Mökkikauden päättäjäiset ovat aina omalla tavallaan
paluuta syksyiseen arkeen
kesän juhlasta ja kesäisistä päivistä.
Tällä kertaa elokuun viimeinen viikonloppu oli meilläpäin
puitteiltaan kuin piste kesäiin päälle;
aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta,
oli tyyntä
ja elohopea kiipesi reilusti kahdenkymmenen paremmalle puolen.
Oli sellainen "vielä kerran kesäpäivä"
ja "tällaista se kesä on parhaimmillaan" -tunnelma.
Oli niin ihana touhuta pihalla
ja käydä kävelyllä,
että kuvatkin jäivät melkein ottamatta.
Vaikka niinhän se on, että sydämellä näkee ja tuntee parhaiten.
Sinne ne parhaimmat muistot ja tunnelmat lopulta jäävät.
Tämä valon ja varjon leikki.
Se on minusta aina vaan yhtä kiehtovaa ja pysäyttävää.
Se, miten varjot kasvavat, venyvät,
tummuvat, vaalenevat, häipyvät,
muuttavat suuntaa,
kävellessä ovat välillä edessä, takana ja sivulla.
Aivan niinkuin ilo ja murhe aaltoilevat
elämässämme toinen toisiinsa sulautuen.
Kävimme kävelyllä rannassa.
Metsätien reunoilla olevat tantereet olivat punaisenaan puolukoita,
jotka saavat kypsyä vielä viikon pari rauhassa.
Toivon, että metsätien sydämellinen sieni tuo meille
onnekkaita ja onnellisia syyspäiviä.
Päivä oli lämmin, mutta illassa oli jo syksyinen viileys.
Vietimme lauantain iltahetken mökillä
muutaman nuoremme ja lastenlapsemme kanssa
leppoisassa kynttilätunnelmassa.
Yksi kynttilä paloi lasikulhossa,
joka oli kanervoista väkertämässäni "pesässä".
Mieheni teki keväällä minulle noita pohjia pajunkissojen aikaan.
Ajattelin silloin tehdä niistä narsisseille purkinsuojat.
Ajatus oli jäänyt silloin puolitiehen,
mutta kanervoiden kukkimisen aikaan ne pääsivät kuitenkin testiin.
Kieputin oksia
vuorotellen ruuvin taakse ja eteen asetellen.
Ruuvien päät piilotin liimaamalla niihin kanervanoksat
kuumailmapyssyllä.
Tähän "loimeen" sopisivat myös pitkät naulat
ja niitähän pitää olla pariton määrä.
Pohjaleikko voisi olla reilumman kokoinen kukkaistutusta (muovivuoraus sisään)
tai isompaa lasiastiaa varten.
Olisi kiva kokeilla syksymmällä tähän juttuun
puolukanvarpuja ja koivunoksia,
joulunaikaan havuja
ja keväällä vihdoin niitä pajunkissoja.
~~~~~~~~~
Ja vielä siitä arkeen paluun ihanuudesta
Mietteitä maalta -ajatusta lainaten
Ethän vähättele voimaasi, arki.
Koska lopulta luoksesi palaavat kaikki.
Päivettynein kasvoin,
hieman harhailevin ajatuksin
etsimme kelloja, kalentereita
ja oikeaa ryhmiä.
Vaihdamme voileipäkakut jauhelihakeittoon.
Ethän vähättele voimaasi, arki.
Koska lopulta sinun harteillasi
onkin kaikki.
Tuot meille turvaa,
ja kerrot kuinka kaikki,
onnikin,
on näissä hetkissä.
Ohikiitävissä silmänräpäyksissä.
Ja sinun vahvoilla harteilla
meillä on hyvä olla.
Kaunis kranssi mutta aika vaarallisen näköistä polttaa kynttilää kanervien keskellä...
VastaaPoistaTerv. Marsa
Kiitos kommentistasi! 👌
PoistaSiksi laitoinkin lasiastian näkyviin ja alleviivasin lasiastia-sanan tekstissä. Toki tätä poltan valvonnan alla. Tämäntyyppisiä vilahtelee paljon askartelupalstoilla ja varovaisuus edellä mentävä.
Onpa tosi kiva idea tuo kranssipohja! Klik - meni muistiin! :)
VastaaPoistaOlipa kiva juttu lukea! <3
Poista