Arjen pieni ilo - uudelleen kukkiva kaktus

Joskus käy niin iloisesti, että kukan kukittaminen onnistuu 

ja kukinnot tuovat uutta iloa aikojen päästä.

Tämä kaktus on sellainen iloinen ylläri minulle, 

että kirjoitan siitä muistoksi tänne blogiinkin.

Reilu vuosi sitten jouluna vietimme äitini kihlajaisia, klik, 

ja sain silloin vaaleanpunaisena kukkivan kaktuksen.

Minua neuvottiin  jättämään kaktus kukkimisen jälkeen unholaan.

Kokemusperäisen tiedon mukaan sillä keinoin se saattaisi kukkia toistenkin.

~~~~

Tein työtä käskettyä

ja vein lakastuneen kaktuksen vierashuoneeseen. 

Yritin unohtaa sen eli annoin olla levossa,

kuivilla, huomiotta.😘

Se ei ollut minulle helppoa,

sillä kaktus oli koko ajan jotenkin silmissä 

ja sen näköinen, että sille pitäisi kyllä tehdä jotakin. 

Sen näköinen, että ei tuosta taida tulla mitään, roskiin varmaan joutaisi!

Helmikuulla ajattelin,

että kyllä kai unohtamisellakin on rajansa 

ja kannoin kaktuksen erkkerin kukkapöydälle.

Talvilomalla huomasin ilokseni siinä nuppuja

ja kysyin lisähoito-ohjeita kotoani, 

jossa kukat kukkivat ilman suuria ponnistuksia.

"Kastele ja puhu sille,

vaan älä liian paljon,

äläkä liikuttele!" 

Näiden hyvien hoito-ohjeiden ja saatesanojen myötä 

kaktus on avannut nyt pari nuppua 

eli minä onnistuin saamaan sen kukkimaan uudelleen. 

Nyt mietin

onko tämä joulukaktus, kun sain sen jouluna

vai pääsiäiskaktus, kun se kukkii näin kevään juhlan alla!😊

Vai onko tämä vaan pelkkä Kaktus?

Joka tapauksessa tämä oli minulle työvoitto,

sillä kaktus on minulle tärkeä muisto.

Se  tuo mieleeni ihanat jouluiset kihlajaiskahvit

ja sen rakkauden, joka on kantanut  ja kantaa näitä kahta jo iälle ehtinyttä! <3 

Kaktus kantaa viestiä, että rakkaus on ihmeellinen!

Tästä kukinnasta innoittuneensa toin tänään mökiltä  viime keväänä 

eräältä roskalavalta pelastamani  vanhan, vanhan  kaktuksen.

Vein sen silloin mökille ja unohdin sinne nurkkaan.

Vaihdoin äsken mullat ja isomman ruukun.

Nyt mökin kaktus pääsi ihmisten ilmoille ja valoon.

Jään odottelemaan,

 josko sekin nuppuuntuisi ja näyttäisi kukintojensa värin ja loiston!🌸

Tällaista pientä arjen iloa tällä kertaa.

Olen huomannut, että vanhemmiten pienetkin asiat koskettavat minua

ja haluan tehdä ne kuuluviksi ja näkyviksi muillekin.

Elämän onni ja ilo on ympärilläni pieninä hippuina, siruina ja  helminä.

Minun pitää kiiruhtaa hitaasti ja nähdä ne. 

Olen iloinen ja kiitollinen,

että vähitellen onnistun siinä! 

<3

Perheen pikkujoulussa sain lapsiltani vuoden tittelin " Äiti, the tunne". 

Se kuvastaa tunteellista suhtautumistani moniin asioihin.

Herkkyys on hieno juttu, 

mutta toki joissakin kohden se voi olla taakka ja rasitekin.

Täytyy yrittää löytää se kultainen keskitie tässäkin asiassa,

sikäli kun se on löydettävissä! 

Maaliskuun viimeisen päivän tervehdys!

Aurinko paistaa ja lumet sulavat.

Joutsenten riemullinen lento toi äsken aimo annoksen kevään iloa.

Elämme ihanaa aikaa!

Kaisu

Pieniä kierrätyslöytöjä

Löysin viikonloppuna kiekkarista eli kierrätyskeskuksesta
nämä pienet, mieluisat esineet edulliseen kirppishintaan 2, 70 e:

tarjotin 1 e

AmandaB collectionin kannu 1 e

vanha koristemuna 0,30 e

pieni keramiikkatipu 0,20 e

iso keramiikkatipu 0,30 e

Kivoja, eri hyllyistä löytyneitä koristeita,
jotka yhdessä muodostivat keväisen asetelman! 💛

