Sateenkaaria ja betoniaskarteluja

Kävin viemässä tyttäreni opiskelukaupunkiin.<3

Siinä matkalla näimme aivan täydellisen sateenkaaren

-ja toisenkin siinä rinnalla.

Sateenkaari -laulu alkoi arvatenkin soida mielessäni 

ja ajatuksiin nousi  ihania mielikuvia, äitien näköisiä aatoksia

lapsen kasvamisesta, muuttamisesta,

elämän soljumisesta eteenpäin.

Lapsen elämänkaaresta täältä kotoa sinne  nuoren omaan opiskelukotiin.

Sinne kaaren päähän toivon tyttärelleni

ja kaikille kotoa lähteneille siipien kantamista 

ja monia ihania aarteita; 

ystäviä, onnistumisia, ihania muistoja. <3

Ajatuksissani kuljen hänen rinnallaan

 kuin tämä toinen sateenkaari tässä...

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Elen illalla kävin mökillä availemassa betoniaskarteluja muoteistaan.

Se on kuin lahjoja availisi.

Aivan yhtä yllätyksellistä! :)

Minä olen niin innoissani tästä betoniaskartelusta.

Olen aivan täpinöissäni kokeilemisen ilosta ja innosta. 

Värkki on halpaa ja  variaatiota monenmoisia, mitä voi tehdä.

Mielikuvitus vain rajana

ja tekemällä oppii tässäkin parhaiten.

Tässäteille nähtäväksi muutama kuva tekovaiheesta ja valmiista tekeleistäni.

Tämä liina oli alkujaan myrkyn vihreä liina ja 

viritin sen kuivamaan käytöstä poistamani Tupperin leivontakulhon päälle. 

Kulho on ollut aivan mainion mallinen  muotti myös kulhojen valamiseen 

Tässä on kuivamassa Allegro -pesujauhesangon päällä 

minun pitkäaikainenkirpparilta aikanani löytämäni lempiliina, 

johon tuli reikä keskelle.

Pitsiliina sai näin vielä uuden elämän kevyenä korina.

Tässä koevedos koriin tehtävästä vadista.

Laitoin koriin muovikelmun ja irrottaminen korista 

sekä kuvaaminenkin onnistuivat hyvin.

Nostaessani vatia tästä penkille se  sitten mureni.

Syynkin hoksasin saman tien.

Olin kuivatusvaiheessa siirtänyt koria taitamattomasti 

ja silloin reuna nitkahti.

Raudoittaminen on myös tärkeää tällaisissa astioissa. :)

Monta asiaa olen hoksannut jo

ns. kantapään kautta

tekemisen saloista ja koko ajan tietotaito päivittyy. :)

On tullut paljon onnistumisia ja kivoja tuloksia, 

mutta edellisen kaltaisia  pettymyksiä ja  harmituksia.

Tämä liina juttu on minun uudenlainen ajatus ovikranssista.

Vasemman puoleinen liina oli  aika löysään virkattu  keltaruskea liina ja 

oikean puoleinen vaaleanpunaninen liina puolestaan oikein napakasti virkattu.

Minusta tämä on kiva

-minä tykkään tästä.

Näitä taidan tehdä toistekin! :)

Tällaisia sateenkaariajatuksia ja 

kuvia minun elämänkaaren betoniaskarteluvaiheesta.

Hyvä vaihe!

Luovuutta, kierrätystä.

Ihan kivoja käyttöesineitä.

Ja nyt on kalenterin mukaan kesäkauden loppu.

Sanomme haikeat hyvästit kesälle .

Oli hyvä kesä. :)

Ei hyttysiä eikä paarmoja. 

kärpäsiäkin aika vähän.

Iho ei palanut kertaakaan

 ja kosteusvoidettakaan ei paljoa tarvinnut.

Muistoissa monia ihania hetkiä,
yhdessäoloa ja touhuamista! <3
Kesä on aina kesä
-satoi tai paistoi!

