Diy onnittelukortit

Minulla on ollut mielessä tehdä omin käsin 

muutama kortti viikonlopun juhlijoille.

Puuha jäi yllättäen viime tinkaan,

mutta onneksi idea ja värkki löytyi piakkoin 

askartelukaappista.

Olin jemmannut sinne kerrallisen Minna Immosen vuosikalenterin.

Leikkelin sen sivuilta kukat kortteihin.

Kissankelloja ja valkovuokkoja heille,

uurastaneille.

Tämmöinen helppo idea kierrätysteemalla.

Oli mukava pitkästä aikaa istahtaa askartelemaan.

Erityisen merkityksellistä oli viivähtää hetki ajatuksissa heidän luonaan,

jotka saavat lauantaina valkolakkinsa.

On ihana juhlistaa lauantaina heidän päiväänsä,

heidän saavutustaan.

Olla koolla yhdessä iloisissa ja onnellisissa merkeissä.

Ajatukseni kiteytyivät sanoihin:

Lakkisi valkeus ja kevään hento vihreys.

Tässä päivässä ilo ja kiitollisuus.

Kirjoitin onnittelutekstin koneella

ja liimasin sen peittämään kortin takaosan.

Yksittäinen valkovuokko ja kissankello erottuvat siitä kivasti.

Kuin ojennettuna hänelle!

Mietin vielä liimaisinko kortin etupuolelle  lyyra-tarran

vai onko tässäkin sanonta "vähemmän on enemmän"?

~~~~~~

Ruukaatko sinä  muuten tehdä itse onnittelukortteja?

Onko sinusta kortit vanhanaikaisia?

Kuulin sellaisen ajatuksen tässä juhlien alla

ja hämmennyin toki.

 

Minunkin sisällä soi

Kuulin tänään Kesäyö- laulun 

ja sen kauniit, keväiset sanat 

jäivät soimaan sisälleni.

Sanojen siivittämänä tein äsken pienen kävelylenkin lähimetsään

ja yllätyin kuinka monta kukkijaa löysin sieltä.

Ja valkoisia kukkaismattoja piilossa metsän siimeksessä.

Luonnon kaunokaiset kurkottavat kukin vuorollaan valoa kohden

ja nyt illan tullen,

monet olivat laulun sanoin "kumartuneet" maahan päin.

Kentillä kasteisilla

hämärä käy yli maan.

Valkea niittyvilla

vielä on valveillaan

katsoen kummissansa

kuinka rukoukseen

kaikkien kukkien kansa

kumartui hiljaiseen.

Kuusen latvasta ääni

pienoisen huilun soi.

Minäkin kumarran pääni.

Minunkin sisällä soi.

-Aaro Hellaakoski

Metsätähden äärellä muistin 

Eeva Heilalan säikeet

Siitä on jo kauan

kun minuun meni metsätähti

ja yhä se kukkii

Luonto on ollut iät ajat arkeni ilo ja voimavara.

Se on ollut halpa huvi ja muuttuva taidenäyttely.

Metsän siimeksessä ja ojan pientareilla 

kulkiessa askel on kevyt ja katse tähyää

pieniä väripilkkuja ja avautuvia terälehtiä,

yksittäisiä kukkijoita ja kukkaismättäitä.

Kevät.

Minäkin kumarran pääni.

Poimin muutaman kukkasen.

Minunkin sisällä soi.

Vanhan kiukaan uusi elämä

Terveisiä mökiltä.

Viikonlopun sää oli aurinkoinen,

liki kaksikymmentä astetta,

ja kesää ennakoivat merkit olivat vahvasti läsnä.

Keltaiset esikot kukkivat siellä täällä

ja vuohenjuuri oli jo nupullaan.

Västäräkki keikutteli pyrstöänsä pihassa 

ja pääskyset pitivät ilmanäytöksiään puojin katon päällä,

sinisen taivaan alla.

Oli oiva hetki tehdä pihassa kevättouhuja ja 

tuntea kesän läheisyys.

Tuntea taas se pakahduttava ihmetyksen tunne, 

joka tuntuu kevät kevään jälkeen voimistuvan.

Se ihme,

miten valo lisääntyy,

kukat nousevat maan kylmästä sylistä,

puut pukeutuvat hentoon vihrään ja linnut saapuvat pihapiiriin pesimään.

Ja meri, joka vasta oli valkean jääpeitteen kahlitsema,

on taas vapaa ja laineet lyövät rantaan.

Sen kaiken äärellä tunnen pienuutta,

mutta samalla myös elämän voimaa ja intoa,

iloa olevasta.

Lauantai meni kevättä kuunnellen ja katsellen sekä 

pihapiiriä kohennellessa.

Kevään sirkeillä silmillä näki puuhasteltavaa ja tekemistä monessa paikassa.

Kottikärry täyttyi tuon tuostakin haravointijätteestä,

oksista ja syksyllä leikkaamatta jääneiden perennojen sekä humalien varsista.

Kirjoittelin jossain vaiheessa vanhan pikkusaunan kiukaasta,

jonka todettiin tulleen tiensä päähän.

Pojat asensivat isänsä kanssa viikolla saunaan uuden kiukaan,

järjestyksessään kolmannen.

Minä omin "kukkaruukuksi" tuon vanhan kiukaan.

Se on tuon liki 80 vuotiaan saunan 

alkuperäisen, kyläsepän tekemän kiukaan kopio.

Istutin kiuaskivien joukkoon

"maatiasmaksaruohoa", jota olen tuonut luonnosta mökille.

Tuhkaluukkuun laitoin kaukaasian maksaruohoa.

Saapa nähdä miten tämä kokeilu onnistuu.

Sehän nähdään piakkoin,

lähtevätkö ne siinä kasvamaan.

Kevätillan auringonsäteet siivilöityivät räppänästä sisään

ja lintujen laulu kantautui taukoamattomana läheisestä metsästä.

Uuden kiukaan tarjoamat löylyt olivat leppoisat.

Vastasiivotussa saunassa oli juhannussaunan tuntu.

Vain vasta puuttui!

