Tuomen kukkien aikaan

Malttamattomana odotan

nuppujen avautumista.

Kuulen, miten ne katkovat kahleitaan, 

vaativat lupaa vallata vapautensa.

Ja vihdoin 

ne pakottomasti, taivaan kyyneleet terälehdissään,

sisällään elämän avaruus

avautuvat valoon, vyöryttävät voimansa kaikkialle.

Minä heittäydyn kevään virtaan

ja yritän lakata odottamasta.

-Pia Perkiö-

Tänä viikonloppuna olen heittäytynyt tähän alkukesän hetkeen,

tuomen kukkimisen aikaan ja lumoon.

Mökin kulmalla kasvava "ikiaikainen" tuomi on jo niin kovin hauras.

Olen nauttinut sen valkeasta hunnusta ja kukkaterttujen kauneudesta talon punaa vasten

tämän päivän ja tulevien päivien sekä

kesien varaksi.

Olen ihmetellyt jälleen kerran niitä pieniä kukkia, joista kukinto muotoutuu

ja sitä, miten vuosi vuoden jälkeen tämä kaikki tapahtuu tutussa järjestyksessä

ollakseen läsnä vain lyhyen ohikiitävän hetken.

Tuomen valkeus ja tuoksu on vallannut pihan

ja tuvan pöydälläkin on paikka tuomen oksalle.

Tänään minusta tuntui jälleen kerran,

että olisin halunnut jäädä juuri tähän hetkeen,

tähän kesäiseen kauneuteen ja kesän tuoksuun.

Yritän muistutella itselleni, että uutta kaunista ja kukoistavaa on edessäpäinkin.

On tartuttava vain kuhunkin hetkeen,

kunkin päivän iloon.

Kun kuljet tässä kesässä

tässä maisemassa

vielä tässä maisemassa

pane muistoon apialaniityt

ja lammet lumpeineen

ja sydämeen kaikki laulut

ja usko huomiseen

-Maaria Leinonen-

Toivottelen Sinulle suloista kesäistä sunnuntaita

ja aurinkoista arkea! 

♡