Villatakin entrausta

Miten joku vaate voikin olla niin mieluinen. 

malliltaan, väriltään ja materiaaliltaan. 

Niin kiva, että se on ihan lempivaate.  

Tämä Selected Femmen villatakki on ollut sellainen. 

Nähtyäni sen aikanaan kaupan rekkitangossa tunsin löytäneeni etsimäni, 

omannäköisen

ja takki onkin ollut luottovaate jo useamman vuoden.

Ja sitten yhtenä päivän tuli hetki, 

että huomasin palaverissa kyynärpään kohdalla jotain kylmää ja erilaista tuntumaa. 

Pöydän kova pinta tuntui enemmän kuin villainen pehmeys; 

villatakin hiat olivat hiutuneet käytössä melkeinpä puhki.

 Ensin tuli harmitus ja 

sitten nousi mieleen kotoisesti äitin sanat:

’ne pitää entrata’ eli korjata. 

Kyynärpaikat? 

Nahkaiset vai kankaiset?

Vaiko sittenkin villaiset?

Hiojen resorit olivat nimittäin kaksinkertaiset ja olin käyttänyt niitä  taitettuina. 

Aikani villatakkin hioja mitottuani 

päädyin ratkomaan hiojen sivusaumat kyynärtaipeeseen asti auki. 

Leikkasin resorin sisäpuolen saumasta auki.  

Jätin hiansuihin lyhyemmän resorivaran. 

Kiinnitin resorinpaloihin silityskankaan 

ja leikkasin niistä kyynärpaikat.

Saumuroin reunat ja kiinnitin joustinompeleella hioihin. 

Vielä hiojen saumat kiinni ja resoreiden reunat sisään. 

Nypynpoistajalla vielä pientä pintasiistintää

ja ihanan villatakin entraus oli siinä! 

Villatakki sai käytölle jatkoaikaa ja uutta ilmettä. 

Korjausompelu,

korjaamisen pähkäily ja sen oivaltaminen oli kivaa! 

Pieni, mutta niin palkitseva arjen puuhastelu! 

🤎

Soitin äidille ja kiitin häntä esimerkistä, 

mitä hän on antanut vaatteiden korjaamiseenkin. 

Ennen  vanhaan oli monessa kodissa pakko korjata vaatteita ja ommella vanhasta uutta, 

kun vaatteita ei ollut paljon

ja taloudellinen tilannekin sitä edellytti. 

Korjaaminen ja käsillä tekeminen oli silloin kansalaistaito. 

Mukava, kun noita lapsuuden muistoja putkahtelee mieleen. 

Niin kuin äidin käyttämä verbi entrata, 

joka tulee ruotsin kielen sanasta ändra. 

Saatiin siitäkin jutun juurta puheluun. 

Äiti 🤎

 

Onnittelukortti eläkejuhlaan

Parin viikon sisään on työpaikalla ollut kahdet eläkejuhlat. 

Yhteinen työaika on päättynyt. 

On muisteltu menneitä ja jätetty haikeita hyvästejä, 

mutta päällimmäisenä juhlakahvittelun lomassa on ollut kuitenkin 

ilo ja  kiitollisuus siitä,

että saimme tämän yhteisen matkan. 

Tiimiläisinä olemme oppineet toisiltamme paljon.

Olemme jakaneet monenkirjavia päiviä ja monenlaisia tilanteita. 

Olemme nauraneet ja joskus itkeneetkin, 

ihmetelleet ja kyselleet muutosten äärellä 

ja lopulta todenneet, että kyllä tämä tästä, 

päivä kerrallaan, 

yhdessä huomiseen luottaen. 

Yhteiseltä taipaleelta jäi huikeita muistoja

ja muistojen värikäs helminauha

-tai tulppaanikimppu. 

Lupasin tehdä onnittelukortin toiseen eläkejuhlaan, 

vaikka ei minulla ollut mitään suuria ideoita siihen. 

Ajattelin, että lämmin ajatus riittää. 

Luotin askartelulaatikon jemmojen vievän ajatustani eteenpäin.

Laatikosta löytyi tulppaanikortti,

silkkinauhan pätkä sekä 

joulukorttiaskarteluista jääneitä helmitarroja. 

Tuo silkkinauha on muuten  sellainen puseroiden sisässä oleva ripustuslenkki.

Kannatta nekin napsia talteen tulevan tarapeen varalle! 

Kortissa olevasta kimpusta  tuli mieleeni Marleena Ansion runo: 

Haluaisin poimia sinulle

kukkakimpun, jossa on

kaikki maailman

kauneimmat kukat,

kaikki maailman 

ihanimmat värit

ja kaikki maailman 

suloisimmat tuoksut.

