Syyslaulujen aikaan

Syksy jo saa, harmaa on maa.

Koivuista lehtiset pois putoaa.

Lintusten tie etelään vie,

siellähän kesäkin ikuinen lie.

Kolkkona jää seutumme tää

kaipaamaan suvea pois rientävää.

Pimeyteen syksyhiseen

luontokin vaipuvi nyt verkaalleen.

Näissä Mikael Nyberin sanoittamissa tunnelmissa sitä mennään, lokakuussa.

Syyskuu tuntuu lentäneen siivillä arkisen työn ja touhun parissa.

Meilläpäin puitteet ovat olleet kyllä edellä olevasta syyslaulusta poiketen

kesäiset, ihanan aurinkoiset, lämpimätkin, 

Olemme saaneet jatkoaikaa kesälle. 

Kesäkukat kukkivat vielä.

Niitä katsellessa varmistuu mielessä jo ensi kesän kukkavalinta;

markettoja neljä kympillä ja

kukintaa tiedossa ns. koko rahan edestä.

Toinen mieluinen on tuo ahkeraliisa varjoisalle kuistille.

Toukokuussa ostin pienet, pienet taimet ja 

vielä riittää iloa niistäkin.

Osan pelargonioista olen vienyt jo mökille tuvan lämpöön.

Osa kukkii vielä täysillä, sillä jostain syystä ne viime talven yli menneet pelakuut
 lähtivät kukkimisen riemuun vasta syyskesästä.

Miksihän?

Kesällä löysin kirpputorireissuilta ihania sinkkisiä  lyhtyjä.
Ne ilahduttavat nyt pihalla.

Yksi kaunis vaalea lyhty, kovin nuhruinen löytyi varastosta.

Otin lasit irti ja laitoin tiskikoneeseen puhdistumaan.

Sprayjasin lyhdyn kauniilla harmaalla.

Siitä tuli kivan näköinen .

Viikolla leikkasin nurmikkoa illan hämärtyessä.
Mitoin pihaa reippain askelin ja katselin sitä syksyisten lasien läpi.

Jotenkin se pimeyden laskeutuminen, syystuuli, leijuvat lehdet ja ruskalehtien silppuuntuminen ruohomattoon oli konkreettista mielen mukautumista tähän hetkeen,

syksyyn,

Menneen kesän kauneus kierrättyy luontoon,

maaksi jälleen.

Kasvupohjaksi tulevalle kesälle,

tuleville...

Porraspielessä minua on ilahduttanut hortensia.
Otin siitä kukinnot talteen, kuivamaan.
Siinä ne nyt maljakossa muistuttavat menneen kevään äitienpäivästä,
lämpöisistä kesäpäivistä,
Muistona <3-lämpöisestä ajatuksesta joka kantoi syksyyn saakka
ja jonka voima kantaa edelleenkin.

~~~~~~~~~~~~~~

Eilen piipahdin kirpputorilla ja löysin kaksi ihanaa arabialaista. 

Kukkapenkistä taittelin niihin viimeiset kesän kukat;

äitienpäiväruusu, laventeli, harsokukka, verikurjenpolvi, syysleimu.

Ja miten somasti ne sattuivatkin sointumaan kannuissa olevien herkkien kukkasten sävyyn.

Kesäkukat silmänsä jo sulkee,

muurahainen poluillansa kulkee.

Vielä kantaa korren kekoon suureen,

uneen vaipuu, herää kesään uuteen.

Linnut viime kokouksen pitää.

lähdetäänkö etelään vai itään.

Terveisiä vievät lapsosilta

muistavat ne meitä joka ilta.

~~~~~~~~~~

Syksyiset laulut soivat mielessä.

Lapsuuden koululaulut, 

lasten laulamat, 

uudet ja vanhat.

Ne nivoutuvat toisiinsa yhdeksi kauniiksi tunnelmaksi

-syksy, haikeus, kauneus.

Iloksi, että meillä on nämä kaikki,

syksyn värit, talven lepo,

kevään odotus, kesän lämpö.

Näissä tunnelmissa tänään lokakuun toisena päivänä.

Sunnuntaiaamun rauha,

viikonlopun ilo.

Huomenna kutsuu taas työ ja arki.

Syksyisten päivien iloa Sinulle! 

-Kaisu-

Jk. Viime kerralla mietin mahtaako  varpukranssi kestää kovin pitkään.
Suihkutin siihen hiuslakkaa ja ainakin tämän viikon tuulet on kuistilla kestänyt! ;)