Pitseistä kieputettu kranssi

Marraskuu on kulunut kuin siivillä jo sen puoliväliin.

Joulusta kuiskitaan siellä ja täällä.

Pimeisiin marraskuisiin päiviin tulee iloa ja valoa lähestyvän juhlan valmistelemisesta.

Onneksi korona ei kiellä joulua.

vaan oikeastaan päinvastoin mahdollistaa paneutumisen kodin laittamiseen ja  

joulufiilistelyyn.

Minultakin kysyi ihana työtuttu, että olenko jo aloittanut jouluaskartelut.

Itseasiassa vähän hämmennyin,

kun enhän minä ole rikkaa ristiin vielä laittanut,

Yleensä tässä vaiheessa on ollut jo monenlaisia väkerryksiä ja virityksiä vireillä,

mutta nyt päivät ovat täyttyneet kaikesta muusta kuin kätten töistä.

Välillä elämässä on päiviä, joihin ei päivä paista.

Eteen voi tulla ihmissuhteissakin yllättäviä asioita,

käsittämättömiä juttuja,

jotka aivan kuin lamaannuttavat hetkeksi totaalisesti.

Välttämättömän saa tehtyä

ja loppu aika menee ihmetellessä,

ajatuksia järjestellessä.

Tyyneysrunon sanoin voi vain toivoa itselle

 tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,

 rohkeutta muuttaa, mitkä voin

ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

Tänään innostuin. 

Etäkoulutuspäivän jälkeen kaivoin esille kauan sitten kirppikseltä ostamani pitsit

ja kieputin ne fleecesuikaleella päällystämääni styroxrenkaaseen.

Hyödynsin kranssiin muutaman isomman helmen lisäksi helmiä rikkoutuneesta hiussoljesta. 

Pitsikranssi sai paikkansa lasiovesta.

Kuvaaminen oli aika haastavaa hämärän hyssyssä,

kun jokapaikasta tuntui peilautuvan lasiin valoja ja heijastuksia.

Siinä kranssi ja kauniit elementit ovat silmieni alla.

Jonkun ahkeran, taitavan ihmisen virkkaamat ihastuttavat pitsit,

menneiden joulujen paperienkeli

ja pienet, kauniit kierrätyshelmet.

Kaikki sulassa sovussa keskenään loistensa lomassa,

toinen toisensa kauneutta korostaen.

Kieputin tuohon kranssiin myös tunteitani siitä.

että jälleen yksi poikanen on lähtenyt siivilleen.

Koti hiljenee,  huoneet tyhjenevät,

kattila pienenee.

Elämä on yhtä muutosta.

Myötästä ja vastaista.

Välillä on tyventä ja välillä tuuli tuivertaa navakasti.

Aikansa kullakin tämän taivaan alla.

Mikään ei ole pysyväinen olotila

Suuntana on valo ja toivo.

Kaiken yllä rakkaus.

~~~~~~~~

Kävin kurkkaamassa blogissa noihin pitseihin liittyvää aikajanaa ja löysin täältä

aikalailla tähän hetkeen sopivan päivityksen

 lähes tasan neljän vuoden takaa.

~~~~~~~~~

Näihin tunnelmiin tällä erää.

Valoa kohti! 

<3