Ja kun ojentaisin 

kimpun sinulle, 

toivoisin, että

ne kaikki kukat

jäisivät kukkimaan 

jokaiseen päivääsi.

-marleena ansio-

Niin paljon kaunista 

ja hyvää sitä toivoisi ihanalle ihmiselle,

työystävälle, tuleviin päiviin. 

Että olisi niitä kaikin puolin huolettomia eläkepäiviä

sekä terveyttä ja mahdollisuutta tehdä itselle mieluisia asioita.  

Onnittelukorttiin kirjoitin Eeva Heilalan runon. 

Minusta se sopi tähän hetkeen. 

Kannamme aikamme kuvaa.

Ensimäistä pukua ei koskaan voi pudottaa päältään.

Sen päälle vain puetaan aina uudet,

joiden alta kohoaa vanhin kaulus,

vilkkuu hihansuu pitseinään 

ja piikkilangan repimä helma. 

On mahdotonta päättää,

missä puvussa elämä on tarjonnut parastaan. 

Etappeja tulee, 

mutta tie jatkuu eläkeläisten kanssakin! 

Ruokatreffit on jo suunnitteilla. 

Ja sitten taas muistellaan ja kuullaan eläkepäivien kuulumiset,

 jotka tuntuvat monella olevan aika kiireiset! 

Neulehousut pienelle paidan hioista

Kiitos vastauksistanne, 

joita laitoitte kysymykseeni, 

mitä mahdoin ommella neulepuseron hioista. 

Useamman kerran oli arvuuteltu,

 että josko ompelin säärystimet tai pipon sekä kaulurin.

Viimamakkara,

päiväunityynypötkylät meille molemmille, 

muovipussien säilytyspussukka, 

patalaput ja ranteenlämmittimet oli myös mainittu. 

Ja tulihan se oikea arvauskin sieltä!  

Tutun Laivan upotus-pelin sanoin yksi veikkaus "osui ja upposi"! 

Minä arvelen, että pipo ja lapaset. 

Tai voisihan siitä syntyä pienelle lapselle villahousutkin.
Oikein hyvää alkanutta vuotta sinulle. Terv. Sanna

Niinpä! 

Pienet neuleleggarithan minä ompelin. 

Hyödynsin hiansuun resorit sinämoineen lahkeen kääntövaroiksi 

ja liitinkiin ompelin helmaresorista kaitaleen. 

Kyselin vauvaperheestä mittoja 

ja näistä tuli noin 74 senttiset 

Pienen äiti oli innoissaan materiaalista,

palmikkokuviosta ja väristä.

Harmi, etten ole vielä päässyt sovittamaan housuja pienelle. 🤎

Lupasin tämän ompeluksen oikein arvanneelle yllärilahjan, 

joka on patalaput! 

Ja yllätys, yllätys,

nekin on ommeltu neulepaidan jämistä. 

Itseasiassa tämä yllätyskin tuli mainittua arvauksissa, kun 

Sini kirjoitti: 

Tietysti teit patalaput hihoista, kaksinkertaiset! 

