huonekaluja tuntuu olevan muillakin kuin meillä.

Toinen mielenkiintoinen juttu on se,  
että reunoissa on käytetty kirkkaanpunaista maalia.
Sitä oli täällä alkuperäisissä keittiökaapeissa ja myös tämän pöydän kansilevyn sivuissa. 
Aikansa merkkejä ja tyylejä ilmeisesti.






Mietimme maalaisimmeko pöydän ja laitoin varsin Instaan ensimmäisen "kyllä-ei" -kyselynikin.
Vastaus oli lähes 100 prosenttisesti entisvanhaisena säilyttämisen kannalla.

Sitä mekin arvelimme.
Pöydässä saa näkyä aika ja elämän jäljet.
Ja onneksi pöytäliina peittää enimmät runnut. 
Näin on tässä miljöössä juurikin hyvä! 


~~~~~~~


Kirjoitin edellä, että pöydän kohdalla yksi ympyrä tavallaan sulkeutuu;
pöytä on tullut takaisin sinne, minne se on aikanaan tehtykin.

Jotakin samaa  ympyrän sulkeutumista koen itse lasten kasvamisen myötä.
Pikkuhiljaa olemme yhteisessä elämässämme samassa pisteessä mistä lähdimme.
Kahdestaan.

♥♥

Se on yhtäaikaa sekä onnellista että haikeaa.




















 

22. toukokuuta 2021

Diy Hygieniapussukka







Olemme papan kanssa päättäneet muistaa lapsenlapsiamme pienillä lahjoilla heidän synttäripäivinään
ja jouluna emme sitten laita lahjoja.
Synttärilahjan keksiminen on joskus (=lue useimmiten) melko haastava juttu,
 kun lapsilla tuntuu olevan niin paljon kaikenlaista tavaraa.
Toki lapsilta voi saada toiveita ja vanhemmilta vinkkejä lahjaan.

Olen yrittänyt tasapuolisuuden nimissä laittaa kunakin vuonna
 samantapaisia lahjoja kaikille sankareille.
Jonakin vuonna on neuloin kaikille nimikkosukat
ja viime vuoden lahjana oli Muumipyyhkeet.

Tänä keväänä muistin tyttäreni saaneen kummitädiltään teini-iän kynnyksellä
vihreän kashmirkuvioisen pussukan,
 jossa oli ihania tuoksuja ja shampoita ynnä muitahygieniatuotteita.
Tuo pussukka on hänellä edelleen olemassa ja käytössä.
Se oli todella hyvin oivallettu lahjaidea;
yksilöllinen, tarpeellinen ja lämmöllä annettu.

~~~~♥️~~~~

Tuosta muistosta innostuneena olen nyt ommellut pari syntymäpäivälahjaa nuorille neidoille.
Pussin sisään tein "kovikkeen" eli tukevamman osan tikkikankaasta (leveys 30 cm ja korkeus 26 cm).
Päällyskangas on puolestaan 35 cm korkea, jotta siitä pystyi kääntämään sisään riittävästi. 
Nauhakujan ompelin siihen puuvillakangasosuudelle ja 
 tein siihen nauhaa varten napinlävet.
(Toki nauhalle olisi voinut tehdä pujotusaukon myös sivusaumaan, totesin jälkiviisaana itselleni.)

Otin sekä vuori- että päälliskankaasta kulmat sisään.
Kulmia ei näy kuvissa, 
mutta niiden avulla pussiin tulee pohja ja se pysyy pystyssä.




Piipahdin kemikaalio-osastolla ja keräsin tyttöjen lahjapussukoihin sopivia tuotteita.
Ostoskoristani löytyi tuoksuja, shampoita, saippuaa, kasvonaamioita,
  hiusharja, -panta ja -renksuja, peili,
tukankuivausturbaani ja selvityskampa pitkähiuksiselle tytölle
ja toki karkkihyllyltä pikkuisen herkkujakin.



Olisihan sitä voinut ostaa samalla sen hygienialaukun tai toilettepussin sieltä kaupastakin.
Tässä jutussa oli kuitenkin jotakin sellaista mukavaa pientä puuhastelun makua,
josta tykkään.