Pahvisen pääsiäismunan taidan viedä mökille,

sillä se kuuluu sinne vanhaan miljööseen paremmin kuin tänne meidän kotiin!

Pääsiäiskoristelaatikostani löytyi näille tipuille "peräänkatsoja ".

Laitoin kannuun yhden vuosia, vuosia sitten ihanien löytöjen kaupasta,
Tiimarista ostamistani Hortensia -oksista.

Ne ovat yllättävän oikean näköisiä
ja siksi tykkään pitää niitä välillä maljakossa.

💛

Minusta tuo kannu on kaunis
ja sopii oivasti valkeaan Teema -astiastoon.
Otankin sen jossain vaiheessa arkikäyttöön,

sillä se on sopivan kokoinen vesikannuksi ruokapöytäämme.

Testasin jo kaatonokan, joka oli tosi hyvä;

vesi ei valunut pitkin kannun kylkiä niin kuin monesti käy.

Tällaiset pienet jutut tuovat iloa kotiin. 

Toisten vanhoja, hylkäämiä esineitä,

itselle uusia aarteita edullisesti kierrättämällä.

Siinä se juttu on, miksi tästäkin kannatti muistiin kirjoittaa!

Näin sitä mennään pääsiäistä ja kevättä kohti!

Joko sinä olet laitellut pääsiäistä kotiisi?

Kaisu

Herkkua kahvipöytään

Kevät etenee täällä suorastaan kohisten.

Eilen satoi vettä

ja tänään aurinko pilkistää ja kuivattelee tanhuvia reippaan tuulen kera.

Eiliselle suunnittelemamme mökkipäivä muuttui sääolosuhteiden takia kotipäiväksi.

Saimme kuitenkin harmaaseen aamuun iloksemme viestin, 

että saamme vieraita.

Paikalla oli sitten pieni poika, jolla on huhtikuun alussa yksivuotis synttärit,

iso poika, joka täytti vuosia viikko sitten 

ja papparainen, joka juhlii ensi viikolla syntymäpäiviään.

Sekä ajatuksissa oli mukanamme tänään 8 vuotta täyttävä lapsenlapsi .

Eli oli rutkasti aihetta iloon ja juhlaan!

Minulla oli  varattuna tämän keväisen herkun värkit

ja tekaisin kakun heti aamutuimaan  päiväkahvilla nautittavaksi.
Jännäsin kyllä kerkeääkö "tekeytyä" vajaassa viidessä tunnissa,
mutta hyvin se aika riitti.

Tämä on kyllä sellainen raikas ja mieluinen tarjottava,

joka meillä maistuu niillekin, jotka yleensä karttavat  tällaisiä leivonnaisia.

Nautiskellessamme analysoimme kakun aineksia

ja totesimme sen olevan aika terveellinen monien muiden juusto- ja hyytelökakkujen rinnalla.

"Melkeinpä välipala-ainesta" totesi  joku kahvittelija hyvällä mielellä lisäpalaa leikatessaan!

Tämä kakku kulkee minulla Ailan piimähyytelökakun nimellä reseptin antajan mukaan

ja se löytyy täältä, klik

Suosittelen testaamaan!

Kakku sopii päällisen värinkin puolesta oivasti kevääseen ja tulevan pääsiäisen tarjottaviin.

Suloista sunnuntaita Sinulle!

Kaisu

Betonimunia

Yksi varma kevään merkki on 

ostoslistalla oleva S30 kuivabetonisäkki 

ja betonitöissä huitelevat ajatukset.

Tällä kertaa oli projektin  teemana kestävät pääsiäismunat kuistilla olevaan betonivatiin.

Puhaltelin munia, huuhtelin sisustat ja jemmasin kuoret valumuoteiksi. 

Yritin tehdä munan suipompaan päähän pienemmän puhallusreiän,

jonka teippasin sitten ennen valua umpeen maalarinteipillä.

Kuivabetonista tein jogurttimaisen seoksen, jota oli helppo ujuttaa kuoren sisään.

Aluksi laitoin pienellä kertakäyttölusikalla,

mutta lopuksi päädyin taittamaan purkin sivuun kaatonokan 

ja valutin massan suoraan purkista kuoren sisään.

Todeksit tuli taas ajatus, että tehdessä oivaltaa ja tekemällä oppii! 

Täyttövaiheessa hölskyttelin munankuorta, jotta ilmakuplat lähtisi pois valusta.

Kuivatin munia huoneenlämmössä päivän,

ja kuori irtosi silloin hyvin pois valusta. 

Munat olivat silloin vielä vähän kosteita, 