Pieni yllätysposti hänellekin! 

~~~~

Laitatteko Sanna ja Sini osoitetiedot sähköpostiini!

Ja kiitos kaikille mukana olleille! 

🤎

Lisäys 18.1.

Käytiin pienen luona! 

Housut olivat muuten sopivat, 

mutta resori ei ole riittävän napakka; 

lisään kuminauhan vyötärölle.  

Hierontaistuimen uusi päällinen

 

Lapset ovat ostaneet lahjaksi vuosia sitten 

tuollaisen tuoliin laitettavan hierontaistuimen, 

joka on kyllä yllättänyt toimivuudellaan. 

Istuin on ruukannut olla kesäajan "lomalla"  

ja syksyn tullen se on nostettu tuohon korkeaselkäiseen tuoliin 

aivan kuin uutena ilona. 

Eihän se mikään sisustuselementti ole,

mutta tosi mieluinen 

ja välillä kilpailtukin istumapaikka. 

Pienetkin nauttivat hieronnasta sekä selän lämmittimestä 

ja kyllä tuolin toiminnot tuntuvat mummustakin tosi rentouttaville. 

Istuinosa on ollut tuotteen "heikko lenkki" 

ja siitä näkyy, että tuolia on käytetty. 

Monta kertaa on käynyt mielessä, 

että se pitäisi päällystää ennenkuin kokonaan hajoaa. 

Tästä päivästä kehkehtyi sitten semmoinen mukava päivä,

ompelu- ja korjauspäivä. 

Kaivelin taas niitä riittoisia huonekalutehtaan kangaspaloja. 

Sieltä löytyi kuin löytyikin materiaalit sekä istuin- että selkäosaan

 ja projekti laajeni kangaskasan äärellä. 

Oisihan istuin näyttänyt vähän keskeneräiseltä, 

jos olisin päällystänyt pelkän istuinosan

vai mitä sinä tuumaat?

Aikataulutus ja siisti koti 

taisivatkin olla salaisuus tämän päivän 

ompeluinnolle ja -ajalle. 

Keräsin nimittäin eilen joulun pois 

ja samalla siivosin vähän perusteellisemmin, 

kun pakkanen tarjosi niin huikeat tuuletusilmat

ja luntakin on sen verran, 

että matotkin sai lumipesuun. 

Hyvä näin!

Mukava päivä ompelukoneen äärellä 

ja vuosi on alkanut kivasti käsitöidenkin suhteen. 

Yksi juttu jäi muuten postausjemmaankin! 

Ja tänne ehtii vielä arvuutella, klik! 

💫

Hip hei! 

Päivä on pidentynyt jo tunnilla

ja se alkaa jo näkyä ja tuntua! 

Nautitaan olevasta! 

Astiaostoksilla / Haastevastaus 2026

Kristiina haastoi kertomaan vuoden alun 

välttämättömästä hankinnasta tai muuten saadusta uudesta tavarasta, 

joka on ilahduttanut arjessa. 

Minulla sellainen ilon aihe löytyy keittiöstä ja syvistä lautasista. 

Meillä on ollut pitkään arkikäytössä 

Kotikullan edulliset, 

pelkistetyn yksinkertaiset, valkeat lautaset. 

Nämä kotoiset lautaset ovat kolhiintuneet ajan saatossa 

ja käynet vähiinkin.  

Kaapin ylähyllyllä on kyllä Teeman -lautaset,

mutta ne tuntuvat liian isoilta ja ovat olleet lähinnä vieraskäytössä. 

Kaikin keinoin olen yrittänyt olla ostamatta uusia astioita, 

mutta joulun alla oli pakko tehdä päivitystä keittiöön. 

Nämä Kultakeramiikan lautaset löytyivät 

paikallisesta Prismasta. 

Siellä oli täysi tusina näitä Aito-lautasia 

aivan kuin odottamassa meitä. 

Tämä oli kyllä astiarakkautta ensisilmäyksellä. 

Kaunis helmimäinen reunakuviointi, 

hyvä istuvuus tiskikoneeseen 

ja sopiva koko, joka säännöstelee osaltaan ruoan määrää.

Luulin, että nämä olisi kotimaiset ja iloitsin siitäkin hetken, 

kunnes nyt huomasin alkuperämaan olevankin Viro.  

Suomalaista, täydellistä, arjen läheistä muotoilua nämä kuitenkin ovat 

ja siksi kait nämä niin kotoisilta tuntuvatkin! 

Näillä mennään taas pitkään! 

Mieluisat, käytännölliset ja kauniit astiat

 ilahduttavat ja piristävät arkeani ja vuoden alkua.  

Mitä sinä vastaisit tähän Kristiinan haasteeseen muutamalla sanalla?

 

Pieni kierrätysompelemus

Eilen lähti viimeinen joululomalainen, 

pitkän joululoman viettänyt sotilaspoika, 

ja koti tuntuu vaipuneen jouluvieraiden jälkeen ikäänkuin talviuneen, 

hiljaisuuteen. 

Joulun tunnelma viipyilee vielä hetken huoneissa.

Nautimme siitä ja ynnäämme mielissämme menneen joulun päiviä, 

joulun kauneutta ja yhdessäoloa. 

Hannes-myrsky oli nakkonut männynoksia 

 melkeinpä kotiovelle 

ja sain niistä vihreyttä Amarylliksien kukkavanoille,

jotka leikkasin maljakoihin. 

Mietin tässä, 

