Minunkin sisällä soi

Kuulin tänään Kesäyö- laulun 

ja sen kauniit, keväiset sanat 

jäivät soimaan sisälleni.

Sanojen siivittämänä tein äsken pienen kävelylenkin lähimetsään

ja yllätyin kuinka monta kukkijaa löysin sieltä.

Ja valkoisia kukkaismattoja piilossa metsän siimeksessä.

Luonnon kaunokaiset kurkottavat kukin vuorollaan valoa kohden

ja nyt illan tullen,

monet olivat laulun sanoin "kumartuneet" maahan päin.

Kentillä kasteisilla

hämärä käy yli maan.

Valkea niittyvilla

vielä on valveillaan

katsoen kummissansa

kuinka rukoukseen

kaikkien kukkien kansa

kumartui hiljaiseen.

Kuusen latvasta ääni

pienoisen huilun soi.

Minäkin kumarran pääni.

Minunkin sisällä soi.

-Aaro Hellaakoski

Metsätähden äärellä muistin 

Eeva Heilalan säikeet

Siitä on jo kauan

kun minuun meni metsätähti

ja yhä se kukkii

Luonto on ollut iät ajat arkeni ilo ja voimavara.

Se on ollut halpa huvi ja muuttuva taidenäyttely.

Metsän siimeksessä ja ojan pientareilla 

kulkiessa askel on kevyt ja katse tähyää

pieniä väripilkkuja ja avautuvia terälehtiä,

yksittäisiä kukkijoita ja kukkaismättäitä.

Kevät.

Minäkin kumarran pääni.

Poimin muutaman kukkasen.

Minunkin sisällä soi.