Hiljaista kuin huopatossutehtaassa

Tammikuu, sydän talvi.

Lunta on kaikkialla kinoksiin asti niin kuin  lapsuuden talvina

ja tuntuu, että hiljaisuus on muuttanut nurkkiimme.

Koti on hiljentynyt menneitten talvien elämän äänistä,

syödään neljästään yhdessä,

joku lähtee ja palaa hiljaisesti,  

puuhastellaan kukin omiamme,

toivotetaan  huomenet, 

kysellään päivän kuulumiset ja sitten on taas hyvän yön aika.

Etätyöt jatkuvat

ja alueemme korona rajoitukset.

Vieraita ei käy ja 

harrastukset ovat katkolla.

Elämä on aivan kuin seisahtuneena,

parkissa,

 hiljaisena.

Seinäkellon tikitys ja puolen sekä tasan lyönnit kuuluvat jotensakin isoilta.

Aika ei ole kuitenkaan pysähtynyt. 

~~~~~~

Minä kipaisen sohvan nurkkaan neulomaan aina kun ehdin. 

 Ja nykyäänhän minä ehdin usein. 

Mutta eivät nuo  nykyiset puikotkaan kilka niin kuin ennen aikaan,

mieheni totesi kerrattain.

Äsken tuli mieleeni sanonta,

että täällä on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. 

Ehkä sukkien tekoon kuuluu hiljaisuus ja 

lämmin ajatus sukkien saajalle. 

~~~~~~~

Minusta oli ihana saada pojantyttäreltä viesti,

jossa hän kysyi, voisinko neuloa hänelle nilkkasukat.

Viestittelimme sitten siinä varren pituudesta

ja valitsimme yhdessä videopuhelussa mieluisa sukkalanka kaupan hyllyltä.

Siskoni sanoi, että häneltäkin on pyydettu näitä "valmiiksi kitsahtaneita" sukkia.

Se oli hauskasti sanottu,

kun nuoret tykkäävät noista lyhytvartisista.

Noihin pojantyttären sukkiin tuli vain seitsemän kerroksen varsi 

ja olivat kuulema juuri sellaiset kuin oli ajatellutkin.

Ja sehän on parasta, 

että voi täyttää toiveita.

Ja, että toivotaan.

~~~~~~

Kuvan sukat lähtevät miniälle,

jonka  syksyllä neulomani sukat olivat hiutuneet ennätysajassa puhki.

Opin tästä, että kaikki langat eivät ole sukkalankoja.

Mutta nyt on Seiskaveikkaa ja toivottavasti kestävät sekä lämmittävät pitkään.

Yksi raitasukkien sukan saaja totesi, 

että eipä hällä tällaisia ole ollutkaan.

Silloin minusta tuntui, 

että hiljaisuudessakin on puolensa.

Itsekseen ollessa, mietiskellessä on tilaa ajatuksille.

Ja ajatukset kulkevat  välillä sellaisia teitä,

että lopulta voi onnistua ilahduttamaan jotakuta

ja antamaan konkreettisen lämpimän ajatuksen lahjana. 

Tällaisia hiljaisuuden sukka-ajatuksia tänään.

Ja onhan tämä toki yhdenlainen "elossa ollaan" -viestikin blogin lukijoille.

Tuntuu vaan, että mitään uutiskynnystä ylittävää ei tapahdu.