Kesä kypsyy.
Arki asettuu töiden alkamisen myötä omiin kuvioihinsa.
Ei vielä niin tuttuihin,
mutta pikku hiljaa tutummiksi tuleviin.
Koulut ovat alkaneet.
Meiltä ei enää lähtenytkään kulkijaa koulutielle.
Kodin arki on erilainen, hiljainen.
Kaikki tuntuu kypsyvän käsiin.
Mustikkamättäät odottavat poimijaa,
marjapensaat punertuvat,
vadelmapensaiden oksat kaartuvat marjojen painosta
ja omenoiden posket pullistuvat, punastuvat.
Sato valmistuu,
kesä tekee tilaa syksylle.
Elämä menee omalla painollaan eteenpäin.
Arki muuttaa muotoaan
ja me sopeudumme uuteen, olevaan.
Kasvamme ja kypsymme rintarinnan luonnon,
toistemme ja elämäntilanteiden kanssa.
Se on aina yhtä suuri yllätys ja ilo huomata,
että vadelmapensaan oksat ovat täynnänsä punaisia köllyköitä.
Marjat kypsyvät kuin varkain ja aika pian alkavat jo tippumaan maahan.
Mukava on käydä noukkimassa noita kauniita,
Maurin makeita
ja iloita siitä, että tuli istutettua niitä muutama vuosi sitten tänne kotipihaan.
Lähes neljä vuotta sitten olen kirjoitellut tänne, klik, mökin vadelmapuskista,
jotka ovat edelleenkin aika lailla luomu -viljelyssä.
Luonnon vattu on muuten intoutunut leviämään mökin pihaan
ja olen siitä innoissani;
villivatun aromit kun ovat omaa luokkaansa;
makunystyröitä hiveleviä.
~~~~~~~~
Kesä jatkuu kypsempänä ja täyteläisempänä.
Jokainen kesäinen päivä on ilon ja valon voimavaraa loppuvuodelle.
Kaikkea hyvää elokuisiin päiviisi!
🌼🍃🌼🍃🌼
Mitä marjoja sinä mieluiten poimit?
Mikä hivelee sinun makunystyröitäsi?
