Tiskirättejä ja syysarpajaiset

Syksyn syventyessä on ihana olla kotosalla ja tehdä käsitöitä.

Tykkään sellaisista pienistä jutuista, 

jotka valmistuvat nopsaan ja joista tulee iloa arkeen.

Viime päivinä olen neuloskellut tiskirättejä

elikä keittiö- tai pöytäluutuja.

Sellaisia pieniä puuvillaisia pyyhkeitä, joilla voi pyyhkiä pöytiä ja pölyjäkin.

Olen hyödyntänyt lankajemmojani,

josta löytyi tuota vihreänsävyistä Bambu -puuvillalankaa 

sekä lahjaksi saamiani Novitan mustia puuvillalankoja.

Minulla on vielä pellavainen puuvillalanka odottamassa.

Siitä tulee varmasti nätti liina: 

ettei vaan ihan pöytäliina. ;)

Tämä on ollut tosi terapeuttista puhdetta,

jossa ei tarvitse paljon ajatella ja tulosta syntyy pikaisesti.

Olen luonut pyöröpuikolle 50-55 silmää 

ja kutonut ihan pelkkää oikeaa, 

tehnyt keskelle sydämiä tai 

shakkiruutukuviota.

Yhden liinan tein pylväitä virkkaamalla,

mutta neulominen tuntui olevan nyt minun juttuni!

Googlasin mielenkiinnosta näistä neulotuista ja virkatuista räteistä

ja löysin muun muassa tämän mielenkiintoisen artikkelin, klik .

Elikä tämä on hyvä idea!

Liinat ovat ekologisia ja esteettisiä

ja tuote on käytännöllinen.

Näistä tulee kivoja muistamisia, pikkujoululahjoja ja mukavia viemisiä kylään mennessä.

Tiskirättejä kun ei varmaan koskaan ole liikaa kenelläkään. 

Neuloessani muistin,

että kun nostaa puikon ensimmäisen silmän niin reunasta tulee sievä silmukkarivi 

eikä sitä tarvitse välttämättä enää viimeistellä virkkaamalla tai muulla tavoin.

Näitä kuvatessani omenapuusta leijaili syksynkeltaisia lehtiä päälleni ja kuvauskivelle.

Oli syksyn kaunis kultainen hetki

ja syntyi lämmin ajatus blogin syysarpajaisista.

Arvon tämän mustan neulomani tiskirätin 

syyslomani sunnuntaina elikä 27.10. 

kaikkien tätä postausta kommentoineiden kesken.

Jätäthän yhteystietosi siltä varalta, että onnenkantamoinen suosii tällä kertaa sinua! <3

Lehti puusta variseepi

päivä yötä pakenee.

Lintu pieni syksyn tieltä

kesämaille rientelee.

Minä, pieni paimentyttö

lentohon en pääsekään.

Tänne, tänne jäädä täytyy

syksyhyn ja ikävään.

Kauniit, vanhat, nostalgiset laulunsanat!

Muuttolintusia on ikävä,

mutta onneksi on nuo talvilinnut.

Laittelin niille tänään ruokaa tuohon omenapuun oksille.

Tässä päivässäkin on ollut paljon pientä iloa!