Joulun viipyileviä tunnelmia ja ajatuksia

Nyt on läsnä joulun ihania viipyileviä, rauhallisia hetkiä.

Ohi on valmistelut,

odotus ja jännitys.

Vieraat ovat tulleet, olleet, lähteneet.

Arki  on palannut.

Ylimääräisillä vapailla on vielä aikaa pysähtyä ja palata joulutunnelmiin.

<3

Oli ihana joulu.

Yhdessäolon ja lämpimien ajatusten aika.

Joulu oli taaskin tuttuja, perinteisiä juttuja.

Perheellinen poikamme sanoikin, 

että tämä on se lapsuuden joulu;

kuusi tutulla paikallaan,

tutusti laitettuna, 

 ja jouluaaton tutut kuviot.

Jotkut sanonnatkin samoja joulusta jouluun! 

<3

Jouluaattona kävimme kävelemällä hautausmaalla.

Melkoinen joukkuehan meitä oli,

kun yksitoista henkeä lähti liikkeelle,

mutta se oli kyllä monella tapaa mieleenpainuva yhteinen hetki.

Siinä hautapaadella yhdessä mietimme,

mitä jos hänkin olisi joulussamme mukana.

Itselleni jouluaaton juhlahetki oli se,

kun perinteisen jouluruokailun jälkeen lapset kerääntyivät pianon ääreen ja 

lauloivat tyttären säestyksellä lempijoululauluni

Varpunen jouluaamuna sekä Tuikkikaa oi joulun tähtöset.

Herkistymättä en niitä voinut kuunnella.

Miten heidän äänet sointuivatkaan niin hyvin yhteen

ja miten todeksi tuli taas sydämessäni se,

että "kerran loppuun satu joulun saa,

suru säveliä sumentaapi."

Yhdessä lauloimme vielä lukuisia lauluja.

Koin, että se oli yksi parhaimmista joulun lahjoista ja tunnelmista.

Joulujuhlan tuntu!

Rakkauden joulun tuulahdus!

~~~~~

Pienimmäinen jouluvieras,

kahdeksan kuukauden ikäinen tonttupoika oli juhlamme keskipisteenä.

Hänellä ei ollut pulaa hoitajista eikä syleistä.

Vauvatonttu  ihastui joulupukkiin niin,

että pyrki syliin uudelleen ja rohkeni vetäistä parrastakin.

Pukki oli kyllä niin lempeäkatseinen ja hyväsanainen,

että ihmekös tuo. <3

Olen tykästynyt tähän kynttilärenkaaseen

ja poltan siinä kynttilää päivät pitkät.

Ihastelen liekkien heijastumista lasiin

ja sitä, miten erilainen näkymä on päivän eri hetkinä. 

Pikkukuusi on alkanut kasvaa uutta vihreää.

Kuusi näyttää kasvavan tuohon taulun maisemaan

ja tunnelmaan "Kaamoksen valoa".

Valoa kohtihan me olemme lähteneet,

vaikka täällä on ollut tänään kyllä erityisen sumuinen ja harmaa päivä. 

~~~~~~~

Kirjoitin edellä,

että jouluvieraat ovat lähteneet.

Lopuksi lisään,

että kohta tulevat uuden vuoden juhlijat.

Pappa meni heitä vastaan.

Nimittäin isoimmat lapsenlapset olivat vuosi sitten miellä

ensimmäistä kertaa uutta vuotta vastaanottamassa 

ja olivat todenneet nyt,

että heillä on sellainen perinne.

<3

Ihana, kun haluavat tulla! 

Alan tekemään iltapalaa

ja petejä matkalaisille.

Mukavat joulun jatkot! 

-Kaisu-