Diy kelo-oksakranssi

Niin monta kertaa olen metsässä kulkiessani ihastellut noita puiden kaadon jäljiltä jääneitä kelo-oksia.

Tuulten ja tuiskujen tuttuja,

monia vuodenaikojen vaihteluita metsän pohjassa maanneita oksia,

joissa on minua puhuttelevaa sitkeyttä ja silmiä hivelevää ajan tuomaa kaunista harmautta.

Olen usein haaveillut askartelevani niistä jotakin kaunista.

Viime viikonloppuna nakkasin miehelleni toiveen kranssipohjasta,

johon voisin laitella noita mieluisia oksanpätkiä.

Hän innostui haasteesta ja olisin kyllä tyytynyt vähän karkeampaankin kehikkoon,

mutta nyt on ainakin kranssipohjassa kulmat kohdillaan.

Lähdin kokeilemaan ja mallailemaan,

asettelemaan oksia toistensa lomiin,

limittäin ja lähekkäin.

Kiinnitin keloiset oksat kuumaliimalla pohjaan ja toisiinsa.

Metsäpohjasta kelo-oksien rinnalta löysin myös harmaita käpyjä.

joita kiinnitin muutaman kranssin kehälle.

Nuo avautuneet männynkävyt ovat  kuin pieniä harmaita kukkia,

kuivahtaneita ja  äkkiseltään ehkä parhaat päivänsä nähneitä,

mutta silti vielä niin täydellisiä juuri tähän kranssiin.

Kuvailin tämänpäiväisen askartelemukseni metsässä, värkkien noutopaikalla.

Vien kranssin mukaan kotiin ja hommaan siihen

ensi viikolla pienet ledivalot.

Ripustan kranssin ulos kuistin seinälle valaisemaan pimeneviä iltoja

ja tuomaan terveisiä metsästä,

äärettömästä materiaalien aarreaitasta sekä voimauttavasta askarteluterapiasta.

Toivottavasti kranssin liimaukset kestävät ulkona, katoksen alla.

Syksy on hiipinyt luoksemme.

Tuulee ja tuivertaa.

On viiloista ja ruskan värejä putkahtelee maaruskan seuraksi jo puihin ja pensaisiin. 

🍁🍁

Tervetuloa uudelle kirjautuneelle lukijalle ja 

mukava täällä käy lukijoita tasaiseen tahtiin. 

🍁🍁

Ihania syksyn väririkkaita päiviä meille kaikille

ja iloa päiviin.

Jk. Tulipa tässä mieleen, että kerrattain tein kranssin 

jäkäläoksista.