~~~~~~

Kyly on ollut suomalaisille aina omanlainen rauhoittumisen ja rentoutumisen paikka.

Ajatukset kulkivat saunan rakentajaan,

talon vanhaan isäntään,

joka aikoinaan ennen sotia rakensi ensin saunan ja sitten kodin.

Hyvin rakensi,

että eiliseen saunailtaankin on tultu.

Kylpijät ovat vaihtuneet

-ja kiukaat,

mutta hirsiseinät ovat ja pysyvät.

Ne ovat ajan ja lukuisten tarinoiden patinoimat.

 

Kuppikakku

Muistuipa mieleeni äitienpäivän alla pitkästä aikaa kuppikakku

eli lasiastiaan kasattu täytekakku. 

Se on näppärä valmistaa 

ja tarvittaessa myös kätevä kuljettaa.

Joku kysäisi minulta, mitä kakku sisältää

niin kerronpa sen nyt täällä.

Kuppikakkuun tarvitsin

uunipellillisen ns. kääretorttupohjaa.

Leivoin sen ohjeella

"lasillinen munia, sokeria, jauhoa ja lusikallinen leivinjauhoa".

Täytteeseen laitoin 3 dl vatkattua kermaa, 

johon sekoitin vaniljatuorejuuston ja pakastevadelmia.

En lisännyt sokeria kermaan enkä marjoihin.

Kakusta tulee tälla tavoin kivan raikas.

Kerrosten väliin levittelin

kaupan vadelmahilloon sekoitettua pakastemansikkasurvosta sekä

kermavaahtoa, johon oli sekoitettu tuorejuusto ja pakastevadelmat. 

Lisäksi ripottelin sinne tänne yksittäisiä mustikoita.

Tein kakun tarjoilua edeltävänä iltana

ja se kostui sopivasti ilman varsinaista kostutusta marjojen nesteestä.

Marjat ja kerma aivan kuin marmoroituvat 

ja kakku näyttää kivalle kupin sivusta katsottuna.

Kakun ottamiseen käy hyvin ns. puurolusikka.

Kakku sai kiitoksia raikkaudestaan

ja kävi hyvin kaupaksi,

Nuorimmaisenikin tykkäsi eka kertaa täytekakusta!

Joku tässä on vain niin hyvää!

Oletko sinä tehnyt tällaista kakkua

tai saattaisitko nyt kokeilla?

 

Äitienpäivärunoja

 Nyt sattuu kovin juhlaisia ja runollisia postauksia peräjälkeen,

mutta nämä tänä äitienpäivänä saamani ja lukemani runot ovat täynnä niin kauniita sanoituksia.

Näissä on tutuntutuisia ajatuksia kauniisti kiteytettynä.