Sain tänään viestin:
"ihana ja tulee käyttöön."

♥️

Mukava ajatella, että pääsen ehkä kulkemaan lapsenlapseni mukaan reissuille 
tämän pussukan kautta ja tässä pussissa.
Ajatuksena.



Pienessä pussissa on paljon lämpimiä ajatuksia,
onnentoivotuksia ja halauksia mummulta matkojen takaa.

Nyt minulla on lahjaidea loppuvuoden samanikäisille tyttölöisille olemassa.
Ja pojille lähtee urheilushampoita ja -tuoksuja myös.
Tasapuolisuus ja järjestys ennen kaikkea,
että pysyy homma hallinnassa.

♥️





18. toukokuuta 2021

Jatkoaikaa vanhalle pihasaunalle




Siinä se mökin yli seitsemänkymmentä vuotta vanha pihasauna nököttää pihan reunassa
maatapäin painuneena.
Luonnonkivet, joiden päälle sauna on aikanaan rakennettu, 
ovat jo aikoja sitten painuneet hiekkamaahan
ja hirret ovat asettuneet jo osaksi maata. 




Tämä vaaleanpunainen pihasaunavanhus on antanut minulle elämäni parhaimmat saunomiskokemukset
ja opettanut minut nauttimaan saunomisesta.
Sen lempeät, kosteat löylyt ovat aivan omaa luokkaansa
verrattuna esimerkiksi kotimme sähkösaunaan . 

Saunan sisäkatto alkoi kuitenkin olla niin matalalla,
että meidän piti alkaa pohtimaan tänä keväänä tosissaan saunan "kohtaloa"
 ja miettiä mitä teemme saunalle saunomisten jatkumiseksi.




Jossakin vaiheessa tämän saunan välikattoa oli laskettu.
Mieheni purki nyt sen välikaton pois 
ja laudoitti esiin tulleiden hirsien päälle uuden katon.

Sauna on ollut ilmeisesti aikoinaan savusauna.
Nokiset hirret antoivat idean maalata saunan uuden katon mustalla maalilla 
samoin kuin seinälevyjen yläosat.
Näin saimme tähän ihanaan vanhaan palvelijaan ja mieluisaan kylpypaikkaan parikymmentä senttiä lisäkorkeutta ja saunomismukavuutta lisää.




Muuripata on osaltaan leppoisten löylyjen takana.
Se sai remontin aikaan uuden, saranallisen kannen. 

Poikamme, joka mökin oston aikaan oli kuusi vuotias,
muisteli, että muuripadan kannessa oli  ollut 25 vuotta sitten nahkaiset saranat.
Enpä minä sitä muistanut.
Ihania havaintoja pienetkin tekevät ja muistavat! 




Ompelin remontista innostuneena auringon vaalentamien ruutuverhojen tilalle
uudet punavalkoruutuiset verhot saunaan ja saunan eteiseen.
Jotenkin tuo kuosi kuuluu sinne ja ilokseni löysin kangasta kirppisryhmästä.






Äitienpäiväviikonloppuna kylvimme uuden ilmeen ja jatkoajan saaneessa pihasaunassamme.
Ylälauteella sopii nyt istumaan selkä suorana pitemmätkin saunojat ja sauna tuntui melkeinpä uudelle. 

Mieheni kertoi minulle, 
että saunan ylähirretkin näyttivät lopulta sellaisilta,
että tämä vanhan saunan kohotusyritys taitaa jäädä viimeiseksi saunan elvytykseksi
ja sen jälkeen täytyy alkaa miettiä uusia tuulia saunakysymyksen ratkaisuun.

"Jospa tällä päästään ainakin eläkeikään asti.
Sitten on aikaa miettiä ja tehdä vaikka  uusi sauna tämän saunan piirustuksilla tälle paikalle."

Sitä minä en nyt juuri jaksa enkä halua ajatella,
vaan nautin tästä, mitä meillä on tässä lintujen laulupuun siimeksessä.