Mukavaa viikonloppua ja venetsialaisia!

Kaisu

Kesä hiljalleen kypsyy

Me saimme sittenkin nämä ihanat aurinkopäivät ja hellesään.

Odottaminen palkittiin,

Ja toki tätä ihanuutta kannatti odottaa

-minunkin jopa seitsemän lomaviikkoa
 ja saada ne sitten töiden alettua! :)

~~~~~~~~~~~~~~~~

Tämä viikonloppu mennä hurahti siinä
kesästä nauttimisen ilossa ja

luonnon ihmettelyssä mökin pihapiirissä.

Me saimme yhtäaikaa niin paljon;

nämä aurinkoiset päiväsydämet,

mutta samalla myös pitenevät varjot

sekä äkkiä viilenevät illat. 

Yöllä maan peittää valtava yökosteus. 

Aamuaurinko ja lempeä tuuli kuivattavat maan pian

ja  uusi päivä sekä  sen moninaisuuden kierto jatkuu.

Mielenkiintoista ja puhuttelevaa samalla kertaa.

Nyt on meidän myöhäinen kesä
ja ilmassa on jo syksyn tuoksua.

Lauantai-iltana 

savusaunan lempeiden löylyjen jälkeen kuljin pellon reunassa. 

Viljapelto oli vielä kovin vihreä.

Ilta-aurinko värjsi metsän puut.

Kuuntelin hiljaisuutta.

Työn äänet olivat lakanneet.

Meren aaltojen taukoamaton humina kuului taustalla.

Sunnuntaiaamuna palasin takaisin pellon reunaan.

Tuhannet ja taas tuhannet kastehelmet kimaltelivat
eilen iltasten niin kuivien viljojen ja heinien varsilla.

Auringon valo tuli eri suunnalta

kutsuvana,

viipyilevänä.

 ~

Metsän reunassa puolukoiden posket jo punoittavat

ja pihapiirin marjatkin kutsuvat poimijoita.
Näitä katsellessa tuntui,
että vasta oli kevät ja marjojen kukintojen määrää tutkittiin.
Lyhyt on kasvun ihmeen aika! :)

Valkoherukat ovat kuin valkeita helmiä.

Mökin alkuperäisiä peruja sekin pensas,

monta kesää nähnyt!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Sireenin lehdet huokailivat virkistyneinä yön tarjoamasta kosteudesta, 

toisaalta taisivat itkeä kesän lyhyyttä,
syyskesää,
kastekyyneleet lehtien kärjissä.

Päivän kultaamissa 

puutarhoissa

tuuli torkkuu 

vehmailla lehdillä

aurinko venyttelee

varjoja vasten

kesä hiljalleen kypsyy.

Nämä ihanat sanat olen kirjoittanut muistiin  "Mehumaija" -laatikon kyljestä.

Ne ovat loppukesän sanoja!

Tämän hetken iloa

ja onnea uuteen viikkoon!

Kaisu

Istutuspöytä vanhaan pihapiiriin

Ihanan aurinkopäivän ilta.
Kävimme pyöräilemässä kaupungilla.
Viileys tuli yllättävän pian 
ja täällä on ollut jo monena yönä tosi kylmää.
Siinä ajellessamme arvelin, että tänään taitaa olla kesällä valmistuneen
 istutuspöydän tarinan paikka.

,~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Istutuspöytä on tuntunut olevan viime vuosien puutarhajuttu.

Olen ihastellut pitkään toinen toistaan kauniimpia itsetehtyjä pöytiä blogeissa.

Aloinkin puhumaan ko. pöydästä timpurilleni jo hyvissä ajoin keväällä.
Mökillehän pitää olla mökin pihapiirin näköinen pöytä.

.Vaikka en minä toki mökillä istuta niin paljon kukkia tai koulaa niitä,
että istutuspöydän sinne tarvitsen.
Mutta kuitenkin halusin sen!

Sehän voisi olla puutarhaan liittyvien työkalujen ja ihanien tarve-esineiden kokoamispaikka.

Ja voisihan siihen laittaa kauniita asioita esille.
Esittelin erilaisia kuvia netistä ja
katselin mökin puutavaravarastoa.
Ajatus kypsyi hiljalleen,
paikka löytyi.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

"Hiljaa hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis" on minulle mieluinen lause 

ja se sopii tähänkin kohtaan hyvin. 

Piti malttaa...

Mieheni käskee välillä huumorilla nukkua yön tai parin yli, 

jos liian paljon tai liian haastavia projekteja esittelen hänelle.
Niin nytkin kävi.

Nyt meni kuukausi, vähän toistakin.