Kauniimmin kuin itse olisin osannut kirjoittaa.

Tiedän, tiedän,

ettei minun äidinvastuuni 

ulotu enää

kodin kynnyksen yli.

Kovin pian vain loppui

äitinä olemiseni.

Juuri kun olin asettumassa 

kuuntelijaksi,lohduttajaksi

ja opastajaksi,

te lensitte pois.

Olisin vielän jotakin sanonut,

ettei kaikkea tarvitsisi

opetella kantapään kautta 

ja etteis siellä kaukana poissa

tekisi niin kipeää,

että onni on siellä,

missä oman onnen etsintä

on antanut sijaa

toisen onnelle,

että palaneen kattilanpohjan 

saa kirkkaaksi,

kun keittää sen pulverivedessä,

ja kun rukoilette, muistattehan

että kipeisiinkin päiviin 

kuuluu kiitos.

-Paulo Rusava-

Mitä vanhemmaksi tulen

sitä enemmän rakastan

äitiäni

sitä enemmän kaipaan häntä

sitä enemmän ymmärrän häntä

sitä lähemmäksi hän tulee minua.

Lapseni, lapseni

saitko tarpeeksi evästä

maailma on niin autio taival

pitkät peninkulmat, vähän

majataloja.

Saitko, saitko yösijaa

tuikkikö tähti tiellesi

ethän eksynyt?

Äiti täällä tyhjässä huoneessa

kaikki kivet sileiksi siunaan

enkelit edellesi

lapsi, lapseni

kun yö on mustin, tähdet

tietymättömissä

suden saartavat sinua, muista

äiti täällä.

-Kerttu Kastelli-

Minä ja äiti,

me olemme samasta puusta.

Minä olen sinun hento silmusi,

olen sinun elävä ihmeesi.

Ja vaikka elämä on luopumista,

vaikka tuuli puhaltaa,

puhaltaa etäisyyksiä ja välimatkoja,

muista, en minä en koskaan unohda,

kuinka sinä puhalsit minua.

Ja kun minua pelottaa,

minä ajattelen vieläkin sinua.

Olin minä moneen varautunut

kun minusta tuli äiti

valvottuihin öihin

keskeneräisiin töihin

uhmaisiin vuosiin ja kiireisiin kantapäihin.

Mutta sitä en tiennyt

kuinka äitien aika juoksee eri tavalla

kuinka yhteen tuntiin voi kulua vuosia ja 

silmänräpäykseen mahtua kokonainen lapsuus.

Sitä en tiennyt

kuinka lapsi kasvattaakin äitiään

kuinka hänen puolestaan tulisin pelkäämään ja 

kuinka äitien huomenet ovat kaikki huolia tulvillaan.

Enkä sitä osannut

edes aavistaa

kuinka paljon voi omaansa täällä rakastaa

ja kuinka aarteestaan

täytyy oppia luopumaan

päästämään lentoon ja jäämään itse katselemaan.

-Alise Martikainen-

Näin sen kuuluu mennä,

sanovat vanhat.

Sellainen on maailman meno.

Lapset lähtevät ja valokuvat jäävät.

Tätä ei kerrottu synnytysvalmennuksessa,

että synnytys jatkuu,

poltot ja äitien parkaisut,

kun lapset lähtevät maailmalle

repuissaan unelmat,

äitien ohuet eväät.