Saunan ikkuna heijasteli ilta-auringossa pihapiiriä ja sitä kautta myös sen historiaa.

Tuskin osasi talon vanha isäntä 40 -luvun lopulla saunaa veistäessään
arvata, että saunasta tuli näin pitkäikäinen ja tykätty.
Että talon uusi rouva pitää siitä kiinni niin kauan kuin se pysyy pystyssä ja lämpenee.



Lapsoset ketterät kotihaasta
koivusta oksat taittaa.
Noistapa nopsilla käsillänsä
saunahan vihdat laittaa.
Lauteilla saunan kotoisen
taas illalla kylpy maittaa. 

Näihin saunaremonttitunnelmiin ja näihin kesäisiin vastahaaveisiin 
lopettelen tänään.

Toukokuun iloa Sinulle! 
























 

15. toukokuuta 2021

Hiirenkorvien aikaan lapsuuden mökkimaisemissa

Kun pakkailin autoani helatorstaina,
en arvannut miten -monella tapaa- herkkään keväiseen hetkeen olin lähtemässä.

Ystäväni, jo iälle ehtinyt, sattui lenkillään pihaamme.
Kuullessaan minun olevan lähdössä Äitini ja Sisarten luokse lapsuuden mökkimaisemiin
hän alkoi muistella  omaa perhettään, lapsuuden aikojaan,
äitiään, joka jäi yhdeksän pienen kanssa isän kuoltua sodassa.

Hän mietti kaihoisasti niitä aikoja,  sitä miten hän vanhimpana otti vastuuta 
äidistään, sisaruksistaan, kodista ja kodin töistä.
Hän koki sen kaiken sitoneen heitä yhteen.
Ja se yksituumaisuus sekä välittäminen ja rakkaus on kantanut heitä pitkälle vanhuuden päiviin.
Päiviin, jolloin he ovat jo kirjoitelleet jäähyväiskirjeitä ja jättäneet jäähyväisiä.
Että ei jäisi sanomatta, mitä he ovat merkinneet toisilleen.

Ei liene sattuma,
että hän saapui pihaamme tuona aamuhetkenä.
 hiljoikseen tuttua aamulenkkiään.
Hänen juttelustaan tuli tätä toukokuista reissuani kannattelevia saatesanoja 
ja elämänviisauksia, jotka kätken muistoina hänestä sydämeni sopukoihin. 

Välittämisestä, 
ajan antamisesta,
kohtaamisesta,
Että me olemme täällä toisiamme varten. 




Lapsuuden kesämökin pihaan kaartaminen on aina erityisen herkistävää,
mutta tällä kertaa lisäherkkyyden tuohon hetkeen toi aamullisen kohtaamisen lisäksi hiirenkorvien aika.

Siinä kevään ihmeen äärellä,
veden liplattaessa tutusti kiviaitaan
mieli oli äärimmäisen herkillä.

Olimme  tulleet tuttuun maisemaan,
rakkaiden muistojen luo.
Kevät tuo taas  tullessaan uuden kesän,
uuden vihreän ja kasvun voiman,
uuden muistot.

Yhdessä touhusimme kesäpaikkaa kuntoon,
siivoilimme ja kohentelimme.
Vaalimme vanhoja esineitä ja asioita,
menneitä muistoja ja vanhempiemme kätten työtä.

Saimme olla taas hetken yhdessä
omalla maaperällä
yhteisten muistojen äärellä.









Saimme kokea yhden päivän aikan auringon ja helteen,
yhtäkkisen tuulenpuuskan ja aaltojen nousun,
ukkosen kaukaisen jyrinän ja päälle nousemisen,
salamoinnin ja 
tihku-ja kaatosateen,
tyynen järven pinnan ja aaltopäät.
Suomen kesän.

Niissä olosuhteissa koivunlehti kasvoi nopeasti 
ja hento, keväinen vihreä nousi näkyväksi maiseman ylle. 

Yhdessä touhutessa, 
muistellessa,
tunteet kulkivat omia ratojaan
ilon ja kaihon puhdistavien kyynelten kostuttaessa välillä poskipäitä.