että ehkä toisen päivänkin olisivat voineet olla kuivamassa ennen kuorimista.

Valuvikoja voi hioa hienolla hiekkapaperilla tai betonityön syrjällä.

Toki näihin saa jäädäkin käsityön ja oman käden jälki

-ja niin niihin kyllä  jäikin! ;)

Ja parasta on, 

että nämä koristemunat kestävät pääsiäisestä pääsiäiseen!

Piti käydä kurkkaamassa ensimmäisistä betonitöistä tekemäni postaus,

josta olikin mennyt jo vuosia, klik.

Betonitöistä on tullut minulle kiva, edullinen harrastus

ja monenmoista on tullut jo kokeiltua.

Betonitöitä löytyy blogistani tunnisteella "betoniaskartelu".

Poika pyysi valamaan pikkutilpehöörien ja  avainten säilyttämiseen neliskanttisen kulhon.

Siitä jatkan jonakin päivänä tätä kivaa puuhastelua.

Pieniä juttuja voi valaa ihan tässä keittiössäkin,

kun on "taktiikka" kohdillaan

eli poisjoutavia astioita valun tekoon,

puutikku laastin hämmentämiseen,

kertakäyttölusikka massan nostelemiseen

ja kertakäyttöhanskat käsiin.

Ja betonia ei saa laittaa missään muotoa viemäriin!

Joko sinä olet kokeillut kuivabetonia ja betonitöitä?

Tai valanut jostakin muusta materiaalista?

Tällaisia pikkuisen jo pääsiäistunnelmaisia terveisiä Sinulle

täältä vesisateisesta torstai-illasta!

Kaisu

Kimpullinen iloa

Viikko sitten pistäydyin Halpa Hallissa,

jossa oli monenlaisia ’kukkakiusauksia’;

tulppaaneita, kirsikanoksia sekä erivärisiä eustomakimppuja.

Minulla teki oikeastaan mieli kirsikanoksia,

mutta päädyin kuitenkin eustomakimppuun.

Tosin minua vähän arvelutti, että oliko kimppu nuppuinen vai aavistuksen nuutunut,

mutta hyvä ostos se lopulta oli.

Ilokseni kimppuun on avautunut nyt ihanasti kukkia.

Ja tuo väri on minusta niin kauniin keväinen, herkkä, keveä.

Tästä kimpusta on jo nyt ollut  pitempi ilo kuin tulppaaneista olisi ollut.

Seuraavaksi  mahdan sitten ostaa niitä kirsikanoksia,

jos niitä vielä on tarjolla.

Tai sitten haen omasta omenapuusta oksan,

sillä oksien hyötäminen on hauskaa kevätpuuhaa.

Minulla on jo mustikanvarpuja maljakossa.

Kerrattain otin myöhemmin keväällä  punaviinimarjapensaan oksia maljakkoon 

ja niihin tuli lehtien lisäksi pienet marjatertut, klik.

Tuomenoksaa myös on kiva hyötää.

Minkälaisia kukkia sinulla on nyt maljakossa?

Oletko sinä ottanut jo jotakin oksia maljakkoon kevään vihreän toivossa?

Kevättä kohti mennään.

Tänään oli tulvimiseen asti sulanutta vettä teillä ja parkkipaikoilla.

Pihassamme on näkynyt muutamana päivänä 

lirejä eli veden kulkemisuomia kaivava kaksimetrinen mies.

Se on yksi varma keväänmerkki! 💚

Kaisu

Kuohkea marjapiirakka

Perjantai on pullapäivä työpaikalla

ja huomenna on minun vuoroni viedä tiimimme aamukahville 

jotakin pientä "kahvileipää".

Tein pitkästä aikaa 90-luvulla Maa- ja kotitalousnaisten kurssilta 

saamani reseptin mukaan marjapiirakkaa.

Tämä on sellainen nopeasti pyöräytettävä piirakka,

johon saa erilaisilla marjoilla ja  esim. omenalla  mukavia makuvivahteita.

Piirakan ohje: 

4 kananmunaa

4 dl sokeria

2,5 dl ruokaöljyä

6,5 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhoja

2 tl vanilliinisokeria

2 dl maitoa tai omena-, appelsiini- tm. hedelmämehua

1. Munat ja sokeri sekoitetaan.

2. Lisätään ruokaöljy sekoittaen.

3. Jauhot sekoitetaan keskenään ja lisätään taikinaan.

4. Viimeksi lisätään neste.

5. Levitetään uunipeltille. 

