Diy juuttinarukranssi virkkaamalla

Lauantaiaamun kesäinen tuulahdus sinulle.

Meillä on tänään omenapuun kukkasadepäivä.

"Jostakin yhtäkkiä ilmaantunut" tuuli riepottelee kauniit kukat nurmen katteeksi.

Harmi, kun tuo omenapuun kukinta on muutenkin niin lyhytaikainen.

Kesän alku on ollut lämmin

ja tuntuu, että kaikki kukat ovat etuajassa ja kukkivat yhtäkkiä

niin luonnossa kuin puutarhassakin.

Aikoinaan keräsin niittyleinikkejä isojakin kimppuja maljakoihin ja koreihin

 talven väriksi ja iloksi,

sillä niitä on nopea poimia ja niittyleinikki säilyttää kauniisti värinsä kuivattunakin.

Siitä muistosta ja kaapin perukoilta löytyneistä juuttilankakeristä

lähti muotoutumaan tämä juuttikranssiajatus,

rouhean narun ja herkän leinikin yhteensovittaminen.

.

Virkkasin kranssin rautarenkaan päälle

ilman mitään suurempia suunnitelmia ja ohjeita.

Ajattelin, että pujottelen kranssin ympäri pieniä niittyleinikkikimppuja.

Yllätyksekseni niittyleinikit alkavatkin olla kukintansa loppupuolella tässä meidän pihapiirissä 

ja niiden kukat olivat jo kovin avonaisia eli ei enää parhaita mahdollisia kuivattavaksi. 

Toteutin kuitenkin osittain tuon saamani"päähän pistoni"

 ja ajatukseni  kuivattaa leinikkejä kranssin kehällä.

Katson, miten ne kuivaa ja asettuu siihen

tulevien kesien kokemukselliseksi vinkiksi ja  tiedoksi.

Tätä virkkaamaani kranssia voin toki hyödyntää muutenkin ja myöhemminkin

 joko pujottelemalla siihen joitain muita kukkia kuivamaan

tai lisäämällä helmiä virkkauksen lomiin

tai laittamalla keskelle roikkumaan jonkun kivan koristeen.

Yhdenlainen kranssi tämäkin.

Ja minä tykkään kaikenlaisista kransseista.

Ja juuttinarusta.

Tästä tuli kaveri eteisen lampunvarjostimelle,

jonka virkkauksesta nämä narukerät itseasiassa jäivätkin.

Tämän kranssiajatuksen toteuttaminen oli minulle myös yhdenlainen tunteiden työstäminen.

Elämässä on aina karuuden ja kovuuden

sekä vaikeuksien rinnalla vastapainona jotain kaunista herkkää. 

Toivottomuuden rinnalle löytyy toivoa,

suruun iloa, 

arkeen juhlaa.

Se, miten nuo niittyleinikin herkät, voimakkaan keltaiset kukat kuivahtavat 

tuohon karhean narun pinnalle, jää nähtäväksi.

Yksi on kuitenkin varmaa, että siihen ne käpreentyvät,

 liki toisiaan,

rouhea ja herkkä.

Tämän aurinkoisen kesäpäivän tunteiden muistoksi.

💛💛

Nyt on monenmoista "värkkiä" tarjolla askarteluun ja sisustamiseen.

Viikonlopun iloa ja luonnon voimaannuttavia hetkiä Sinulle.