Värikäs viikonloppu perheen kanssa

Tämä viikonlopun vietin perheeni kanssa Iso-Syötteen maisemissa

 värikkäissä ja  mukavissa tunnelmissa. 

Ulkonaiset puitteet olivat luxusta niin luonnossa kuin vuokramökissämme.

Sää suosi lauantain maastopyöräilyretkeämme ja 

mökin täytti iloinen ja välitön sisarusten välinen talostelu.

Minusta oli ihana tuoda tapaamiseemme kotoisia tuoksuja ja makuja.

Herkutin omiani perjantaina leipomillani sämpylöillä ja puolukkaisella vispipuurolla 

sekä punaisella viinimarjamehulla.

Ja isolla täytekakulla nuorimman tyttäremme  18 -vuotis synttärin johdosta.

Mukana olivat kaikki kaksitoista lastamme.

Me vanhemmat olimme todella iloisia siitä,

että kaikki pääsivät tulemaan

ja jaksoivat ajella perjantaina töiden jälkeen pitkien matkojen takaakin.

Meillä on ollut monenlaisia tapaamisia lasten  ja heidän perheidensä kanssa,

mutta tämän viikonlopun kokoonpano oli erilainen, kotoinen, perhekeskeinen.

Minusta tämä oli mielenkiintoinen ja tärkeäkin juttu,

sillä vanhimmaiset sisarukset eivät ole asuneet enää kotona

meidän nuorimmaisemme syntyessä.

Kerrankin olimme yhdellä koolla ,

saman katon alla meidän perheellä. <3

Esikoinen oli kuunnellut vastikään "Idiootit ympärilläni" -kirjan.

Nyt oli "rakkaita ihmisiä ympärillämme".

Kirjan sisältö passasi hyvin hetkeen.

Koolla oli saman perheen jäseniä,

jotka eivät enää ole jatkuvasti tekemisissä keskenään

eikä välttämättä ikäeroista johtuen tunne toisiaan ns. napin alta.

Teimme testin, klik, 

minkälaisia persoonallisuustyyppejä meidän perheen jäsenet ovat 

ja tulos oli mielenkiintoinen;

punaisia, vihreitä ja keltaisia.

~~~~~~

Siitäpä sitä sitten riittikin jutun juurta.

Kaikki tyypit ovat hyviä!

Testi  avasi näköaloja siihen, miten itsekunkin kanssa kannattaa toimia!

Mielenkiintoista!

Erityisesti se,

 miten paljon meissä oli samaa,

mutta toisaalta miten erilaisia persoonia samassakin isossa perheessä on

ja miten erilaisuus täydentyy toistemme seurassa.

~~~~~~

Ääntä ei  tästä viikonlopusta puuttunut.

Ajatuksia oli paljon.

Päivän polttavia teemoja ilmastosta ja politiikasta.

muistoja ja kommelluksia lapsuuden ja nuoruuden vuosilta,

mutta myös kunkin tämän hetken elämän tilanteen jakamista.

Avoimmuus ja puhumisen rohkeus ilahdutti minua suuresti!

Ja se, miten paljon heillä oli hyviä ajatuksia elämästä ja elämään.

Siinä puheen sorinan keskellä mieleeni nousi runo:

Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.

He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.

He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,

ja vaikka he ovat sinun luonasi,

he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,

sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.

Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa,

mutta et heidän sielujaan,

sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,

jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,

mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,

sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.

Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.

Kun taivut jousimiehen käden voimasta,

taivu riemulla.

-Kahlil Gibran, Profeetta, 1923-

Lauantaina kävimme maastopyöräilemässä porukalla.

Siellä luonnossa koin valtaisia kauneuden elämyksiä ja värien loistoa.

Näin syksyisessä karuissa ja kauniissa maisemissa

 punaisen, vihreän ja keltaisen,

meidän perheen värit.

Syysmekkoon pukeutuneessa koivussa,

värikkäässä maaruskassa,

hötteisen suomaiseman heinissä,

olosuhteiden muovaamassa kapeassa kuusessa,

harmaantuneessa kelossa,

naavapartaisissa puussa.

Ja ihmisten välinen vuorovaikutus ja yhteinen elämä näkyi

monenkokoisten ja -ikäisten kasvien ja puiden rintarinnan kasvamisessa,

toistensa lomissa,

toisistaan tukea hakien,

toisiaan tukien,

suojaa antaen.

