Tuvan uusi vanha pöytä

Vihdoinkin on tulleet aurinkoiset päivät ja valoisat illat.

Olemme piipahtaneet mökillä useampana iltana

töiden jälkeen puuhastelemassa ja saunomassa.

Varmaan joka kevät olen "säätänyt" tuvan huonekalujen kanssa.

Tällä viikolla ehdotin  miehelleni mökin vanhan, alkuperäisen pöydän siirtämistä 

grillikatoksesta sisäkäyttöön. 

Mies kyllä sanoi kiusoitellen, että "tänään sisään ja ensi keväänä ulos",

mutta niin ei taida kyllä käydä.

Tämä vanha kotitekoinen pirtinpöytä ei ole ollut meidän aikana tuvassa

ja nyt minusta oikeasti tuntuu, että  yksi ympyrä mökin sisustuksessa sulkeutuu.

Vanha palvelija on palannut tupaan, entisille sijoilleen ja sen paikka on juurikin tuossa.

Ja täytyy kyllä ihastella pöydän tekijän taitoa.

Pöytä ei lenua eikä lenkkase.

Mielenkiintoista on, että useimmat mökillä olleet, maalatut huonekalut

on maalattu vaaleanvihreällä, aavistuksen siniseen vivahtavalla maalilla.

Onko sitä ostettu iso tynnyri kerrallaan vai eikö muita sävyjä ole ollut saatavilla?

Ja näitä vanhoja vihreäsävyisiä huonekaluja tuntuu olevan muillakin kuin meillä.

Toinen mielenkiintoinen juttu on se,  

että reunoissa on käytetty kirkkaanpunaista maalia.

Sitä oli täällä alkuperäisissä keittiökaapeissa ja myös tämän pöydän kansilevyn sivuissa. 

Aikansa merkkejä ja tyylejä ilmeisesti.

Mietimme maalaisimmeko pöydän ja laitoin varsin Instaan ensimmäisen "kyllä-ei" -kyselynikin.

Vastaus oli lähes 100 prosenttisesti entisvanhaisena säilyttämisen kannalla.

Sitä mekin arvelimme.

Pöydässä saa näkyä aika ja elämän jäljet.

Ja onneksi pöytäliina peittää enimmät runnut. 

Näin on tässä miljöössä juurikin hyvä! 

~~~~~~~

Kirjoitin edellä, että pöydän kohdalla yksi ympyrä tavallaan sulkeutuu;

pöytä on tullut takaisin sinne, minne se on aikanaan tehtykin.

Jotakin samaa  ympyrän sulkeutumista koen itse lasten kasvamisen myötä.

Pikkuhiljaa olemme yhteisessä elämässämme samassa pisteessä mistä lähdimme.

Kahdestaan.

♥♥

Se on yhtäaikaa sekä onnellista että haikeaa.