Kaikella on aikansa

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. 

Aika on syntyä ja aika kuolla, 

aika on istuttaa ja aika repiä maasta, 

aika on purkaa ja aika rakentaa, 

aika itkeä ja aika nauraa, 

aika on valittaa ja aika tanssia, 

aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, 

aika on syleillä ja aika olla erossa, 

aika etsiä ja aika kadottaa,

 aika on säilyttää ja aika viskata menemään, 

aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, 

aika olla vaiti ja aika puhua...

Kaikella on aikansa

ja määrähetkensä tämän taivaan alla.

Niin painokkaita sanojen välejä;

aikansa kutakin. 

Näiden usein hautajaisissa luettavien sanojen ja ajatusten alla 

olen viipyillyt viime aikoina ja erityisesti tänään,

kun saattelimme kevyen lumisateen siivittämänä

 rakkaan ystäväni ja ihanan työkaverini viimeiselle matkalleen.

Hän valoi kulkiessaan ympärilleen iloa ja valoa 

positiivisella elämänasenteellaan ja tasapuolisuudellaan.

Hän sai työyhteisössä "kaikki kukat kukkimaan".

Hän näki jokaisen lahjat aivan erityisinä ja kannusti sekä tuki jokaista ainutlaatuisella tavallaan.

Savolaisuus, huumorin pilke silmäkulmassa ja monenlaiset tempaukset olivat hänen ominta omaansa.

Sairastaessaan Hän iloitsi jokaisesta aamusta ja illasta, jonka vielä sai

ja kuulumisia kysyttäessä kaikki tuntui olevan hyvin.

Hän luotti elämänsä käsikirjoitukseen ja sen tarkoitukseen.

💓

Me kukin saamme vaalia osaltamme sitä, mitä opimme häneltä yhteisellä matkallamme

ja jakaa sitä perintöä eteenpäin lasten sekä heidän perheittensä hyväksi.

Rakkaisiin muistoihini kuuluu tämä Maaria Leinosen runo,

jonka hän on minulle kirjoittanut kerralliseen onnittelukorttiini:

Kun kuljet

tässä kesässä

tässä maisemasssa,

vielä tässä maisemassa,

pane muistoon apilaniityt

ja lammet lumpeineen

ja sydämeen kaikki laulut

ja usko huomiseen. 

Siinä on kaikki se, mikä oli hänelle tärkeää:

kauneus, hetkeen tarttuminen ja luottamus elämään. 

Aika on hetkeksi pysähtynyt muistojen äärelle.

Hän jätti ikävän ja kaipauksen,

suuren surun ja tyhjän paikan työyhteisöömme,

mutta  "hänen  teesinsä", läheisyys ja lämpö kulkevat  siellä mukanamme tuleviin päiviin.

Hän puhuttelee meitä

 inhimillisesti ajateltuna kesken jääneen elämänsä koko pituudella.

💓