Kukkaset kantavat vielä kesän iloa ja väriä
mutta ilmassa on auttamattomasti aavistus syksyä.
Viileys, viljan tuoksu, muuttolintujen parvet,
aamukosteat nurmet, pensashanhikin keltaiset pienet auringot.
Viileys, viljan tuoksu, muuttolintujen parvet,
aamukosteat nurmet, pensashanhikin keltaiset pienet auringot.
~~~~~~~
Minua puhutteli tänään tämä yksinäinen kukkija,
päiväni ilahduttaja tuossa mökkipihan reunassa.
Pienen hetken se siinä ilahduttaa,
sininen kukkija,
kunnes tuuli puhaltaa sen yli ja sitä ei enää ole.
Keltaiset syksyn lehdet peittävät sen.
Siihen se maatuu. 💙
Aavistus syksyn tuntua oli ilmassa 29 vuotta sittenkin.
Se sama tunnelma välittyy aina tähän päivään,
tuntuu tässä päivässä.
Kertautuu vuodesta toiseen muuttumattomana,
lähtemättömänä muistona.
Kertautuu vuodesta toiseen muuttumattomana,
lähtemättömänä muistona.
Heräsimme silloin kylmään, epävakaiseen elokuiseen aamuun.
Päivää myöten ilma selkeni, aurinkokin paistoi.
Olimme onnellisia uudessa kodissamme.
Kun illan varjot venyivät puutarhassa oli yllättävien jäähyväisten aika.💙
Tänään on useampaan kertaan mieleeni palannut runon säkeet:
'Pyhä, niin kuin kiinnymme täällä rakkaimpiin.
Pyhä liiaksi, jotta sen pitää vois ja tuskatta kerran antaa pois.
Suru lahja on hinnasta rakastaa ja harva voi välttää sen velkojaa.'
Liikuttavaa. Muistot ovat koskettavia. Kaunis tuo runo, jonka loppu on omassa värssykirjassa: ...suru hinta on lahjasta rakastaa..
VastaaPoista💙
PoistaMuistot peilaavat elämäämme. On aika ennen ja jälkeen jonkun merkittävän asian.
Rakastaminen on täydellistä, antaumuksellista, lopulta se tekee kipeää, kun enää ei voi....
Kiitos sinulle. Löysin tämän viestisi vasta äsken....😙
Tuo on taatusti suruista suurin... Saako kysyä mitä tapahtui? Voimia tämän päivän viettämiseen nyt ja tulevaisuudessakin. Laittaisin tähän kynttilän kuvan jos osaisin... Nyt lähetän vain virtuaalisesti halauksen. <3
VastaaPoistaHeli, saa kysyä. Lapsemme hukkui naapurin kastelualtaaseen. Olen aikaisemmin kirjoittanut lapsestamme täällä
Poistahttp://tauvonpaikka.blogspot.fi/2015/04/muistojen-paivamaaria-ja-laskettuja.html?m=0
Aika antaa ymmärrystä, aika parantaa. Kaipaus on jäänyt jäljelle ja enkeliveljen paikka kodissamme. 💙
♥
PoistaVoi, Sulla on niin surullinen ja haikea muisto jokaisessa syksyssä, koulun alkamisen kynnyksellä. Lämpöinen hali Sinulle! <3 Itse eilen aamulla lenkillä tuoksuttelin kanssa kypsyvän viljan tuoksua. Samaan aikaan lensi yli 33 kurjen aura. Siinä hetkessä oli vahvasti syksy läsnä. Ja tänään ensimmäinen virallinen työpäivä.
VastaaPoistaNiinpä. Tämä on luonnonkiertokulkuun ja meidän kalenteriin iskostunut päivä.Sitä ei voi sivuuttaa. Se on osa meidän perheen ajanlaskua. Osa kesän vaihtumista syksyksi. Pysähtymistä kaiken menemisen ja tulemisen keskellä. 💕
PoistaMinäkin näin eilisellä aamulenkillä täällä kotimaisemissa kolmen joutsenen lennon viljapellon yli. Kaunista, koskettavaa. Syksy.
Olemme vielä täällä Pyhäjärven mökillä Aamulla alkaa arki ja aherrus...
Voi miten koskettavaa <3 Syksyn tuleminen on muutenkin niin, jotenkin haikeaa, ja tällainen muisto päälle. Voimia sinulle Kaisu <3
VastaaPoistaPäivä on kirkas,
PoistaVain metsässä tuulee.
Aika on leikin
Ja naurun ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.
Nämä laulun sanat ovat niin kauniit, sopivat. Syksytuulessa soi kaipaus.💛
Aurinko laskee,
Jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
Pala kurkussa luin tätä tekstiä. Jo alku "viljan tuoksu, muuttolintujen parvet" herätti haikeita mielikuvia.
VastaaPoistaJa yllättävät jäähyväiset puutarhassa: miten paljon kipua, tuskaa ja kaipausta sisältyy tuohon lyhyeen toteamukseen! Ajatella, mistä kaikesta olet - olette - selvinneet!
Lapsi lähti muuttolintujen mukana, täyden kesän taipuessa syksyn kuulauteen <3
maria 💜
PoistaIhania sanoja, jotka herkistivät puolestaan minut.