Oli kiireitä, tärkeämpiä kohteita, värkin puutetta.

Maltoin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Istutuspöydän toteutus eteni sopivien värkkien etsimisestä 

suunnitteluun ja toteutukseen yhtenä heinäkuisen maanantain iltahetkenä. 

Hommaan meni vain pari tuntia,
kun  innolla ja hyvällä yhteistyöllä pöytää nikkaroitiin. <3
Pöytä laitettiin ison hirsirakennuksen päätyyn.
Siinä se on aurinkopaikalla,
katseiden alla.

Tässä se sitten on.
Kokosin eka iltana otettuihin kuviin jotain rekvisiittaa onnellisena  kuin pieni tyttö.
Näyttääkseni, että näille tavaroille tämä pöytä on aivan ehdottoman tärkeä! ;)

Tästä  vanhasta ovesta tuli pöydän kansi ja

näistä jämäköistä seipäistä tuli  siihen jalat.

Pöydälle laitoin "ensi illan" kunniaksi sementissä uitetun liinan, joka oli juuri sopivasti kuivahtanut.
Ruusun paikka!
Työ oli tehty ja hyvällä mielellä katsottiin tulosta.

Halusin tämän luukun seinälle pöydän päälle.
Ensin ajattelin laittaa siihen roikkumaan harat ym. työkalut,
jotka saattavat ehkä lähteä pienten käsien mukaan.
Päädyin kuitenkin vääntämään siihen piikkilangasta kranssin,
kun se tuntui oikeammalta vaihtoehdolta.

Ruusut ovat mökin entisen emännän peruja olevassa emalikannussa.
Minusta nuo emaliset astiat ovat niin kauniita.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tässäpä istutuspöytä muistelo!
Ihana oli taas yhdessä puuhastella ja saada näkyvää tulosta.

Pöydän ääressä on ollut hyvä tehdä kimppuja ja asetelmia.
Syksyn päälle siinä tulee varmaan risujakin väännettyä.
Tämä taitaakin olla askartelupöytä! ;)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Eilen tein taas betonitöitä.
Se on kivaa hommaa!
Niistä kerron, kun saan ne kuivaksi ja kuvattua.

Kauan odotettujen, kaivattujen
elokuisten
 aurinkopäivien iloa Sinulle
toivotteleepi

Kaisu

..  

Elokuun 14. päivä -muistojen kukkia ja kynttilän valoa

Minulla on aivan harvinainen yönseutu tulossa.

Olen aivan yksin täällä kotona.

Kaikki muut ovat menossa;

kalassa, kavereilla ja töissä.

Minulla on hiljaisuutta,

minulla on aikaa.

Keräsin tuolta puutarhasta sinisiä ja valkoisia kukkasia.

Sitaisin niistä kimpun,

muistojen kimpun.

Muistopäivän kimpun.

Laitoin sen kuvan viereen ja sytytin kynttilän.

Tuntuu jotenkin hyvältä olla hetki yksin.

Olla vain omien ajatusten ja tunteiden kanssa.

Palata hetkeksi menneeseen.

Palata niihin päiviin, 

kun hän oli voimissaan ja elämänsä kunnossa

ja huolehti meistä -minusta, siskoistani, äidistä.

Kantoi vastuun.

Oli seurallinen ja vieraanvarainen.

Palaan niihin päiviin,

kun äiti huolehti hänestä

ja unohti monesti omat tarpeensa  ja siirsi omat menemisensä tuleviin päiviin.
Rakkaus kantoi,
50 yhteistä vuotta. <3

Palaan hetkiin, joissa aika oli jättänyt.
menettänyt merkityksensä
ja tutut asiatkaan eivät olleet enää niin kirkkaita kuin ennen.

Oli häkellyttävää, 

kun hän ei enää osannutkaan niitä tuttuja arkisia puuhiaan.
Kun katse kertoi, että hän tuntee, mutta sanoja ei ollut. <3

Ja sitten  tuli se puhelinsoitto,
Kolme vuotta sitten.

Hän oli lähtenyt.

Jättänyt meidät yövuoteellaan.

<3

Astuin huoneeseen.

Siinä hän oli

elon puna poskiltaan kadonneena

unenlämpöä vielä selkänsä alla.

Kerkesin vielä käsiäni pitämään isäni lämmössä. 

Hetken lämmittelin siinä
minä

- isätön.

Lauletaan ,että vierivät vuodet,

miespolvet vaipuvat.

Eivät vaivu kuitenkaan unholaan.

Täällä he ovat mukanamme,

hekin "joiden tomu on väsynyt vaeltamaan". 

Muistoissamme, 

sydämissämme.

