Pulahduksia kylmenevään mereen

Tästä kotimme läheisestä merenrannasta on tullut minulle pikaisen piipahtamisen paikka,

jossa olen käynyt pulahtamassa  raittiiseen veteen lähes joka toinen päivä.

Kylmän veden jälkeen veri tuntuu kohisevan kivasti kropassa ja 

olo "tuntuu aivan uudelta". 

Vesi vie väsymyksen ja antaa tilalle virkistyksen.

Maanantai-iltana merenrannan maisema oli levollisen kaunis.

Silloin ei tuullut!

Se ruukataan meilläpäin mainita,

sillä yleensä täällä on sanonnan mukaan on vuodessa 

360 tuulista päivää ja viitenä myrskyää.

Tässä syksyisessä maisemassa silmiin osui monia kauniita kiinnekohtia;

rannoilta näkyvien syksyisten puiden värit,

kaislojen kelta,

kasvien väljähtynyt vihreys, 

veden tyyneys,

taivaan rannan ja meren sulautuminen toisiinsa

ja sinisen taivaan pilvien kulku.

Uinnin jälkeen katselin niitä 

ja nautin olostani sekä maisemasta.

 

Tänään olin taas samaisella rannalla.

Pilvet olivat tummia ja sataa tihuutteli keveää sadetta.

Aallot löivät rantaan

ja hiekalle nousi veden kuljettamia syksyn lehtiä ja merilevää.

Maisema oli aavistuksen synkkä

ja tuuli toi siihen oman kylmyytensä,

voimansa

ja ilmassa oli kylmenevien päivien tuntu.

Maiseman levollisuus oli vaihtunut nyt meren levottomuuteen,

tuuleen ja aaltojen vaahtopäihin.

Viime yön aikaan oli kuulema täällä sadellut jo lunta,

joka oli sulanut heti pois

eli talvea teettelee.

Jos mielin tätä harrastusta jatkaa,

pitänee hakea avain avantouintipaikalle ja  siirtyä toiselle rannalle.

Eräänä syksynä lähdin näin karaisemaan itseäni ja kävin avannossakin,

mutta se kariutui muistaakseni johonkin flunssaan tai vastaavaan jo marraskuussa.

Saapa nähdä miten nyt käy,

mutta kylmenevään veteen pulahtaminen on ollut kyllä mukavaa omien rajojen kokeilua, 

joka on tuonut hyvää mieltä, oloa ja iloa elämään.

Oletko sinä harrastanut kylmävesi-/avantouintia?

Minkälaisia kokemuksia sinulla on siitä?

~~~~~

Mukavaa alkanutta viikkoa itsekullekin!

Kaisu