Menneenä viikonloppuna nautimme
vihdoinkin lastemme antamasta joululahjasta / lahjakortista
olemalla "täysihoidossa" leirillä.
Siellä oli monenikäisiä aviopareja -pienten vauvojen vanhemmista jo eläkeellä oleviin aviopuolisoihin. Oli oikein mukava olla hetkinen kahdestaan, mutta ennen kaikkea jutella ja jakaa ajatuksia eri-ikäisten avioparien seurassa. Kotosalla nuoripari otti vastuun ja siltä osinkin saimme huokasta oikein olan takaa. <3
Henkilökunta oli nähnyt todella paljon vaivaa leiriohjelman rakentamisessa ja -tunnelman luomisessa. Perjantai-iltana saimme rauhoittua kauniiden luontokuvien ja herkän musiikin äärellä. Kuvien siivittäminä ajatukset kulkivat talven kylmyydestä ja lumesta kohti kevään ja kesän kauneutta ja lämpöä. Hetki rentoutti ja kuljetti pois arjesta, menneen viikon työstä, huolista.
Lauantaina kuulimme mielenkiintoisen luennon naisen ja miehen erilaisuudesta ja sen vaikutuksesta yhteisen elämän sujuvuuteen. Ei sinänsä mitään uutta tai mullistavaa tietoa, mutta todella tärkeää, elämänläheistä mieleenpalautusta ja kertausta.! Alustus avasi mm. näköalaa naisen ja miehen elämää viitoittaviin fysiologisiin tekijöihin; siihen, että hormoneja on ja ne kiertävät säännöllisesti, mutta joskus myös suloisen epäsäännöllisesti, :)
Toki kaikkea ei voi laittaa hormoonien piikkiin! Me olemme monella tapaa erilaisia ja täydennämme toisiamme. Naiset on luotu herkemmiksi, pitkälti hoivaajiksi ja miehet toimijoiksi, mutta myös vastakkaset rooliasetelmat ovat mahdollisia. Luennoitsija kertoi eloisia, humoristisia esimerkkejä omasta elämästään ja sanoi mm. hänellä naulan menevän seinään vasaran yhdellä iskulla, kun miehensä olisi tarvinnut siihen paistinpannun. Lahjat ja taidot ovat moninaiset! :)
Onkin hyvä oppia tuntemaan puolisonsa läpikotaisin ja sovittaa erilaisista taipumuksista ja luonteista meidän perheen mallit ja hyvät käytännöt. Ne voivat kuulostaa ulkopuolisista hyvinkin erityisiltä, mutta voivat olla silti toimivia. Pääasia, että homma toimii ja kotona on hyvä elää ja olla niin aviopuolisoiden kuin lastenkin.
Naisen ja miehen erilaisuutta tärkeämmäksi toki nousi tahtominen yhä uudelleen vuosien ja vuosikymmenien jälkeen. Anteeksipyytäminen ja -antaminen sekä unohtaminen ovat arjen avainsanoja. Ja minusta tuo unohtamisen lahja on alleviivattava sanapari. Ihana ajatus oli myös se, että sydämen pitää olla mukana toimissamme ja yhteisissä hetkissämme. <3
Avioliitto vaatii hoitamista ja toistemme tarpeiden huomioimista. Meillä kullakin on omat tapamme huomioida toista ja kertoa syvimmät tuntomme; toiset tekevät rakkauden töitä ja toiset sanovat sujuvasti rakastavansa. Meillä kuuluu olla yhteisiä hetkiä, mutta tarvitsemme myös omaa aikaa ja tilaa. Toinen toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa ja rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi nousivat tärkeiksi muistolauseiksi ja kotiläksyksi arkeen. <3
Alustus herätti runsaasti ilon ja raikkaan huumorin, kaihon ja murheenkin sävyttämiä puheenvuoroja, joita oli mielenkiintoista kuunnella. Laaja ikäjakauma toi monenlaisia peilauspintoja monenmoisiin elämäntilanteisiin ja -vaiheisiin.
Anja Porion ihana runo
sopii leirin tunnelmaan:
Kyllä voi rakastua
uudelleen puolisoon
Heltymys ystävyys
ajan rajallisuus vain
kirpaisevat jo syvältä.
Kaikilta tasoilta kaiku vastaa
Tahdon!
<3 <3 <3
Välillä ulkoilimme.
Keväinen sää helli meitä.
Aurinko paistoi.
Kuulimme joutsenten siipien iskut metsän reunan yllä
uljaiden lintupariskuntien palatessa tutuille sijoilleen.
Pienet purot solisivat.
Ilmassa oli moninainen juhlan tuntu.
~~Kaisu~~