Olimme silloin nuoria vanhempia. Saimme silloin jo kokea ystävien tuen, puhumisen ja kuulluksi tulemisen merkityksen. 💜
Mieleen pulpahtelee aika ajoin muistokorttien säkeitä, joita silloin ei ymmärtänyt. Sanoja, jotka ovat avautuneet aikojen myötä.
PoistaHän toi taivaan terveiset tullessaan
meni takaisin sinne odottamaan.
On tallella siellä enkelimme
ja toivoo meidänkin saapuvan sinne...
Tämä tapahtuma on koskettanut ja puhutellut minua suuresti, Kaisu <3 En voinut lukea tätä nyt enkä aiemminkaan, herkistymättä. Niin paljon tuskaa ja kaipausta sisältyy teidän kesästä luopumiseen, elokuu kun jo itsessään on monella tapaa luopumisen kuukausi. Siihen vielä päälle oman pienokaisen menetys, tulee luopumisen tuskasta moninkertainen. Niin sydäntä särkevää :'( Mutta nyt, kaiken kaipauksen keskellä, elokuun tummuvalla taivaalla loistaa yksi tähti kirkkaampana kuin muut. Siellä on teidän pieni, johtotähtenä tuikkimassa <3
VastaaPoistaKiitos Kaaru! 💛 Juurikin johtotähti, suunnan näyttäjä.
PoistaKoskettava aihe, niin kai se on ettei näitä vuosipäiviä tule unohtamaan myöhemminkään... meillä vasta puoli vuotta tällä suruntiellä kuljettu, tämän ikävän ja kaipauksen kanssa on vain elettävä
VastaaPoista-Meemu
Meemu 💛
PoistaLämmin ajatus Sinulle.
Vain hän joka on lapsensa hautaan saattanut tuntee surun, ikävän ja kysymysten määrän. Aika muuttaa surun muotoa, hoitaa surua ja antaa tilalle kaipauksen.
Lapsi, jota sydämemme alla olemme kantaneet saa sijansa sydämemme sopessa. Hän elää rinnallamme lahjana elämän.
<3 Sanani eivät taaskaan riitä. Menettämisen tuska on varmasti ollut valtava.Kuivin silmin en tekstiäsi lukenut...Elämä on aina ihme. Hyvän Jumalan suunnitelmia ei aina ymmärrä ja siltikin ne on oikeita. T. Pirta
VastaaPoistaRukouksen sanat 'tapahtukoon sinun tahtosi' oli vaikea läksy. Sitä en voi kieltää...Hänen elämänsä oli kevyt kuin perhosen lento. Hän oli enkelin tuttu. 💛 Kiitos Pirta.
PoistaKyyneliltä en välttynyt tälläkään kerralla tekstiä lukiessa. Tämä koskettaa syvältä. Sitä mykistyy Korkeimman tahdon edessä. Kuitenkin hän on jo perillä. Voimia tähän koskettavaan päivään ❤️
VastaaPoistaKiitos Essi. 💛
Poista1-2vuotiaita katsoessa saa tuntumaa siitä, mitä se merkitsee kun syli tyhjenee, pienten askelten ääni lakkaa, kirkas lapsen katse sammuu. Niin odottamatonta.
Onneksi elämä on vienyt eteenpäin, toiset lapset ovat pitäneet kiinni työssä ja touhussa.
Koettelemukset vahvistavat.
Elämä kantaa! 💛
Tuo sinun kirjoittamisen lahja, on aivan käsittämätön. Miten kauniisti osaat kaikesta kirjoittaa!❤️Olette kokeneet suruista suurimman ja silti selvinneet, se antaa varmasti monille saman kokeneille toivoa. Jälleen kerran sait minut herkistymään. Lukijasi -Miia-
VastaaPoistaKiitos Miia! 💛
PoistaJoskus sanat soljuvat kuin ajatus. Niin kuin nyt, kun aihe oon niin läheinen ja paljon työstetty. Joskus taas sanat eivät vaan taivu tekstiksi.
Toivon, että tämä lohduttaa surevia antaa toivoa epätoivoon. Aika on itkeä, aika nauraa. Kaikella on aikansa. 💛
Elämän antaja ei tee virheitä. ❤
VastaaPoista❤
PoistaNämä Sun vastaukset, Kaisu! <3
VastaaPoista💕
PoistaTämmöiset tapahtumat puhuttelevat, vaikka niistä olisi kulunut pitkäkin aika! Lämpöinen ajatus sinulle <3 Siellä teidän pieni enkelipoika on tallessa ja näyttämässä teille tietä <3
VastaaPoistaNiinpä Eerika 💛!
PoistaKiitos lämpimästä, kauniista ajatuksestasi!
Niin kaunis ja koskettava kirjoitus! Kaikkea hyvää sinulle! Hanna
VastaaPoistaKiitos Hanna! 💛 Nämä ovat syviä äitiyden tunteita.
PoistaKyynelsilmin luin kirjoituksesi, koskettaa niin syvältä! Lämmin halaus sinulle!<3 on aika ennen ja jälkeen pienen pojan.
VastaaPoistaIhanasti kirjoitit, jälleen!
Kiitos! 💛 Elokuusta elokuuhun, vuodesta toiseen nämä asiat ovat kulkeneet, kulkevat mukanani. Olen työstänyt niitä aikani, puhunut. Nyt ne ovat kirjoitettu ylös. Minun tunteeni, tuntemukseni. 💛 Ajanlaskuni ennen ja jälkeen pienen poikamme.
PoistaPoista