Lastenlasten serkkuleiri

Blogipäivityksen aika.

Hetki menneen viikon ajatusten ynnäämiseen. ☺

Kutsuimme lapsenlapset mökille neljännen serkkuleirin merkeissä.  Tantereet tömisivät ja ilma oli sakeanaan jälleennäkemisen sekä yhdessätouhuamisen iloa. Mukana oli kahdeksan serkkua, joista nuorimman,  4-vuotiaan synttäreitä juhlimme leirillä.

Meidän nuorimmaiset sekä vävy pikkutytön kanssa olivat isosina ja yhdessä hoiduimme päivistä ja arkiaskareista hienosti.

Päivät sujuivat pitkälle lasten omien leikkien myötä ja se onkin parasta. Linnunpesäkeinu, leikkimökki, kauppaleikki ja puuhevosten hoitaminen olivat ykkösjuttuja. Vasaroiminen oli taas niin tyttöjen kuin poikien mieleen. Poliisi ja rosvo-leikissä serkukset kirmasivat pihapiirissä ja Volvon perä oli välillä täpösen täynnä rosvoja. ☺
Meidän nuorimmaisen johdolla osa lapsisya keräsi mustikoita
 ja perkasi niitä piirakkavärkiksi. Ja jäi niitä vielä pakkaseenkin. ☺

Tytöt tykkäävät maalaamisesta ja ohjatustakin touhuilusta. Kokeilimme sokerivesimaalausta ja teimme myös betonitontut heidän kanssaan. 

Sää suosi tällä kertaa aikalailla.

Ukkoskuuroja saimme ja niiden myötä pohjaa hyville sääkeskustelluille.

Kävimme uimassa läheisellä uimarannalla.

Tuuli oli kova ja aallot sen mukaiset. 

Dyynien välissä oli kuitenkin suojaisaa leikkiä ja syödä eväitä.

Illalla talon hiljennyttyä ja poikien kavuttua papan johdolla aitan vintille kiertelin pihalla.
Pikkutyttöjen keräämä kimppu kaunisti tuvan pöydällä.

Pohdiskelin sitä, mitä lapsille jää mieleen näistä päivistä, tästä paikasta.

Mietin isovanhemmuutta.
 Tätä tehtävää, jota saamme lastemme rinnalla ja lastenlasten kanssa tehdä. 

Toivomme, että nämä päivät kannattelevat heitä tulevaisuudessa. Että he tuntevat kuuluvansa sukupolvien ketjuun ja tietävät oman arvokkaan paikan siinä. Ettei heidän koskaan tarvitse tuntea olevansa yksin tai juurettomia.

'Jaksattekohan te vielä pitää serkkuleiriä toisena kesänä',
 kysyi tuleva ekaluokkalainen meiltä, kun istuimme savusaunan portailla.
Kysyin, mistä moinen tuli mieleen.
'No, kun on paljon työtä tästä. Valokuvien ottaminen ja sen serkkuleirikirjan tekeminen.'

Niin. Mutta nämä kolme päivää vuodessa me toivon mukaan jaksamme.
Vävy  lupasi auttaa tulevinakin kesinä, jotta perinne säilyy!
Pakkaan nimikkokupit puojin hyllylle ensi kesää odottamaan.
❤

Kirjoittelin näitä lapsuuteni kesien sijoilla, kotijärven rannalla.
Täällä koen todeksi sen,
mikä merkitys lapsuuden kokemuksilla ja elämyksillä on.
Ne eivät koskaan häviä ja ne kultaantuvat aikojen myötä entisestään.

-Kaisu-