Pyöräretki Hailuotoon

Hailuoto, 

saari Oulun edustalla, 

on ollut monen käyntipaikka viime viikkoina.

Jotkut kiirehtivät sinne kesäkuun puolella

ehtiäkseen vielä kokemaan nostalgisen lauttamatkan. 

Kesäkuun viimeisenä maanantaina avattiin sitten uusi, huljakka pengertie siltoineen,

jota pitkin pääsee ajelemaan mantereelta saareen.

Mekin kävimme päiväretkellä Hailuodossa. 

Ajelimme autolla saaren rantaan

ja jatkoimme siitä pyörillä toiselle puolelle saarta kalastajakylään. 

Täytyy sanoa, 

että oli moni muukin liikkeellä.

Autoja tuli vastaan ja meni ohi yhtenä letkana. 

Kiinteän maantieyhteyden avaaminen on herättänyt 

arvatenkin ajatuksia saaren tulevaisuudesta;

 saaren omaleimaisuuden ja luonnon erityisyyden säilymisestä. 

Se jää nyt nähtäväksi miten saaren käy. 

Toivottavasti sen ainutlaatuisuus saadaan säilytettyä. 

Ajoimme Hailuodon päätietä pitkin Huikusta Marjaniemeen.

Tie on suht koht kapea. 

Värikkäät pyöräilypaidat ja kieli keskellä suuta olivat paikallaan 

siellä liikenteen seassa.

Onneksi reitin alku- ja loppupäässä on pyörätie. 

Kuvien ottaminen jäi kyllä aika vähälle matkalla,

mutta etapista, Marjaniemestä, 

otin muutaman kuvamuiston. 

Huikeita aluksia, 

hiekkarantaa, merikauraa, 

pieniä punaisia venevajoja ja mökkejä, 

kauniita rakennuksia ja majakka. 

Kesäistä tunnelmaa, 

meren tuoksua ja lokkien kirkumista. 

Kahvia ja jäätelöä. 

Täydellisen tuntuinen kesäpäivä! 

 

Jo menomatkalla päätin, 

että tullessa pysähdyn hautausmaan kohdalla. 

Kiviaitauksen yli katsellessani mieleeni tuli Eeva Kilven runo:

Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

Hailuotolaisten haudoilla näytti kasvavan puolukkaa ja mustikkaa, 

metsän aluskasvillisuutta. 

Luonnonläheistä, erilaista,

 kaunista, 

hellyttävääkin. 

Pysäytti pyöräilijän kauniina kesäpäivänä 

syvällisten ajatusten äärelle. 

Parkkipaikan tuntumasta nappasin vielä kuvan tiestä ja sillasta. 

Korkea ja komeahan tuo silta on! 

Kannatti käydä kurkkaamassa sitä ja polkea saaren 

kauniiden pihapiirien sekä moninaisen luonnon tuntumassa.

Kesä jatkuu mökillä! 

Ruusujen aikaa vielä hetken! 

Ihanaa viikonloppua Sinulle!