Väriloistossa tai värinsä menettäneenä,

uljaana ja vaatimattomana.

"Se mitä näet ja miten näet 

ei johdu pelkästään näkökyvystäsi, 

vaan hyvin paljon myös sydämestäsi, 

sillä silmien juuret ovat sydämessä. "

-Marleena Ansio-

Se on kauniisti sanottu!

Tämä viikonlopun hetket tallentuivat jokaisen sydämen sopukoihin,

tähän minunkin kuvaan,

mutta myös tänään otettuun perhekuvaan.

Vihdoinkin minun pitkäaikainen haave toteutuu

ja saan kotiimme kuvan, 

jossa olemme kaikki

-aika rentoina ja virkistyneinä. <3

~~~~~~~~~

Sunnuntai-illan tervehdys näistä onnellisista tunnelmista.

Kaikkea sitä mitä koin,

en osannut auki kirjoittaa.

Se tuntuu tuolla äidin sydämessä 

ja lämmittää mieltäni!

-Kaisu-

Kuistin syksy

Syksy on saapunut.

Parina yönä mittari on painunut jo nollan alapuolelle

ja kylmältähän ne aamut ovat tuntuneet. 

Ahkeraliisa on kestänyt vielä nämä kelit,

mutta huhtikuussa istuttamani orvokit siirsin tänään  jo suosiolla sivuun.

Löysin nimittäin  eilen Tokmannilta suorastaan jättikokoisia callunoita

ja innostuin niistä juurikin koon takia.

Istutin ne  tänä kesänä tekemiini betoniruukkuihin

ja tuli helpolla näyttävät kukka-astiat.

Näissä on siis yksi calluna ruukussaan.

En ole ennen tällaisia komeuksia ja kauneuksia nähnytkään!

Tähän kuistin seutuun näyttää ajan saatossa kertyvän betonitöitä enemmän ja vähemmän.

Mutta nepä kestävätkin monenlaista säätä ja kolhujakin,

joita tässä kulkuväylällä tahtoo lasten kanssa tulla.

Niin muuttui kuistin seutu syksyisemmäksi.

Pienillä jutuilla saa aina kivaa muutosta kotiarkeen,

niin ulkona kuin sisälläkin! 

Tervetuloa syksy!

Toivottelen SInulle leppoisaa viikonloppua 

ja mukavia syksyisiä askareita !

-Kaisu-

Humalaköynnöskranssi

Viime lauantaina lähti humalaköynnökset hetekasta! ;)

Innostuin  nimittäin kokeilemaan niistä kranssin kieputtamista.

Pitkistä ja paksuista köynnöksista tulikin pian valmista!

Ilokseni löysin vielä muutamia hentoja, herkkiä vaaleanvihreitä
humalan kukintoja  kranssin koristeeksi.

Siinä punasävyistä materiaalia käsitellessä muistelin
kokeilleeni tätä värkkiä ennenkin, vähän eri tavoin.

Se hetki oli ollut  viime elokuussa,
minulle merkittävänä päivänä

ja se postaus löytyy täältä, klik

Mallasin (aika hauska sana; sovitttaa, kokeilla) kranssia aitan oveen.

Sillä seinustalla kasvaa tikapuita vasten oikeinkin rönsyävä humala, 

joka sai vielä jäädä sijoilleen.

Olisihan tämä kranssi sopinut tähän harmaaseen, elämää nähneeseen oveenkin kauniisti,
mutta en raskinut jättää.
Nimittäin käymme nyt syksyllä harvemmin mökillä
ja se olisi jäänyt sinne vähän niin kuin taivas alle,
ovelle, jota kukaan ei pitkään aikaan avaa.

Otin kranssin mukaani ja ripustan sen kodin ulko-oveen,
kuistin suojaan syyskuiseksi tervetulotoivotukseksi.

Siskoni oli kieputellut tänä kesänä satoa tuottaneita vadelmanoksia

ja niistäkin oli tullut kaunis punasävyinen kranssi.

Tähän aikaan vuodesta onkin monenlaisia luonnonmateriaaleja taas tarjolla.

Nyt pitää päästään mielikuvitus  ja kokeileva  mieli valloilleen!

Minkälainen kranssi kuuluu sinun syksyysi?

Ensimmäisen pakkasyön jälkeisen aurinkopäivän tervehdys kuin tuulahdus Sinulle!

Syksy syvenee! 

-Kaisu-

Omenoiden aikaan

Omenoita siellä,

omenoita täällä.

Syyskuu on ihanan omenaista aikaa!

Omppuja on tarjolla monessa muodossa;

tuoreeltaan naposteltavana,

piirakkana,

uunipaistoksena,

soseena, 

mehuna.

Kotona, työpaikalla, kaupoissa, markkinoilla.

Facebookista löytyy paikkakunnittain omenapörssejä, 

joissa jaetaan omenailoa niitä tarvitseville ja haluaville.

Harmittaa toki tänä ruokahävikistä puhumisen aikana,

että kaikki omenat eivät päädy edes keittiöön.

Monet kipuilevat puista tippuvien omenoiden kanssa 

ja ajavat niitä kompostiin ja kaatopaikalle.

Aina ei kysyntä ja tarjonta kohtaa, harmi!

