Kevään ihmeitä ja iloja

Tänä viikonloppuna teimme pienen lomasen 

sisä-Suomeen ja saimme nauttia siellä melkeinpä kesäpäivistä.

Vihreän värin lukuisat sävyt olivat kuin Tikkurilan värikartasta.

Hentoa vihreää, koivunlehden vihreyttä, kuusen syvää vihreää

kuin laveerattuna toistensa lomissa. 

Aurinko helli,

koivun lehdet olivat jo täydessä mitassaan 

ja muun muassa tuomi sekä 

norjanangervo kukkivat jo.

Tulppaanit, narsissit ja monet maanpeitekasvit ilahduttivat kulkijaa.

Kevätkaihonkukka on yksi lempikukistani kauneuden,

mutta myös nimensä takia.

Kukkien täyteläisistä väreistä 

muistin tämän ihanan runon: 

 Taivas on tullut

sinisemmäksi

pilvet valkoisiksi kuin 

kesäyöt

takana talven hämärä

keväällä käsissään 

kesän paletti

silmissäsi meri

ja aaltojen pauhu

voin kuulla hiekan 

huokaisu

kun sitä silität

-Jessica Aulakoski

Niin paljon kaunista kaikkialla.

Hengästyttävän kaunista.

Niin kuin kaikki olisi suurta ihmettä.

Ja niinhän se tavallaan onkin.

Ihmehän se aina on, 

että valo voittaa pimeyden,

kesä talven synkkyyden 

ja lehtivihreä täyttää kolkon maiseman. 

Voikukkakin on ihmeen kaunis. 

Pieni käsi poimi niistä kimpun papalle. 

Elämää voi katsoa kahdella tavalla:

uskoa, että ihmeitä ei tapahdu tai 

uskoa, että jokainen asia on ihme. 

-Albert Einstein- 

Uusi elämä on aina suuri ihme ja ilo.

Pieni toukokuinen yllätti meidät pari viikkoa etuajassa 

ja me kaikki olemme onnessamme hänestä. 

Kirjoitin miniälle:

Niin kaunis.

Juuri tullut. 

Ei matkan pölystä vielä mitään tiedä! 

 Sinä samana päivänä tuli myös yo-tulokset,

joissa oli vanhimman lapsenlapsemme 

ja poikamme tyttöystävän nimet.  

Olipa siinä toukokuisessa tiistaissa 

onnea ja iloa kerrakseen. 

Ja kiitollisuutta! 

💓💓💓