Me olemme samasta puusta,
saman puun lehtiä.
Me kuulumme yhteen, vihannoimme yhdessä. 
Sitä yhteyttä haluan vaalia vanhan ystäväni ja tälle matkalle saattajani tavoin,
hoitaa ja antaa sille aikaa. 

Siskonikin laittoi ryhmään äsken ajatuksen:

Silmukka kerrallaan
tehdään eheämpi maailma.
Välillä oikein,
 välillä nurin,
mutta rakkautta yhtäkaikki.
Villaa ja välittämistä,
kantapäiden parsimista.
Silmukka kerrallaan,
siskoni,
silmukka kerrallaan. 






Kohtaaminen hiirenkorvien aikaan
koski syvälle ja syvältä.

Mökki ja petivaatteet vapautuivat talven pölyistä,
mutta jollakin tapaa puhdistuneena,
talviturkin riisuneena,
tunteita tuulettaneena minä suuntasin kotimatkalle.

Kannatti lähteä ja kannattaa lähteä toistenkin! 

💚










 

9. toukokuuta 2021

Äitienpäivän aamuna

Toukokuun toinen sunnuntai.
Keväinen juhlapäivä.
Äitienpäivä ja tänä vuonna myös minun syntymäpäiväni.
Helvi Juvosen runon säkein

"Kevään saan jo,
toisen kevään,
 päivään yhä pitenevään,
helenevään aamuun herään,
kaikki metsän tuoksut kerään.
Pienen ilonkukan terään
hyväin silmäin hymyilyllä
luotu onni sopii kyllä."




Olemme olleet "kotipoikien" lämpimien ajatusten saattamina kaksi yötä 
mökkiviikonlopussa.
"Että saatte olla kahdestaan ja vähän levätä!"

❤️

Olin aurinkoisessa aamussa orvokkeja kuvailemassa, 
kun äitini soitti minulle.
Hän kerkesi onnittelemaan minua,
vanhimmaistaan
On säpäkämpi kuin tyttärensä. 

Äiti muisteleli miten minä synnyin torstai-iltana 9.5 myöhään iltayöstä
ja sitten sunnuntaina oli äitienpäivä,
hänen ensimmäinen äitienpäivänsä.




Äideillä on muistonsa.

Jatkona äidin esikoiseen liittyvistä muistoista,
minun esikoiseni syntyi joulukuun 1983 lopussa
ja tammikuussa jatkoin yhdessä vauvan kanssa opiskelujani.
Ensimmäinen äitienpäivä vietettiin Kajaanin opiskelijakodissa,
jonne isäkin oli muuttanut kahdeksi isyyslomakuukaudeksi.
23 vuotta myöhemmin äitienpäivän aattona oli hänen hääjuhlansa.

Elämä on antanut paljon.
Se on kuljettanut äitiyttäni ja elämääni monenlaisten vaiheiden ja koettelemustenkin kautta.
Elämänvaiheet ovat soljumeet toistensa lomiin elämänmakuisesti
ja näin jälkeenpäin katsottuna parhain päin.
Itse emme olisi tätä vivahteikasta käsikirjoitusta osanneet näin laatia.

Täällä mökkimiljöössä olen viipyillyt ajatuksissani lastenkin luona
ja muistellut menneitä vuosia mökkeilyn näkökulmasta.
Sitä, miten tulimme tänne isolla sakilla,
välillä kahdella autollakin,
ruokakassakoiden ja tavaranyssyköiden kanssa.

Silloin sattui ja tapahtui.
Lapset olivat eläväisiä ja kerkeäviä.
Päiviin mahtui  arjen tuntua , mutta myös paljon kivoja hetkiä ja iloa, 
joita saadaan nyt yhdessä  muistella. 

Nyt olemme olleet täällä mökillä kahdestaan.
Ja he ovat mukana ajatuksen mitan päässä,
liki sydäntä.




Tässä aamussa väreilee kiitos.
Sydän tulvii iloa ja onnea siitä kaikesta mitä olen saanut,
Sain enemmän kuin osasin pyytääkään.