6. Pinnalle ripotellaan litra marjoja tai esim. raastettua omenaa.

7. Paistetaan 200 asteessa 30 minuuttia 

8. Nautitaan sinämoineen tai kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa. 

Tällä kertaa laitoin piirakkaan mustikoita ja mauksi pieniä hippuja Tau(v)onpaikan vadelmaa.

Piirakka kohosi hyvin!

Se on jännä juttu,

miten jotkut reseptit jäävät välillä tyystin unholaan.

Vai onko sitä tullut käytettyä aikanaan niin ahkerasti,

että on tullut kyllästyminen ja sitä myöten ohje on siirtynyt sivuun.

Oli niin tai näin, 

tämä ohje on kuitenkin  helppo

ja tällä saa nopsaan herkullista marjaisaa tarjottavaa pöytään.

Tykkään tuosta ruokaöljystä;

se tuo keveyttä ja pehmeyttä piirakkaan.

Nyt kun  pakkasessa on vielä marjoja jemmassa

pitääkin hyödyntää niitä kevättalven leipomisissa.

Ehkäpä teen huomenna pellillisen kotiväenkin herkuteltavaksi

ja vierasvaraksi!

Marjapiirakan tuoksua Sinulle!

Kaisu

Talviloman lämpimiä muistoja

Hola!

Terveisiä talvilomareissultamme,

jonka teimme neljän nuorimman lapsemme kanssa
Espanjan aurinkorannikolle, Fuengirolaan.

Siellä heillä oli kevät, joka kyllä tuntui aivan meidän kesältä.

Lämmintä oli parinkymmenen asteen molemmin puolin

ja se tuntui oikein hyvälle sekä riittävälle.

Kävelimme merenrannan ja hietikon vieressä kulkevaa rantakatua,
jossa oli paljon ihmisiä sekä pieniä kauppoja ja ruokapaikkoja.
Kiertelimme kaduilla ja kujilla ihastelemassa taloja, kauniita sisäänkäyntejä ja ihania pihoja.

Kaikkialla oli ihania kukkia, 

joita ihastelin ja kuvailin tuon tuostakin.

Miehen ja poikien mukaan kuljin sujuvasti parisataa metriä jäljessä heitä

ja pää pyöri kuin väkkärä. :)

Tykkään vaaleanpunaisista perennoista, joita meillä on kotipihassamme.

Sitä samaa sävyä näkyi aurinkomaan muurien päältä valuvissa ja verkkoaidoissa kiermurtelevissa  köynnöskasveissa

nurmen pienissä kukkasissa,

magnoliapuun kukissa.
Ja  se magnoliakukan tuoksu oli ihana.

Yhtenä päivänä ajelimme vuokra-autollamme 

Mijasiin, valkoiseen kylään.

Se oli kyllä ihastuttava kylä täynnä alueen historiaa, kylän kulttuuria,

pieniä puoteja ja eri puolilta maailmaa tulleita ihmisiä.

Kiven neitsyen kappelin puistossa satuimme paikalle todistamaan juuri

kihlautuneen nuoren parin iloa.

Ikimuistoinen paikka heillä vaihtaa sormuksia.

Kiertelimme  valkoisten talojen ympärillä olevia kävelyreittejä ja katuja pitkin

ja ihastelimme kauniita rakennuksia, kirkkoja,

kauhistelimme syvää rotkoa

ja ihmettelimme aasitakseja, jotka kuskasivat ihmisiä pitkin kujia ja rinteitä.

Lopuksi kiipesimme vähän ylemmäs vuorella olevan majan luo.

Käsittääkseni pari munkkia oli rakentanut sen rauhoittumiseen ja rukoilemiseen,

Oma rauha siellä olikin ja huikeat näkymät kauas, kauas.

Asuimme lomaviikon ihanassa huoneistossa,

jossa oli riittävästi huoneita ja iso parveke. 

Jaguzzi , ulkoporeallas oli pojille mieluinen

ja se pöhisi aina illan tummuttua, kun kulkemisesta väsyneenä.

mutta onnellisena palailimme yön levolle.

Parvekkeelta oli näkymä puolen kilometrin päässä olleelle merenrannalle.

Kerrostalon vieressä oli pieni maatila.

Aamuisin kukko kiekui ja 

koirat intoutuivat sen myötä haukkumaan.

Kun avasi yöverhon,

kohta saattoi nähdä auringon kiipeävän lähellä olevan vuoren takaa

kauniisti

ja linnut lauloivat täysin rinnoin.

Aamunhetki ja auringon nousu oli minusta parasta.

Kaikki kaunis ja lämmin oli edessäpäin.💛

