Ristiäiskranssi

Yksi kesän ihanimmista toiveista oli se, 

kun toukokuisen äiti pyysi minulta luonnonkukkakranssin 

heinäkuussa vietettyihin ristiäisiin. 

Keräsin juhlan aamuna metsätien varrelta 

kesän kauniita, herkkiä kukkijoita. 

Sidoin kukat bambukranssipohjaan.

Jälleen kerran yllätyin, 

miten paljon kranssiin meneekään värkkiä.

Muutaman kerran piti piipahtaa lähiojanpientareella 

hakemassa täydennystä ja väriä,

että kranssi säilyi yhtenäisenä kauttaaltaan. 

Kukkien kieputtaminen oli ihanaa ja palkitsevaa. 

Jännitti kylläkin, kestävätkö kukat kauniina juhlahetkeen asti,

kun luonnonkukat nuupahtuvat usein niin äkkiä poimimisen jälkeen.  

Suihkutin vettä kranssin päälle 

ja laitoin sen muovipussissa kylmäkaappiin. 

Se säilyi kuin säilyikin freesinä ja kauniina juhlaan

ja juhlan iltaan asti. 

Päivänkakkaroita, 

puna-apilaa, 

sian- ja ojankärsämöä, 

kissankelloja, 

hiirenvirnaa.

heiniä.

Olin iloisesti yllättynyt siitä, 

miten nuo kissankellot säilyivät kauniina.

Kissankellot 

-kuin keijujen hulmuavat hameet. 

Pieni Lyyti.

Päivänsäde. 

Hän tuo iloa ja valoa meidän kaikkien päiviin. 

Vauvan äiti tykkää luonnonkukista. 

Kaksi vuotta sitten tein kastekranssin 

vauvan veljen juhliin

ja laitan siitäkin kuvan tähän muistoksi. 

Silloin oli kanervien ja mustikkaisten varpujen,

liekojen ja koivunlehtien aika. 

Molemmat kranssit olen kuivattanut alaspäin roikottaen 

ja niistä on jäänyt juhlan jälkeistä iloa vielä arkeenkin! 

💞