Sain perheen, 
lapsen, lapsia.
Sain työtä ja vaivaa, 
mutta sain myös voimaa kunkin päivän haasteiden verran kerrallaan äitiyden tehtäväänkin.
 Sain ennen kaikkea iloa, joka ajan myötä enenee ja kasvaa.




Toin muutaman orvokin tänne mökille
tämän viikonlopun iloksi ja kesäkauden aloittajaisiksi.

Kovin on ollut kylmää  vielä.
Viime yönäkin oli ollut reilusti pakkasta.
Kevät antaa odotuttaa itseään.

Maisema on vielä harmaa ja eloton.  
Paikoitellen varjopaikoissa on  luntakin.
Kevätesikon vihreät lehdykät ja narsissien piipat ovat nousseet mullasta valoa päin
ja ne luovat mökin pihapiiriin vihreää toivoa.
Kaikki kaunis on edessäpäin ja 
pian täällä.




Aurinkoista juhlapäivää Sinulle Äiti -ystäväni ja blogini lukija.
Lämmin ajatukseni myös Sinulle, joka olisi halunnut äidiksi
tai joka olet menettänyt äitisi.
Tämä päivä koskettaa meitä kaikkia
-eri tavoin.

❤️

Iltapäivällä juomme juhlapäivän kahvit kotosalla
ja ilmeisesti saamme vieraitakin,
isoja ja pieniä.
On juhlan aika.




























 

4. toukokuuta 2021

Kaalikääryleitä




Joskus lupailin kirjoitella tänne arkisista ruokajutuistakin
ja tänään tulee jatkoa siihen teemaan.

Päivällishetki on jokaisen päivän ilo.
Istahtaminen yhdelle koolle pieneksi hetkeksi koulu-ja työpäivien jälkeen
ja nälän tyynnyttäminen kotiruoan äärellä on tärkeä arjen rutiini.
Lämpimän ruoan laittaminen siinä "neljän, viiden aikaan" vähentää 
jääkaapilla kulkemista ja iltanälkää lapsillakin
-äitistä puhumattakaan! ;)

Arjen ruokalistamme on muokkautunut pitkälle kotiväen lempiruokien ja 
ruoan nopean valmistamisen mukaan.
Välillä tulee tehtyä isompia satsi kerrallaan, jota voi lämmittää seuraavana päivänä.
Välillä kokkaavat lapset, välillä aikuiset.

Eilen meidän ruokalista sai uutta väriä, tuoksua ja makua sekä mallia.
Viikonlopun ruokaostoksilla varhaiskaalipalleroiden kohdalla
minulla tuli kaalilaatikon kaipuu, 
ja sen äänenlausumisen jälkeen,
mies kysyi, miten olisi kaalikääryleet.

Se oli minulle haaste, johon tartuin ja päätin yllättää Hänet.

Olen harvakseltaan tehnyt kaalilaatikkoa ja nyt oli hyvä hetki tutustua kääryleiden saloihin.
Netistä löytyi monia sivustoja asiasta
Ohrasuurimoiden sijaan käytin kylläkin riisejä ja jätin valkosipulin pois. 




Ja onnistuivathan ne! 

Kääryt olivat todella herkullisen makuisia minun ja miehen mielestä.
Tiesin etukäteen, että nämä eivät ole "poikasten" mieleen
-vielä tässä vaiheessa kehitysvaiheessa-
ja tein heille ison satsin makaroonilaatikkoa.

Kaalikääryleiden kyytipojaksi tein muutamasta perunasta muusia.
Meidän muusiin kuuluu sipuli,
joka silputaan kiehumaan perunoiden kanssa
sekä lisäksi vielä valmiiseen muusiin sipulijauhettakin.




Salaattiin pilkoin "toisenlaisia tomaatteja".
Sillä tuotenimikkeellä  ja  edullisemmalla kilohinnalla myydään
näitä punaisia herkkuja, jotka eivät ole täyttäneet ykkösluokkaa ja olleet muotovalioita.


~~~~~~


Tällaisten ruoantuoksuisten terveisten myötä tänään täällä.

Vaihtelu virkistää
-ruokalistassakin!