~~~~~

Tässäpä tällä erää matkamuistelua.

Palaan toisena päivänä vielä aiheeseen.

~~~~~

Söimme äsken.

Kotoinen jauhelihakastike ja perunat maistuivat kuulema herkulta.

Saattoi olla jopa maailman parasta!

Ja hanasta lorautettava juomavesi on luksusta!

Loma on tehnyt tehtävänsä!

Lomaterveisin,

Kaisu

Rahapuu

Aivan mahtavaa! 

Maaliskuu on saapunut ja kevätkausi on alkanut.

Sitä myötä ’viherrys’ -teema nousee oikeutetusti pintaan.💚

Erkkerin pöydällä uusin viherkasvini,

rahapuu,

paistattelee palleroisia lehdyköitään kevätauringossa.

Rahapuu on helppohoitoinen klassikko huonekasvi, 

joka kuuluu huolettoman perennan maksaruohon heimoon.

Niinpä sekin tykkää valosta ja tarvitsee vähän vettä.

Hoito-ohjeet ovat helpot.

Saapa nähdä miten rahapuu alkaa viihtymään ja kasvamaan meillä.

Kestänee kuitenkin pitempään kuin tulppaanikimppu! 

Maaliskuun myötä alkoi myös odotetut lomapäivät.

Yhdessä vietettävien päivien viikko.

Tällä kertaa se ei ole meillä hiihtoloma eikä talviloma!🤗

Siihen palaan reilun viikon päästä.

Auringonpaistetta ja kevään iloa toivon Sinulle, minulle,

meille kaikille!

Kaisu