Syksyinen kotipiha

Tämä viikonloppu on ollut käsittämättömän lämmin.

Mittari näytti päivällä parhaimmillaan 20 astetta ja

tuulikin tuntui niin lempeältä.

Sain eilen tehtyä tekemättömät syystyöt 

ja tänään oli mukava kierrellä katselemassa syksyistä kotipihaa.

Suopursusta kietomani kranssi sai välilaskupaikan betonipöydältä.

Se saattaa saada kyllä siirron kranssien pihlajaan,

johon olen ripustanut "käytöstä poistetut" kranssit.

Siellä ne roikkuvat

-kuin yhdenlaiset tuulenpesät-

muistoina.

Takapihalla katselin arvioivasti omenapuuta,

joka on olohuoneen ikkunan edustalla

Sen oksat kasvavat uhkaavasti taloa kohti

ja mieheni on muutaman kerran ehdottanut josko se kaadettaisiin pois.

Oksat ojentelevat  kyllä ikkunalasia ja seinää kohden.

Tämä 35 vuotta vanha marjaomenapuu on 

meidän linnunlaulu- ja vuodenaikapuu.

Ehkä sahaamme siitä talonpuoleisen oksan

ja annamme puun vielä tuoda kevään iloa valkoisena kukkapilvenä ja 

 syksyllä  punaisien  omenoiden ja kullankeltaisien lehtien väriloistoa.

Talvella omenapuun  tummat oksat ovat kauniit lumen valkoa vasten.

Ei sellaista silmän iloa kyllä raski hävittää! <3

Pihalla käyskennellessä ajatukseni lensivät kuin syksyiset lehdet

menneissä keväissä, kesissä, syksyissä.
💛

Katse pysähtyi hiekkalaatikolle, 

joka viettää hiljaiseloa pihan perällä. 

Siinä se kaipailee leikkijöitä. 

Autot ovat parkissa ja ruohokin on ottanut jo sijaa.

Ajatus kulki jo tulevaan kesään, kesiin.

Laitoin perheryhmään viestin,

onko tilausta uudelle hiekalle,

säilytetäänkö hiekkalaatikko ja  auringon paahtamat hiekkalelut tulevaan, tuleviin kesiin.

Onneksi meillä on  talven selkonen aikaa miettiä sitä! 

Kullan keltaa on kaikkialla,

Suurin osa omenapuun lehdistä oli lentänyt  yön aikana syreenipensasaidan viereen

keltaiseksi pannaksi, 

mutta lähimetsän haavat ovat vielä syysasussaan.

Pienessä vaahterassa on ensimmäinen kunnon syysasu.

Puupinon kuivat leivinuunihalot pilkistävät ruskan keskellä

ja lupaavat lämpöä talven varalle.

Tänään on ollut liikkeellä hyvää mieltä 

ja iloa auringonsäteistä.

On ollut helppo hymyillä

ja on tullut useampaan otteeseen  ihmeteltyä ääneen,

 miten vielä tämä lokakuu hellii meitä lämmöllä.

💛💛💛

Viikonloppu tuntuu kuluvan aivan kuin siivillä,

lentävän tuulen mukana niin ettei kiinni saa.

Mukavaa uutta työviikkoa.

Kohta se on taas perjantai ja meidän alueen syysloma alkaa silloin! 

-Kaisu-