että taidan oikeastaan tykätäkin tuosta upeudesta enemmän leikkokukkana. 

 

Eilen innostuin vihdoinkin ompelemaan. 

Eikö kuulostakin lupaavalle uuden vuoden alulle! 

 

Kirppikseltä vuosia sitten kolmella eurolla ostamani 

käyttämätön puuvillainen neule ei löytänyt meiltä käyttäjää.  

Paita onkin jo pitkään houkutellut tuunaamaan siitä tyynynpäällisen. 

Nyt oli sen aika. 

Pienestä ompelustakin voi tulla tosi hyvä mieli. 

#tuunaaminen

#vanhastauutta

#ennenjälkeen

#kierrätys

#jämätjajemmatkäyttöön

 

Laitoin paidan oikeat puolet vastakkain 

ja kiinnitin kuviot tarkasti vastakkain nuppineuloilla. 

Muistin äidin käyttäneen joskus joustavissa materiaaleissa 

esim. t-paitojen olkapäillä kangasuikaletta.  

Laitoin saumoihin lakanakangassuikaleet.

Ne helpottivat venyvän materiaalin ompelua

ja tyynynpäällisen saumoista tuli napakat

ja se näyttää ryhdikkäältä tyynyn päällä. 

💫

Tyynyyn kului neuleen miehusta. 

Arvaatko mitä tein noista hioista?

Laitan yllärilahjan oikein arvanneelle. 

Jos tulee useampi oikea vastaus, 

arvon lahjan heidän kesken 13.1. klo 21 

ja kerron postauksessa vastauksen. 

 

Tänä aamuna saapui pari talitiaista lintulaudalle 

ja olin ihan onnessani. 

Olen erehtynyt moittimaan siivekkäitä ystäviäni nirsoiksi,

kun linnunjyväsiemenet eivät ole kelvanneet niille. 

Jospa pakkanen ajaa linnut ruoan hakuun tähän meidänkin pihapiiriin 

ja saamme katsella niiden touhuja tuossa omenapuun oksilla. 

Ulkona paukkuu paukkanen.

Kevyt lumipeite on vihdoinkin tehnyt maiseman talviseksi ja jouluiseksi.

Leivinuunissa ritisee tulet. 

Palavan puun tuoksu ja lämpö leviävät kotoisasti huoneisiin. 

On loppiaispäivä.

Ihanan pitkän joululoman ja elämänmakuisen joulunajan viimeinen lomapäivä. 

Huomenna on aika palata päivärytmiin 

ja lähteä kulkemaan uuden vuoden päiviä; 

sekä niitä tuntemattomia ja arvaamattomia  

että niitä, joita jo innolla, malttamattomina odotamme. 

"Mietteitä maalta" sanoja lainaten: 

Vaikka varmuuden vuoksi

ihan vähän vaan 

huomista jo huokailet,

ei se 

tulevaisuutta toisenlaiseksi tee.

Se tulee, minkä tultava on.

Luota, vaikka et näekään

mihin tie johtaa.

Tässä ja nyt on tärkeintä. 

💫

Tämän päivän iloa Sinulle! 

 

Vuodenvartijat

Vuodenvartijat. 

Sukat,  jotka suojaavat talven pakkasilta ja tuulilta sekä 

tuovat turvaa ja lämpöä kun vuosi vaihtuu ja uusia tuntemattomia päiviä kohden kuljetaan. 

Vuodenvartijat. 

Niin uljaalta kuulostava sana 

ja niin mukava, innostava haaste heti vuoden alussa. 

Viime vuonna käsityöt jäivät syystä ja kolmannesta vähemmälle. 

Uuden vuoden toive on, 

että saisin tänä vuonna tehtyä erilaisia käsitöitä 

ehkä innostuisin jostakin uudesta tekniikastakin.

Lähdin tähän tammikuiseen sukkahaasteeseen mukaan seiskaveikkojen jämälangoilla. 

Lankakorin hyödyntäminen/tyhjentäminen on itsessään jo mukava ja puhdistava juttu. 

Neulomiseen tuli jännityselementti harmaan langan riittämisestä 

ja lopulta sitä jäi noin metrin pituinen pätkä;  

parsintalanka, jos sukat sattuvat kulumaan puhki. 

Nämä sukat on neulottu #sukkalaatikko2026 -haasteen tammikuun ohjeella. 

Se löytyy Ravellystä ilmaisena - ainakin tällä hetkellä. 

Kuviomalli on kahdella jaolliselle silmukkamäärälle ja se oli tosi helppo neuloa. 

Kuviossa voi hyödyntää mukavasti usemman värisiä jämälankoja.

Tulipa jalanmyötäiset sukat! 

Raskiikohan näitä laittaa sukkalaatikkoon jemmaan vuodeksi  

vai jättäisikö heti jalkaan?

 

Kun kävin äsken nappaamassa kuvia. 

keskipäivän aurinko viipyili ihanasti puiden latvoissa. 

Pakkanen paukkuu nurkissa. 

Vuodenvartijat ja muut sukkaset ovat nyt tarpeen, 

mutta tammikuinen valo ja hetken paiste tuo aina toiveikkaan mielen 

pimeyden ja kylmän väistymisestä ajallaan. 

Nyt on perinteisesti aika uusille tuulille, 

uusille ajatuksille, uusille harrastuksille ja haasteilla.

Löysitkö sinä jonkun haasteen tai innoituksen tuleviin päiviin? 

Vinkkaapa minulle! 

❄️❄️❄️

Talven kauneutta ja ihanuutta Sinulle!