Joskus on vaan hyvä lähteä,
ottaa omaa aikaa ja irrota hetkeksi arjesta.
Ja mikä parasta,
että sen voi tehdä omien tyttärien kanssa.
Reissua voi kutsua äiti ja tytöt-reissuksi
tai naisten viikonlopuksi.
Tai sehän tässä on ihanaa,
että iän myötä
ja tyttärien äitiyden myötä
äiti-tytär -suhteeseen on tullut aimo annos ystävyyttä.
Ihan ystävysten reissultakin tämä kaikki tuntui.
Pari yötä äitienpäiväviikonloppuna
voi kuulostaa hullulle ajoitukselle,
mutta tämähän oli hyvin suunniteltu juttu:
kerkesimme olla lomasella
ja ennätimme vielä juhlimaan koteihimme.
Siiponjoen luontopolku löytyy Kalajoelta
ja kiersimme sen pisimmän reitin eli 20 km taipaleen,
jossa on hiekkaista polkua, pitkospuita ja kivikkoa.
Polku kulkee pitkin mäntymetsää ja suojärvien lomitse.
Reitin voi patikoida tai ajaa maastopyörällä.
Luonto oli heräilemässä.
Linnut lauloivat ja perhosten lento ilahdutti kulkijaa,
muurahaiset raahasivat ahkerina korsiaan
ja pörriäisiä lensi lämpimässä kevätpäivässä.
Sammakkokin tuli vastaan polulla
säikäyttäen ajatuksissaan patikoivan tyttäreni.
Luonnon rauha ja karikkeen tuoksu
sekä ihana keväinen lämpö maadoittivat lempeällä tavalla mieltä.
Välillä tuntui hyvälle taivaltaa hiljaa omissa aatoksissa,
mutta matkalla heräsi mieleen myös paljon muistoja
ja asioita, joita oli mukava yhdessä verestää.
Olen kerran aikaisemminkin kiertänyt tämän polun.
jota oli nyt kunnostettu.
Tauonpaikkoja laavuineen, tulisijoineen ja vessoineen
on mukavasti matkan varrella.
Luontopolulla on kylttejä ja tiedotteita
mm.lintujen pesimäpaikoista, vanhoista puista ja lähteestä.
Joku oli askarrellut patikoinnin lomassa kivan tilateoksen luonnonmateriaaleista.
Luonto voimauttaa sekä innoittaa,
herättää luovuutta.
Puolivälin "krouvissa" makkaratulia odotellessa
heittäydyin penkille selälleen
ja katselin ikikuusten latvoja taivaan sineä vasten.
Tuntui niin hyvälle olla siinä joen veden pauhussa,
hennon vihreiden koivujen tuntumassa
ja ennen kaikkea omien tyttöjen kanssa.
Matkan varrella tuli mieleen,
että ei ikinä tiennyt minkälainen maisema tai polkupohja sieltä avautui
ja kuitenkin oli jaksettava mennä eteenpäin.
Ja niinhän se menee elämässäkin,
että emme tiedä huomisesta minnepäin se kaartuu
ja mitä se tuo tullessaan.
Luottamus siihen,
että yhdessä pärjäämme, jaksamme,
kantoi luontopolulla ja se kantaa arkielämässäkin.
Iloa, huumoria, hyviä juttuja,
sattumuksia ja omien rajojen kokeiluja sekä heittäytymistä.
Se oli päivän parhautta
ja sitä saisi olla toki enemmän ihan perusarjessakin!
Niin kaunista kaikki!
Aikajanalla nämä kuvat oli otettu ensin,
tuloiltana perjantaina siellä Hiekkasärkkien dyyneillä,
mutta ne ovat nyt pisteenä iin päällä
ja sinettinä tälle postaukselle.
💝
Kiitollisena ja onnellisena,
tästä viikonlopusta ja tästä elämänvaiheesta,
rakkaista tyttäristäni ja pojistani,
perhekunnastani.
~~~~
Jk. Sain muuten jo haasteen lähteä poikien kanssa reissuun!
Saapa nähdä milloin ja mihin suuntaan,
millä kokoonpanolla se toteutuu.











Voi kuinka ihania kuvia. Pääsisipä vielä joskus tuollaiselle retkelle. Tosin 20 km tuntuu aika paljolta. En muista aikoihin niin pitkään kävelleeni.
VastaaPoistaTuo 20 km oli tuolla pisin reitti ja siitä pystyi kulkemaan myös lyhyempiä lenkkejä. Ja toki käydä lähimmällä laavulla.
PoistaKyllähän se äkkiseltään pitkälle tuntuu, muttta kilometri kerrallaan. Ja taukoja välillä!
Mukava ko ootte päässy käymään reissussa. :) Oma perhe on suurta rikkautta ja rakkautta myös tuossa vaiheessa elämää. Meillä eletään tällä hetkellä hyvin keskellä. Monenikäisiä lapsia, 2kk - 23v.
VastaaPoistaTäälä Kalajoella on monenlaista hyvin kaunista luontoa; hiekkaa ja hiekkarantaa, mäntymetsää, meri ja joki, Siipojoen seutu, Rahjan saaristo.
Nautin täällä luonnon kauneudesta aina kun selviää kotiympyröistä liikkeelle. :) Ihana ko teki saitta nauttia niistä.
Eeva-Maija
Olipa ihana saada tämä viesti paikkakuntalaiselta. <3
PoistaTeillä on kyllä siellä monenlata maastoa ja kaunista luontoa. Hämmästelimmekin, että niin harvoin tulee lähdettyä täältä siihen suuntaan.
Teillä on myös huikea vaateliike siellä. Sellainen pieni putiikki. Tykättiin siitäkin!
Meilläkin oli tuo 23 ikä haarukka nuorimman ja vanhemman välillä. Ruuhkavuosia ja vuosikymmeniä, mutta "niin oli voimat kuin oli päivät" ja tänne asti on selvitty.
Nyt on aikaa liikkua ja kulkea, yksin ja yhdessä, erilaisilla kokoonpanoilla. <3
Ihanat kuvat. Kiitos. Tuonne minäkin uskaltaisin lähteä tekolonkkieni kanssa.
VastaaPoistaKyllä tuolla olisi varmaan hyvä kulkea sinunkin. Vaikka vähän lyhyemmän reitin kauttakin!
PoistaIhana patikointiretki teillä ja sääkin suosi. Olette aika reippaita kun noin pitkän lenkin teitte.
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että oli kyllä puitteet kohdillaan ja retkimieli ylimmillään.
PoistaHaastoin tyttäret ja hyvin he haasteeseen vastasivat.
Hieno reissu kaikin puolin! Seura hyvää ja maisemat silmiä hiveleviä, metsän tuoksu ja yhteiset jutut.
VastaaPoistaOnnistunut reissu monella tapaa. Tällaisella reissulla on aikaa jutella ja tilaa olla myös juttelematta, omissa ajatuksissakin. Hiljaisuus puhuttelee ja luonto. Välillä oli hyvä vain katsella ja kuunnella puiden huminaa, joen solinaa, lintujen laulantaa.
PoistaTosi ihanat kuvat teidän muistorikkaasta reissusta :) Ihania hetkiä kun saa olla omien lasten kanssa viettämässä aikaa.
VastaaPoistaNäistä kuvista palautuu mieleen päivän tunnelmat. Mukava, kun parasta retkiseuraa löytyy omasta porukasta. <3
PoistaIhania tuollaiset reissut. <3
VastaaPoistaParasta irtiottoa arjesta, maadoittumista luonnossa, itsensä haastamista, rajojen hakemista ja tiivistä yhdessäoloa.<3
Poista