Tällaisissa tunnelmissa tänään.
Haikeissa.

Elämä on valoja ja varjoja,

tulemista ja lähtemistä,

Elokuun pimenevä ilta.

Kynttilä näyttää  ihanalta tuossa kuvan ja kimpun keskellä. <3

"Sivutaskussa enkelinkuva."

Eilen illalla siivosin perusteellisemmin meidän pikkueteisen elikä tuulikaapin. 

Se kuului tänä vuonna minun kouluunlaittovalmisteluihin, 

jotta jokaisella olisi "kesäkaaoksen jälkeen" paikka ulkovaatteilleen ja kengilleen 

ja että jokaisen varusteet olisivat edes saapusalla ja jonkinlaisessa kunnossa. 

Siinä järjestellessäni mietin menneitä syksyjä. 

Näitä koulunalottajaissyksyjähän on minun äitiydessäni jo neljännes vuosisadan verran. :) 

Jokaiseen syksyyn on kuulunut pienet shoppailut; 

ne pakolliset kynät, kumit ja terottimet,

jotka on pakattu innolla puhtautta kiiltävään uuteen tai pesaistuun reppuun.

Ja jokunen uusi vaatekappalekin on hankittu siivittämään tulevia koulupäiviä.  

Jokainen elokuu on ollut uuden alku,

toivoa ja mahdollisuuksia täynnä. <3

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Omat koululaiseni ovat aloittaneet koulun ja kulkeneet  koulutietä jo useamman vuoden.

Olen katsellut monta kertaa haikeana kouluun lähtevää lasta

ja usein herkistynyt.

Tunne on ollut, 

että juurihan ensiaskelkenkiä sinulle hankimme ja nyt...

Luopumista, luovuttamista, irti päästämistä.

Sitä se on!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

 Näinä päivinä ajatukseni ovat kulkeneet pienen lapsenlapseni luokse, 

joka lähtee ensimmäiselle luokalle sekä kahden eskarin aloittajan luo! <3

Helppo oli yhtyä poikani, nuoren isän ajatukseen siitä,

että kovin pienenä se koulutie pitää aloittaa.

Niin me vanhemmat tunnemme.

Jotain herkkää liikahtaa vanhemmissa, lapsessa, 

kun käsi kädestä irtoaa koulun pihalla.

Ja sen jälkeen siinä on myös kolmas

-opettaja. :)

Ja pienen koululaisen mielestä ope tietää monesti enemmän kuin vanhemmat yhteensä!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Vaula Kivelä on kirjoittanut ekaluokkalaisesta kauniisti:

Kesä tuoksuu

vielä iholla 

ja kasvot hehkuvat

lapsuuden leikeistä.

Silmät loistaen 

katsot juuri ostettua 

koulureppua,

johon on pakattu 

tulevaisuus,

täynnä toivoa ja 

luottamusta.

-Sivutaskussa enkelinkuva.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Näinä päivinä olen ajatellut niitä lapsia, joiden reppu on jo ensimmäisestä päivästä asti raskas. 

Niitä, joita jännittää uusi koulu tai luokka.

Tai mielessä kaihertaa pelko siitä, onko kavereita, osaanko, opinko. 

Tai että kiusataanko ulkomuodosta, uskonnosta 

tai siitä, että kaikki varusteet eivät ole "viimeistä huutoa".  

Toivon, että me vanhemmat muistamme jutella tästä asiasta kodeissamme. 

Että  muistutamme kaveruudesta ja välittämisestä sekä 

käden ojentamisesta, ystävällisistä sanoista hänelle, jolle muut kääntävät selkänsä.
Tällaisen raskaan repun raahaajalle laittaisin kaikkiin taskuihin enkelinkuvia,
kantamaan, lohduttamaan, rohkaisemaan. <3

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Koulun alkaminen tuo kotiin aikataulun ja rytmin.

Elämä normalisoituu monella tavoin.

Koulu on tervetullut juttu,

jota lapsetkin aivan selvästi ovat odottaneet

-vaikka ääneen loman lyhyydestä porisevat! ;)

Koulunaloittamisen iloa

ja varjelusta koulutielle kaikille koululaisille,

isoille ja pienille!

-Kaisu-

.

Vastauksiani saamiini Liebster Blog Award -haasteisiin ja jatkohaasteeni

Haastetta ilmassa. 

Kahdesta suunnasta.
:)
~~~~~~~~~~~~~~~~¨

