Liekkisukat

Kolean syyspäivän lämmikkeeksi 

kesän käsitöitä, 

liekkisukkia seiskaveiskasta. 

Ennen juhannusta puhelimeeni kilahti viesti,

 jossa poikani toivoi liekkisukkia. 

Se oli kyllä mielenkiintoinen ja sormia syyhyttävä haaste

ja terien osalta sopiva kesälomamatkojen käsityö, 

että aloin pikimmiten katselemaan ja kyselemään mahdollisia ohjeita. 

En löytänyt suorilta itseäni innostavaa ja sytyttävää mallia, 

joten lähdin kehittelemään 

värikynien kanssa omaa mallia ruutupaperille. 

Mallin kehittelyn ja kuvion "elämisen" myötä minulla oli lopulta kolmet parit liekkisukkia.  

Kaksi sukkaparia on ollut käytössä jo muutaman viikon 

ja viikonloppuna luovutin nuo kolmannet, 

postauksen alussa näkyvät sukat toiselle pojalleni.  

Nyt on sopiva hetki laittaa nämä tekeleet tänne käsityömuistojeni joukkoon.  

Yritys hyvä kymmenen! 

Ensimmäisistä sukista tuli kyllä  mielestäni auttamatta revontulisukat, 

kun yritin viedä langanjuoksuja mahdollisimman maltillisesti sukan varressa, 

mutta ne menivät läpi laaduntarkkailussa varmaan värimaailman perusteella. 

Toisten sukkien liekit olivat jo elävämmät

ja kolmansiin tein vielä jotain petrausta edellisiin verrattuna. 

Pikkuhiljaa oivalsin kuvion kaavailun saloja. 

Sukan varsien kuviokerta oli puolet varresta eli 28 silmukkaa. 

Aina ei mene niin kuin haluaisi ja joku voi kiikastaa. 

 Viimeisimmän sukkaparin 

toisessa varressa oli kuulema vähän kireyttä.

Poika sanoi huumorin pilke silmäkulmassa, 

ettei uskalla niitä viedä töihin;

nolo jos hälytyksen tullessa jää lähtö sukan varren tiukkuudesta kiinni.

Käskin kostuttaa sukan varren ja laittaa sitten jalkaan:

josko se siitä antautuisi tai käyttäköön niitä sitten kotisukkina.

Kotona on kuitenkin enemmän aikaa kiskoa sukkaa jalkaan! ;)

Siellä on yhdet liekkisukat lähtövalmiudessa! 

Ja minä olen liekeissä siitä, 

että sain kuin sainkin vastattua tuohon sukkahaasteeseen. 

Tovi, jos toinenkin meni kyllä mietiskellessä,

 että kuvio alkoi miellyttämään silmää. 

Joka tapauksessa kaikki kolmet parit tulivat käyttöön; 

ne lämmittävät pelastajieni jalkoja joko töissä tai kotosalla.

Kirjoittelen tätä postausta takkatulen lämmössä 

ja katselen välillä takassa olevaa elävää tulta,

tuota sananlaskun hyvää renkiä ja huonoa isäntää.

 

Liekin muoto on kyllä monenmoinen, 

elävä ja liikkuvainen. 

Ei ole yhtä oikeaa mallia kuvaamaan sitäkään! 

Liekin malli on lopulta katsojan silmissä. 

🔥🔥🔥