Syksyisissä tunnelmissa

Syksyn vahvaa tuntua ja tuoksua on ilmassa. 

Itselläkin on ollut jo pitkään luovuttajan olo 

kukkapenkkien ja kesäkukkien kanssa.

Sadepäivät ovat tehneet niissä tehtävänsä 

ja kasvukausikin on auttamatta ohi.

Marjaomenapuun oksat kantavat vielä runsasta satoaan.

Pujottelin sen pieniä omenoita rautalankaan 

ja kiepsautin sen omenaiseksi kranssiksi.

Ei mitään erityisen ihmeellistä askartelua,

mutta sellaista terapeuttista mukavaa, kevyttä puuhastelua

arki-illan ratoksi,

hurjan syysyskän vastapainoksi

ja piristykseksi sisääntulon syyskattaukseen.

Tuon kivan lyhdyn bongasin muuten kesällä nettikirppikseltä

ja piikkilankakranssin tein mökillä.

Päivä menee levolle,

se on antanut

lämpönsä ja rakkautensa,

valaissut meitä 

silmillään.

Kun on ilta,

me tähyilemme viimeisiä säteitä,

sulkeudumme kaipaukseen ja kiitokseen.

-Niilo Rauhala-

Sytytin kynttilän läheisemme isän muistolle.

Olen viipyillyt tänään hänen luonaan ja näissä ajatuksissa,

luopumisessa ja lähdössä.

Laulun sanoin "elämä, sana niin suuri vielä on käsittämättä."

Elämä on kuin kämmenen leveys tai ei sitäkään.

Se on kuin kukka, joka kukoistaa ja kun tuuli käy yli sitä ei enää ole.

Elämä on kuin päivä, joka kallistuu iltaan ja vaipuu pois auringonlaskun myötä.

Tai kuin matka keväästä syksyyn.

Kuoleman viestin äärellä olemme ymmärtämättömiä

ja  tunnemme oman pienuutemme.

Niin oli  eilen illallakin.

Oli kysymyksiä ilman vastauksia.

Miksi näin varhain,

miksi lopulta näin yllättäen tuli hyvästien aika.

Oli hiljaisuutta ja kyyneleitä.

♥