oo

Haasteen säännöt menevät näin:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

~~~~~~~~~~~~

Elikä...

Haasteet minulle tulivat

Leipoen ja neuloen -blogista ja 

Pikku Akan Tilkkuvakasta.

Kiitosta viis` haastajille 

ja nyt sitten vastailemaan esitettyihin kysymyksiin!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Raisa P Leipoen ja neuloen blogista kyseli seuraavaa:

1.Mikä sai sinut aloittamaan bloggamisen?

Tyttärien kannustus. 

Heidän mielestään tämä oli minun juttu 

ja Tauvonpaikka -mökistä riittäisi kuulema jutun juurta ja kuvattavaa.

2.Oletko hyvissä ajoin- vai viime tipan ihminen?

Hyvissä ajoin!

3.Mikä on lempivärisi?

Tykkään harmaan sävyistä ja sinisen kaipuu on tänä kesänä palannut väreihin.

4. Osaatko istua sohvalla tekemättä mitään?

Harvemmin käy niin. :)

5. Mistä haaveilet?

Että valokuvat ovat joskus ojennuksessa.

6. Mitä teet mieluiten vapaa-ajallasi?

Menemme usein mökille ja puuhaan siellä mikä milloinkin huvittaa.

Tai käyn lenkillä, luen blogeja, runoja...

7. Milloin nauroit viimeksi vedet silmissä?

Silloin siellä Helsingin reissulla tyttärieni kanssa oli hulvattoman hauskaa! <3

8. Kuinka kauan käytät aikaa postauksen tekemiseen?
Monesti ajatukset ovat jo lenkillä tai touhutessani muhineet mielessäni ja kirjoitan ne vain ylös.
Kriittisyys on ajan myötä vähentynyt,
kirjoittaminen helpottunut. 
Aikaa en osaa minuutteina sanoa.
Perheen mielestä tähän menee tosi paljon aikaa! <3

9. Leivotko usein?
Leivon.
Joka viikko vaaleaa leipää lapsille  sekä gluteenitonta leipää miehelleni. 

10. Onko sinulla viherpeukalo?
Kyllä kai se pikkuisen vihertää.

11. Mikä bloggaamisessa on parasta?
Jaettu ilo.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja Pikku Akan kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Mikä on blogisi nimen historia?

Minun blogini nimi " Tau(v)onpaikka  tulee mökin paikasta

 ja siitä, että mökki on minulle tauon paikka.  Eli huokaisun paikka.

 Kun murteella sanotaan, se on tauvonpaikka. ~
Ja tämä blogikin on yhdenlainen pysähtymisen paikka.

Ja kun oli jo se Tauvon Paikka kuvaamo Turun seudull, 

tämä oli hienosäätöä kirjoittaa sitten sulkumerkeillä, jotta meni läpi...

2. Miksi aloitit bloggaamisen?

Tyttäreni kannustivat minua tähän.

Aluksi tallensin minulle tärkeitä asioita muistoksi itselleni ja läheisilleni tänne.

3. Mikä on blogisi rakkain/tärkein postaus?

Ehkäpä Muistojen päivämääriä. <3

4. Teetkö blogiasi enemmän itsellesi vai yleisölle? 

Itselleni.

Blogi koostuu minulle tärkeistä asioista ja ajatuksista.