~~~~~~

Meidän pihalla on kaksi omenapuuta;

marjaomena- ja perheomenapuu.

Tuo marjaomenapuu on ns. koristepuu,

mutta sen omput ovat kyllä makioita ja korean punaisia.

Olen hyödyntänyt niitä monella tapaa.

Tein viikolla uunissa omenasosetta 

ja ihana tuoksu- ja makumuisto nousi taas mieleeni.

Ajatus kulki 70 -luvulle ja lapsuuskodin keittiöön,

jossa äiti keitti Mehumaijalla naapurista laatikkotolkulla poimittuja omenoita mehuksi.

Keittämisestä jäljelle jääneestä omenamäskistä teimme sitten hilloa.

Sellaisella käsipelillä pyöritettävällä raastimella jauhoimme

 sen keittämisessä pehmenneen omenamassan

tai painelimme sitä isoreikäisen sihdin läpi kauhalla.

Lämmin, omenantuoksuinen, lösyinen tunnelma keittiössä,

ikkunat aavistuksen huurtuneina,

puuhailimme siinä yhdessä. 

Kesken touhujen äiti hakee kellarista jotain uutta;

maustamatonta jogurttia, jota hän on kauppareissulla ostanut.

Puolen litran vihreä pakkaus,

jossa oli kyljessä tyylitelty violetti hedelmä,

ehkäpä luumu.

Se mieleen painuva hetki,

kun sitä valkeaa samettista,

uutta, ihmeellistä maitotuotetta kaadetaan jälkiruokamaljaan

ja siihen lisätään pehmeää, kotitekoista omenasosetta.

Äiti kehoittaa maistamaan.

Ja se maku vie kielen, valloittaa mielen.

Sisareni välitti muuten samanmoisia muistoja eilen,

kun oli keitellyt omenahilloa.

Miten merkityksellisiä on ruokien maistamiskokemukset,

niiden painuminen makunystyröihin ja mielen sopukoihin.

Se muisto voi olla  toki huumaava tai karvas.

Minä laitan tänäkin syksynä omenasosetta

ja herkuttelen maustamattomalla jogurtilla.

Tarjoilen sitä herkkua omilleni

ja toivon, että hekin saavat tämän samettisen omenan ja jogurtin makumuiston.

Mietin kylläkin,  jääkö lapsillemme tämän päivän maisteluista näin syviä kokemuksia,

kun monenlaista ja monenmakuista tuntuu olevan niin paljon tarjolla!?

Onnenomenoita,

pieniä pipanoita 

Sinulle tähän sunnuntaihin!

Mitä sinun omenasyksyysi kuuluu?

Täältä löydät minun omenaisia juttuja lisää.

Niitä, jotka syksystä toiseen taitavat toteutua! 

Omenaperinteitä! 

http://tauvonpaikka.blogspot.com/2017/09/uunissa-tehty-omenahillo-ja.html

http://tauvonpaikka.blogspot.com/2016/09/omenariisipuuro.html

http://tauvonpaikka.blogspot.com/2016/09/kaikkien-kehuma-omenapiirakka.html

Ilta merenrannalla

Miten kaunis voikaan syyskuinen ilta olla 

ja miten meri voi asettua näin tyyneksi.

Alkuviikosta oli kauniita päiviä ja illallakin oli lämmintäkin vielä reilut parikymmentä astetta.

Kävin tyttäreni kanssa tiistaina iltakävelyllä meren rannassa,

 tunnelmoimassa ja ottamassa muutamia kuvia.

