Ristiäiset ja kodin siunaaminen

Viikonloppuna vietimme poikamme perheessä

kuukauden ikäisen tyttövauvan ristiäisiä.

Samalla oli heidän uuden kotinsa siunaus.

Kultaantunut vilja lainehti lähipelloilla ja
koivut olivat pukeutumassa syksyiseen asuunsa.
Pienen tytön elämän kevät ja vuodenkierron syksy
sulautuivat toisiinsa puhuttelevan kauniisti.

Juhlavieraiden,

 kummien,
mummujen ja pappojen

sekä kahden isomummun ja isopapan  saapuessa
ja juhlaa odotellessa 

 vieressäni istunut viisi vuotias totesi mietteliäänä:

"Miksi täällä on niin paljon mummuja?"
Ihana kysymys ja ihmettelyn aihe.

Mieleeni nousi Lapsen tie -laulun  viimeiset sanat

Elämä, sana niin suuri

vielä on käsittämättä.

Monta rakasta kättä

lähellä nyt on juuri.

Tällä perheellä on  ihana perhepiiri,
 paljon eri-ikäisiä rinnalla kulkijoita.
Kaikilla voimat eivät  riitä enää konkreettisen avun antamiseen,
mutta ainakin ajatuksissa he muistavat  nuorta perhettä.

Pappi puhui vanhemmille niin lempeän lämpimästi

vanhemmuuden tehtävästä,
joka on ihana oikeus ja samalla vastuullinen velvollisuus.

Hän puhui niin kauniisti siitä,
miten heidän pieni Estelle Sofia on ainutkertainen,

Toista samanlaista lasta ei ole ollut eikä tule olemaan.

Me jokainen olemme yksilöitä,

Luojan luomia.

~~~

Kummeilla ja isovanhemmilla sekä isoisovanhemmilla  on tärkeä rooli vanhempien rinnalla..

Luottotehtävä, joka ei ole vain merkkipäivien muistamista

vaan ennen kaikkea tavallisen arjen jakamista,

ajan antamista,

yhteydenottoja

ajatuksin muistamista. <3

Lapsenlapsemme syntyi uuteen kotiin,

jonka eteen äiti ja isä ovat yhdessä ponnistelleet.

Rakennusvaihe on vaatinut isältä pitkiä työpäiviä

ja äiti on joutunut olemaan paljon itsekseen lasten kanssa.

Kodin siunaaminen oli kaunis osa juhlaa.

Yhteinen tavoite on  saavutettu  ja on ilon sekä kiitoksen aika.
Pappi puhui tutusti ja turvallisesti siitä,
miten lasten koti on vanhempien suhteessa.

Koti tarjoaa  turva ja lepopaikan

koko perheelle.

Kuin paikan linnunsiiven alla.
Kotona  kaiken ikäiset välittävät toisistaan,
 hoivaavat toisiaan.
Rakkaus on voimavara, joka lisääntyy käytettäessä,
se ei vähene tuhlatessa.

Tämän valoisan kodin
ja korkean kurkihirren alla on tilaa elämälle
ja elämän äänille.

Olimme saattelemassa pientä
elämän pituiselle matkalle.
Sitä miten ja minne hänen elämänsä portaat  vievät,
emme tiedä,
emme edes välttämättä näe...

~~~~

Lapsen tie on aamun tie,
aurinko loistaa sen yllä.
Minne se kulkee, minne se vie?
Outo se vielä on kyllä.
Kukkien valkoiset tähdet,
hauraat siniset kellot,
laihoa tuoksuvat pellot
kysyvät: minne lähdet?

 Lähden matkalle vaikka en
tiestäni mitään tiedä.
Kuljen rinnalla enkelten,
joilta ei valoa viedä.
Vaikka en tunnekaan matkaa,
keväästä riennän kesään
niin kuin lintunen pesään
lentää ja lentoaan jatkaa.

Kultasade leijuu koivuista maahan.
Muuttolinnut ovat lähteneet.

Poikamme lähti tänään muutaman kuukauden pituiselle matkalle Kiinaan.
Minun "tänne, tänne täytyi jäädä
syksyhyn ja ikävään..."



Kaisu