Neulominen tekee hyvää mielelle

Neulominen on enemmän kuin harrastus! 

Tuo lause löytyi Novitan sivulta, 

jossa psykologi pohdiskeli neulomisen vaikutuksia käsitöitä tekevien hyvinvointiin. 

Artikkelissa oli tosi mielenkiintoisia ajatuksia neulomisesta. 

Ei pelkästään valmis neule ole merkityksellistä,

vaan koko neulomisprosessi vaikuttaa ihmisen mieleen, stressin hallintaan ja 

jopa aivotoimintaan. 

Neulomisen hyödyt ja ilot tuntuivat stemmaavan omalle kohdallekin. 

Kymmenisen vuotta sitten aloin neulomaan, 

löysin neulomisen ilon ja mukavan vastapainon työarjelle. 

Olen rohkaistunut ottamaan haasteita vastaan 

ja heittäytynyt myös epämukavuusalueelle 

oppiakseni uutta. 

Käsillä tekeminen sekä onnistumisen kokemukset ovat vahvistaneet itsetuntoa. 

 Neulominen on antanut myös omaa tilaa ja aikaa omien ajatuksien käsittelyyn ja pään selvittelyyn. 

Välillä voin kuunnella musiikkia tai äänikirjaa 

ja toisen kerran on suloista olla sohvan nurkassa

 omassa neulekuplassa rauhoittuen ja rentoutuen.

Neulomisessa on noussut merkitykselliseksi myös yhteisöllisyys. 

Erityisen onnellinen olen neulovasta lähipiiristäni,

äidistä ja siskoistani. 

Olimme viikonloppuna koolla lapsuudenkodissamme  

ja toki kutimetkin olivat mukana.

Minä sain auttaa siskojani pienen kolmiohuivin teossa

ja siskoni neuvoi minua muun muassa ranskalaisessa kantapäässä,

joka tulee helmikuiseen haastesukkaan. 

Neulominen on kodin perintöä; 

 yhteinen mielenkiinnon kohteemme

ja se yhdistää meitä. 

Meillä on myös ystävien kanssa käsityöilta kerran kuussa.  

Neulomme, kahvittelemme ja juttelemme. 

Jaamme ideoita ja innostumme yhdessä. 

Yhdessä tekeminen on mukavaa. 

Somessa on paljon käsityöhaasteita, -ideoita ja -vinkkejä, 

jotka innostavat osallistumaan, 

kokeilemaan uutta, 

oppimaan lisää käsityön saloja 

ja myös jakamaan omia ideoita. 

Nykyään on mahdollisuus olla myös osa isoa käsityöporukkaaa

ja se tuo yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. 

Neulominen itsessään tuo paljon iloa arkeeni. 

Yksi ihana ekstra ilo ja juttu on se, 

kun saa neuloa tarpeeseen ja toiveeseen; 

saa käsityön kautta olla hyödyksi ja iloksi rakkaimmille. 

Nämä metsänvihreät sukat ovat tyttären toivomussukat töihin. 

Hän toivoi ne työpaikkansa värissä  

ja melkolailla nämä ovat Mehiläisen vihreät. 

Koska näihin ei tullut toista väriä 

kokeilin kohopintaa Seiska veikalla. 

Sukkalaatikko -haasteen Vuodenvartija -malli oli silloin mielessäni tuoreeltaan 

ja lähdin kokeilemaan sitä. 

Varren lopputulema oli pliisu,

mutta nurjalta puolelta löysin kivan pinnaan.

Käänsin varren ennen kantalappua päällepäin

jatkoin ohjetta loppusukassa käänteisenä. 

Nurin ja oikein.

Silmukoilla on kiva leikkiä ja leikitellä, 

sekä ohjeita noudattaen että niitä muokaten. 

Perinteinen varret yhteen ja kiepsautus toisen sukan resorin sisään

venyttää villasukkien resoria. 

Olen nyt opetellut itse ja opettanut jälkikasvulleni,

että taittelisivat villasukat. 

Elikänsä oppia ikä kaikki neulomisessa ja neuleiden säilytyksessä 

sekä hoidossa ja korjaamisessa. 

Yksi päivitys islantilaisneuleen rispaantuneiden hiojen korjaamisesta tulossa lähipäivinä.

Onneksi on Youtuben hyvät ohjevideot! 

Mukavaa laskiaista! ❄️