Useimmiten käyn näissä maisemissa lenkkeilemässä

ja silloin ei kännykkä ole monestikaan mukana tai  on olevinaan kiire

 ja kauniit tunnelmat jää taltioimatta kuviksi,

vaikka mieleenhän niitä pitäisi toki enemmänkin painaa ja tallettaa. 

Aurinko painui 

ja viimeiset säteet venyivät pitkin meren pintaa,

värittäen puiston nurmikoita, 

hivellen puiden latvoja.

Varjot venyivät, kasvoivat, tummenivat.

Päivä väistyi,

ilta saapui.

Hämärä laskeutui hitaasti, mutta varmasti.

Aistimme vahvasti syysillan tunnun.

Keskiviikkoiltana ihastelin merinäkymää yksikseni lähirannassa.

Maisema oli tumma,

Taivaalle oli kertynyt pilviä,

jotka enteilivät huomiseksi ennustettua sadetta.

Taivaan ranta oli koko ajan muuttuva maisemataulu.

Pilvien liike ja värien eläminen taivaan laella olivat sangen kaunista katseltavaa.

Kävin´pulahtamassa raikkaassa merivedessä.

Rantaseurakseni ilmaantui kaislikosta lintuperhe,

joka luottavaisesti lipui rantaviivan tuntumasta kanavalle päin.

Syksyinen tunnelma näkyi kesäisen terhakkuutensa menettäneistä kasveista,

tuoksuista  ja  tuntui maan kylmyytenä varpaiden alla. 

Maisemassa ei näkynyt merellä kulkijoita, 

uimareita

eikä rannalla leikkiviä lapsia. 

Rannalla oli hiljaista;

vain vesi huuhtoi kevyesti rantahiekkaa.

Syksy oli saapunut uimarannalle kesän jälkeen

niin kuin päivän jälkeen tulee ilta;

hiljalleen, tutusti, turvallisesti,

kauniisti.

Näinä kahtena peräkkäisenä iltana nautin 

merellisestä maisemasta,

kotikaupunkini olohuoneesta

ja totesin,

että syysiltanakin voi olla kaunista.

Ja se kaunis tuntuu hyvälle,

koska se on kuin kesän jatkoaikaa

ja kohta väistämättä ohi olevaa ihanuutta.

Ja edessä on pimeät illat,

kynttilät,

takan lämpö,

kotoisat puuhat,

<3

Pieni Lintu -blogissa on Makrotex -haasteena tällä viikolla Ilta -teema.

Osallistun siihen näillä kuvillani.

Saunatuoksupussi

Saimme papan kanssa viikonlopun reissusta kivat muistamiset. 🍃🍃

Kakkosluokkalainen tyttärenpoika oli ommellut koulussa 

melkoisen kasan tuoksupusseja yhden tavoitteena olleen lisäksi, 

joten niitä riittikin sitten useampaan saunaan tuoksua antamaan.

Vihreässä lehdessä lukee teksti:

SAUNATUOKSUPUSSI

Liota pussia kuumassa vedessä

niin saat koivuntuoksuisen löylyveden! 

~~~~~~~

Olin aivan otettu siitä innokkuudesta millä hän oli ommellut pusseja 

ja toki myös tästä kivasta ideasta.

~~~~~~~

Näinä päivinä alkaa olla viimeisiä mahdollisuuksia kerätä koivunlehtiä ja niiden tuoksua talteen. 

Kävin riipimässä koivusta lehtiä ja ompelin niille sarjana pussukoita suodatinpusseista

ja mietiskelin, että kertakäyttölakana olisi varmaan myöskin hyvä tähän takoitukseen.

Siinä ommellessa ajatus lähti arvatenkin nousukiitoon.

Tein joulua ajatellen tuollaisen tuoksukuusen, 

johon laitoin sisään lehtien lisäksi oksanpätkän latvakohtaan asti. 

Valkeasta suodatinpussista olisi tullut toki talvisempi,

mutta tällä värillä kokeilu tuli nyt tehtyä.

Tuoksupuun voisi antaa vaikka joulutervehdyksenä

joulukortin asemesta.

Siihen voisi kirjoittaa tervehdyksenä

"Ihania joululöylyjä" tai muuta kivaa.

Kovin aikaiselta tuntuu joulua ajatella, 

mutta jos näistä värkeistä aikoo tehdä,

on toimittava pikimmiten! 

Tänään oli siis koivunlehdentuoksuisia ajatuksia mielessä.