Niiden työstämistä kuvallisesti ja sanallisesti.

5. Millä kolmella adjektiivilla kuvailet blogiasi?

Kotoinen, arkinen, juhlainen.

6. Mitä omaa harrastustasi et ole koskaan vilauttanut blogissasi?

Eiköhän nuo kaikki ole täällä jo vilautettu.

7. Liittyykö blogisi mitenkään ammattiisi?

Ei oikeastaan.

Tai ehkä perheiden ja lasten asiat jollakin tapaa.

8. Mikä bloggaamisessa on vaikeinta?

Että saisin asian aidosti ja elämänläheisesti esille. Sillä lailla kuin koen sen.

9. Mikä on ensimmäinen käsityömuistosi?

Varmaankin pyöröpuikoilla kutomani nuken hame 

tai sellainen pahvin päälle pujoteltu patalappu.

10. Oletko mieluummin suunnittelija ja haaveilija vai tekijä ja toteuttaja?

Kyllähän minä taidan olla usein enemmän siellä suunnittelu ja haaveilupuolella
ja mieheni toteuttaa.

Mieheni sanoin, olen se tunne ja hän on järki. <3
Oikeasti kyllä minä suunnittelen ja toteutan itseksenikin. Olen melko sähäkkä otteissani. :)

11. Mitä juttuja on tulossa blogiisi syksyn aikana?

Jokunen kätteni työ taitaa tulla, vanhan miljöön istutuspöytä ja kuvia mökiltä toki.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tässäpä nämä minun pikaiset vastaukset!

Haastan mukaan seuraavien blogien kirjoittajat:

Villa Kardemumma
Mie ... virkkaan
Sisustellen
Ketunpesässä
Villa Huvitus
Pieniä juttuja 
Keltainen keinutuoli 
Kakarat
Tuulenpesässä
Toiveet todeksi
Täyttä elämää

Ja kysymykseni ovat seuraavat:

1.Milloin ja miksi aloit pitämään blogia?
2. Mikä bloggaamisessa on mukavinta?
3. Mikä bloggaamisessa on haasteellisinta?
4. Mistä blogisi nimi tulee?
5. Mitkä kolme adjektiivia kuvaavat blogiasi?
6. Entä mitkä kolme adjektiivia kuvaavat sinua?
7. Miten vietät vapaa-aikaasi?
8. Liittyykö blogisi työhösi?
9. Mistä aiot kirjoittaa tänä syksynä?
10. Oletko tehnyt joulukalenteri  blogiisi?
11. Oletko koskaan ajatellut lopettavasi blogin kirjoittamisen?

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Haasteet on sitten siinä.
Paketissa, niin kuin sanotaan.

Niin myös ensimmäinen työpäivä kesän loman jälkeen on takanapäin.
Olihan se ihana palata tuttuun työyhteisöön, jossa minuakin oli odotettu palaavaksi.
Ja heti homma alkoi pyörimään kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan.
Se on hyvä se!

~~Kaisu~~

Vanhasta mäntysängystä ja peiliovesta sänky mökille

Kesälomani viimeinen viikko on takanapäin.

Vietimme sen mökillä pikkuporukalla.

Ilmat olivat edelleenkin vaihtelevia ja sitä myöten
mielikin vaihteli innostuneisuudesta hiljaiseen olemiseen;
menneen kesän tutkailemiseen ja