-A-M Kaskinen-

~~~~~~~~🌸~~~~~~~~🌸~~~~~~~🌸~~~~~~~

Äitienpäivän ilta.

Runoissa pitkälle päivän aatoksia ja tuntemisia,

koska en voinut nähdä tänään kaikkia omiani.

Koska matkat, etäisyydet!

Onneksi ajatuksen kantaman päässä kuitenkin ovat.

Kahdelleen kahviteltiin toukokuun toisen sunnuntain aamukahvit.

Päivä toi tullessaan kuitenkin paljon ihania tervehdyksiä

ja päivällä täällä oli mukavasti elämää vieraiden myötä.

Aurinko loi lämpöään

ja aavistuksen kesän ihanuudesta,

jota uskaliaimmat jo avojalkasillaan ja shortseissa takapihalla nauttivat.

Ihana äitienpäivä kaikkinensa.

Ja oikeesti

-onhan se ihana, että elämä menee eteenpäin.

Ja he kyllä pärjäävät! 

❤

Onnitteluvärssyjen aikaan

Iloa, onnea ja 

lämmin halaus

-olkoon päiväsi 

mukavia hetkiä täynnä! 

Onnea tänään, 
onnea vuosille tuleville. 
Onnea päivään jokaiseen, 
sykettä sydämen seutuville, 
iloa menoon arkiseen kuin juhlaankin! 

Tänään on suuri päivä

Tänään kukkivat
tuomet ja spireat.
Tähän päivään puhkesivat ruusut.
Tänään lintunen 
lepää lennosta.
Tässä päivässä 
tuoksuu kiitos.
-Anni Rättyä-

Kertyneiden vuosien juhla:

lahjapöydällä

eletyn elämän kokemusta,

viisautta, ymmärrystä

-iloa menneestä ja tulevasta.

-Maria Ahstedt-

Onnenpäiviä, ilonhetkiä

elämä sinulle suokoon,

kukkien loistoa, kirkkaita säteitä

aurinko tiellesi tuokoon.

Syntymäpäivänä

jos lasket vuosia

kuin ruusun terälehtiä

talleta ne helminauhaan

mansikasta mustikkaan.

Siinä muistot tuoksuvat

ne elämältä maistuvat.

-Positiivarit-

Onnea tähän hetkeen,

huomiseen

-jokaiseen nousevaan aamuun 

ja illan koitteeseen.

Tänään on päivä,

päivä onnellisten hetkien.

Olkapään yli

Kun olet kulkenut vihreitten vuosien vaellustien
katsot taaksesi.
Tähyilet tyyniä vesiä
hiljaisia metsiä
polkujen suloista rataa.
Katselet levollisesti
tuulisiinkin päiviin.
voittoihin ja tappioihin
ja huomaat:
ne olivat onnelliset vuodet.

-Maila Jyrinki-

Juhlainen viikko.

Tuplajuhlien aikaa,

kun synttärit ja äitienpäivä sattuvat liki toisiaan.

On ollut ihana saada onnen ja siunauksen toivotuksia,

viestejä ja muistamisia ystäviltä aikojen ja matkojen takaa,

kirje ystävältä.

Persoonallisia, ainutkertaisia tervehdyksiä,

jotka kantavat minua uudelle vuosikymmenelle.

Kortteja, joissa kultaiset numerot viestivät vahvasti vuosien vierimisestä.

Kauniita kukkasia,

joiden värit tuovat iloa ja väriä tähän viikkoon

sekä jäävät muistoksi tähän postaukseen.

Kiitollisena katselen menneisiin päiviin ja tähän hetkeen.

Elämä on hyvää juuri nyt.

Lahjamagneetin sanoin

Opi eilisestä,

luota huomiseen,

mutta elä tänään.

🌺

Ruukkuperennojen kevät

Mökin pihapiiristä oli viikko sitten 

lumi sulanut lähes kokonaan pois.

Syksyllä talvilevolle saattelemani,

kumoon kippaamani perennaruukut 

odottivat  kääntämistä valoa päin.

Iloiseksi yllätykseksi niistä löytyi elämän väriä,

pieniä vihreitä kukan alkuja.

Kurjenpolvia ja maksaruohoja muun muassa.

Olen tykästynyt perennoiden kasvattamiseen ruukuissa,

sillä mökillä juolavehnä haastaa niin kovin.

Ruohoaminen on toivoton tehtävä.

Luovutin muutama kesä sitten.

Äitini ruukaa viedä kukkapurkkinsa syksyn tullen marjapensaiden katveeseen

ja peittelee ne puiden lehdillä.

Sieltä kotoa olen tämän oppinut.

Haravoin mökin edustan 

ja nostin ruukut jo portaille.

Kevät.

Kaikki kaunis edessäpäin.

Kevään lämpö ja tunnelma oli läsnä tässä hetkessä.

Ja haravoimisen ilo.

Tuntui niin hyvälle rapsuttaa kuollutta ’kunttaa’ pois 

ja tehdä tilaa uudelle kasvulle.

Päivän valo tulvi sisään

ja avasi tietä tulevaan kesään.

Uuteen mökkikesään,

joka on jo 27.

Mökkipäivityksiä siis tiedossa! 

 

Ihanaa toukokuun ensimmäistä viikonloppua!

Toivottavasti lämmin rintama vähitellen saapuu

ja kaikki takatalviset lumimassat ovat jo tippuneet maahan.