Kaikkea mukavaa tähän alkaneeseen viikkoon Sinulle.

-Kaisu-

Automatkan aatoksia kosmoskukasta muuttoon

Poimin maljakkoon ensimmäisen kosmoskukan oksan sekä tillimäisen varren,
syyskuun ilon,
ja muistelen miten keväällä kylvin siemeniä multaan kukkakedon kuva silmissäni.

Nyt kesän jälkeen iloitsen yhdestäkin kukkaan ehtineessä taimesta.

Kevät ja syyskesä.
Kylvö ja korjuu.

Siemenet ja sato.
Haaveet ja todellisuus.

Aamuja ja iltoja.
Aurinkoista ja pilvistä.

Valoja ja varjoja.


 

Ennen sitä ja sen jälkeen.
Sanat kuvaavat monenlaista ajan ja elämän kiinnekohtien määrittelyä,

äärirajojen vastakkain asettelua,

jotka peilaavat sanapareina toisiaan ja antavat sanoille syvyyttä.

 

Tänään ajelemme hakemaan tyttäremme muuttokuormaa.

Tässäkin hetkessä kaksi äärilaitaa,

muutto sinne ja sieltä pois

 ja siinä välissä paljon hyvää ja kaunista,
nuoren elämää,
elämänkokemusta,
välillä kaipuutakin ja
uuden suunnan etsimistä.

Nyt entisen kodin ja työpaikan  oven sulkemista ja kohta uusien ovien avaamista.





Tiedän taivaan olevan valveilla 
tässä muutossa
silti lähtemisen kipu pitää otteessaan 
irrotan katosta viimeisen lampun  
                             otan syliini tämän pienen kodin

-Anita Kallio-


Lähtemiseen  kuuluu useimmiten lopulta haikeus.
Rohkeus ja luottamus.
Kiitollisuus.

🌸🌸🌸

Elokuun viimeisen päivän ilta mökillä

Omimme ns. venetsialaisillan itsellemme,

minulle ja hänelle,

vilkkaiden kesäviikkojen ja 

ohjelmallisten viikonloppujen jälkeen. 

Savusauna lämpeni 51. kerran

ja ensimmäistä kertaa taisimme olla kahdestaan savusaunomassa. :)

Saunan leppeät löylyt

ja paljun virkistävä vesi siivittivät ajatuksimme  

menneen kesän muisteluun ja muistoihin.

Paljussa katselimme pilvien kulkua taivaalla.

Kesäpäivät olivat pilvien tavoin moninaisia ja 

ne tuntuivat kiitäneen pilvien  tavoin

-turhan nopeasti.

23. mökkikesä oli erilainen kuin menneet kesät.

Elämä muuttaa muotoaan lasten varttuessa

ja meidän vanhetessa.

Menneenä kesänä meillä ei ollut suurempia projekteja.

Teimme  kesän lopulla paljun taakse heinäseinäaidanteen,

joka antaa näkösuojaa palussa oleville mökin suunnasta 

ja rajaa savusauna-aluetta pihan puolelta.

Käsittelimme  paljun harmaalla puuöljyllä; 

harmaa tuntui oikeammalta väriltä savusaunan tuntumaan kuin ruskea.

Kiireetön iltahetki.

Saunomista neljättä tuntia.

Ilmassa sekoitus kesän tuntua ja aavistus syksyä.

Mielessä haikeus 

-ja kiitollisuus menneestä kesästä.

Hetkessä pihapiiriin laskeutuva hämärä antoi oikeutuksen 

sytytetyille kynttilöille ja

kynttilätunnelmalle.

Pilvet olivat vaeltaneet aikansa

ja taivas selkeni.

Koivukujan päällä näkyi sininen tähtitaivas

ja yksi tähti näytti meistä kirkkaammalta kuin muut.

Siinä hetkessä koimme voimakkaasti sitä iloa,

mitä meidän neljä vuodenaikaa voivatkaan meille tarjota.

Elokuun viimeisen päivän tunnelmissa 

siirryimme syyskauteen,

mutta emme vielä mökkikautta kuitenkaan päätä.

Hämäränhyssyn iltoja on tulossa,

ihanaa ruskaa

ja tunnelmaa niiden myötä.

Ei syyskuu hassumpi kuukausi ole

-mökilläkään!

Pimenevien iltojen iloa!

Miltä sinusta tuntuu, kun kesä on ohi?