elokuisen päivän kuulostelemiseen ja katselemiseen.

Aurinko heltyi parina päivänä porottamaan ja 

silloin pihalla oli niin kesäistä ja mukavaa sekä oleilla että touhuta.

Ilmassa oli kuitenkin jo aavistus syyskesään kaartumisesta

-ehkä juurikin loman loppumisesta johtuen.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kerkesimme puuhata taas yhtä ja toista mitä on tullut haaveiltua ja suunniteltua tässä ajan saatossa.
Meidän tekemisissä on Tauvonpaikassa mottona se,
että tekee sitä mikä milloinkin tuntuu mukavalta.
Monta kertaa myös värkit ovat sellaisia, että voi sanoa "tässä ei hyvä mene pilalle"
ja sillä mielellä tartuimme tiistainakin toimeen.

Kannoimme keväällä väliaikaisratkaisuksi kootun
mäntyisen parisängyn pihalle.



Meillä on jemmassa vanhoja peiliovia ja valitsimme niistä lyhyimmän tähän projektiin.

Mieheni irroitti päädyn ja leikkasi sen pöytäsirkkelillä reunojen tasaan.
Jalkopäästäkin otettiin siivu. :)
Hioin sängyn kevyesti ja maalasin valkeaksi.

Ovesta maaleja irroitellessani minulle tuli mieleen, että
ovessa olevat maalikerrokset saavatkin jäädä näkyviin.
Valkeaksi  tai harmaaksi olin ajatellut maalaavani,
mutta siitä olisi tullut liian steriili tähän miljööseen!

Sieltä vihertävän valkoisen maalin ja pölyn alta tuli esiin
kamarin lattian harmaata,
tapetissa olevien ruusujen terälehtien vihreää sekä
tummaa ruskeaa, jota löytyy peilipiirongista
sekä vanhasta radiopöydästä, joka on yöpöytänä.

Mallasimme ovea sängynrunkoon pihalla,
mutta varsinainen kiinnitys tehtiin kamarissa kulmaraudoilla ja naulauslevyillä.
Aluksi arvelutti pysyykö ovi näillä paikoillaaa,
mutta hyvin se siihen asettui. :)

Tämä ovi on muuten ollut aikanaan tässä  meidän kamarissa väliovena toiseen huoneeseen.
Se ei ole ollut käytössä meillä, vaan se löytyi remontin aikaan väliseinän sisästä.
Nyt se sai vuosien jälkeen uuden palaamisen uudessa tehtävässä kamariin.

Metallisydän pääsi ulkoa piikkilankakranssista sisälle, 

sillä minusta juuri tässä sängynpäädyssä on sille hyvä paikka. 

Ja avainkin taitaa löytyä tuohon aikaa nähneeseen avaimenreikään. 

Sitten jos tilaisi sängynpäätyyn vielä tarratekstin kaunokirjoituksella

"Lukko avataan avaimella,

sydän hyvillä sanoilla."

Se olisi sitten siinä. 

Meidän ruusukamarin parisänky.

Paitsi että lukulamppu vielä puuttuu. 

Se oli punainen ja riiteli värimaailman kanssa. :)  

Spreijasin sen tänään valkoiseksi.  Siitä toisten!

Elokuisissa tunnelmissa alan kaarrattamaan ajatuksia työrytmiin ja koulun alkuun.

Kaikella on aikansa.

Kesälomallakin! <3

-Kaisu-