Puutarhan kuningattaret

Pistäydyin tänään kotona täältä mökiltä 

ja mikä ihana yllätys minua odottikaan kotipihassa; 

pionit, puutarhan kuningattaret, 

olivat puhjenneet kukkaan. 

Aurinko paistoi täydeltä terältä 

ja kukat kylpivät lämmössä 

sekä minun ihailevan  katseeni alla. 

Kukkapenkki näytti kyllä niin täydelliseltä 

noiden pionipalleroiden ansiosta. 

Verikuljenpolvi, koreakärsämö ja järvikukka antoivat suloista pikkukukkaista taustaa 

noille upeille kukkijoille. 

Olin pyörällä liikenteessä 

enkä harmikseni pystynyt ottamaan 

yhtään pioninkukkaa mukaani. 

Ne olisivat olleet kyllä ihana kaupungin tuliainen 

mökin tuvan pöydälle. 

Täytyy tyytyä katselemaan näitä kuvia 

ja toivoa, että ensi viikolla osa kukista olisi vielä ihailtavana ja loput nuput auenneina. 

Pionien kukinta ovat kyllä lahja 

minunlaiselle puutarhurille. 

Siellä kukat ovat kasvaneet oman onnensa nojassa. 

Toki olen ruohonnut tuon perennapenkin keväällä. 

Tärkein lienee kasvurauha. 

Siskoni neuvon mukaan 

olen antanut pionien olla sijoillaan 

ja olen siirrellyt muita perennoja kukkapenkissä 

tarpeen mukaan paikasta toiseen 

-ja välillä kolmanteenkin. 

Laitoin pionien taakse juhannuksen jälkee. 

nuo kivat kukkatuet, 

joihin oli hyvä sitoa kukkavarret juuttinarulla kiinni. 

Penkki on aika täyteläinen perennoista

ja myös korkeat Särkyneet sydämet 

ovat tukeneet pioneita. 

Seuraavana kukkimisvuorossa onkin sitten omalla tavallaan kauniit leimukukat. 

Auringon hellimää viikonloppua Sinulle! 

Ja synttäriarpajaisiin ehtii vielä osallistua! 

Joku päivä postaan mökkikuulumisia. 

Siihen asti, hei hei! 💌

Toukokuisen juhlapäivä

Eilen oli toukokuisen lapsenlapsemme juhlapäivä.

Kesän kauneus ja vihdoinkin saapunut lämpö,

suoranainen heinäkuun helle siivittivät päivää. 

 

Vanhemmat olivat laittaneet rakkaalle pienokaiselleen ihanan juhlan. 

Kaikki oli kaunista;

koti, kattaukset ja kukat 

sekä juhlapukuihin sonnustautunut pikkuperhe. 

Kukkakimppujen runsaus ja 

kukkien moninaisuus sopi niin mukavasti kesäiseen päivään,

kun kaikkialla luonnossakin näkyy kukkien loisto.

Kukkakimppu toi mieleeni tuossa hetkessä perheen,

perhepiirin ja sukukunnan,

jossa eri-ikäiset, eriluontoiset persoonat

vauvasta vaariin, 

sulautuvat ja sopeutuvat, 

tukeutuvat ja turvautuvat,

lutviutuvat toistensa lomiin. 

Olemme yhdessä yhdenlainen kimppu;

itseksemme omana aikana sekä omalla tavallamme kukkiva luojan luomus.

Osa värikkäämpiä ja rönsyilevämpiä, 

osa hillittyjä ja harkittuja. 

Osa nupullaan, 

toiset täydessä kukassa, 

vanhimmat jo kukkasiaan karistamassa. 

Juhla-asut ja perinteet kuuluvat aina vahvasti juhlaan.  

Tykkään niin sanoista ’sukupolvien sydänten ketju’ 

ja se ajatus näkyi näissäkin ristiäisissä. 

Pienokainen oli puettu isän isomummun ompelemaan,

suvun kerrokselliseen ristiäispukuun, 

joka oli äidin puvun tavoin ihanan pitsinen. 

 

Kattauksessa oli tarjolla sekä silmien ruokaa että suunmyötäistä tarjottavaa. 

Monenlaista maistuvaista, 

suolaista ja makeaa,

suussa sulavaista, 

kesäistä ja kaunista. 

Niissä kaikissa rakkauden sivumaku!

Pieni hetki yhdessä

-onnen hetki.

Juhla katkaisi hetkeksi kesäisen menemisen ja tulemisen.  

Saimme pysähtyä hetkeksi nuoren perheen kotoiseen juhlaan,

joka oli samalla vauvan kastejuhla ja kodin siunaus. 

Kastepappi puhui kauniisti ja lämpimästi vauvasta,

joka tuo iloa perheeseen

ja uuteen kotiin, johon perhe oli juuri ennen vauvan syntymää muuttanut. 

Vauva sai nimekseen 

Ingrid Isa Alessia. 

Ystävä sä lapsien,

katso, miten ihana hän on.

Posket pehmet kuin ensimmäiset päivät,

huulen kaaressa 

enkelin sormenjälki. 

-H.Kivisalo-

Toivottelemme papan kanssa Halipupun myötä 

Onnea ja enkeleitä pienen Ingridin elämään

sekä paljon haleja ja syliä.

❤

 

Perinteisten synttäriarpajaisten aika

Yksitoista vuotta on kulunut blogiharrastuksen parissa. 

Kun aloittelin blogin pitämistä, 

moni asia oli toisin. 

Kotipesässä oli silloin vielä useampi ’poikanen’

ja arki kovasti erilaista kuin tällä hetkellä. 

Väki on vuosien mittaan vähentynyt 

kodin kurkihirren alta. 

Yksi toisensa jälkeen on keikkunut aikansa kotipesän reunalla,

koetellut siipiensä kantavuutta ja lähtenyt lentoon. 

Huomenna saattelemme nuorimmaisen junaan,

matkalle asepalvelukseen. 

Meillä vanhemmilla on uusi elämänvaihe edessä. 

Olemme jälleen kahdelleen niin kuin 42 vuotta sitten. 

<3

 Vaikka puitteet muuttuvat, 

jatkan edelleen kirjoittamista tänne. 

Tämä on minulle mieluinen harrastus

ja omien ajatusten paikka. 

Tau(v)onpaikka. 

 

Kirjoittamalla teen näkyväksi itselleni tärkeitä asioita, 

tapahtumia, tunteita ja tekemisiä

ja tallennan muistoiksi noita ohikiitäviä hetkiä. 

Ennen kaikkea haluan nostaa esille 

arkista juhlaa,

 hyvää oloa sekä iloista mieltä, 

pientä, sievää ja merkityksellistä, 

 joka jää usein arkisessa tiimellyksessä noteeraamatta. 

Löysin ihanan Elina Keskisen runon,

joka tuntui niin omalta. 

Älä tule elämää kohtaan niin ahneeksi

ettei mikään sen tarjoama riitä

ettei onni joka kolistelee ovellasi

kättesi jälki, sydämesi maisema

saa koskaan sille kuuluvaa kiitosta.

Ettei enää muista huokaista 

keskellä täyttä päivää

kuinka juuri nyt on hyvä

Kuinka juuri tällä kohtaa

et kaipaa mitään tämän kummenpaa. 

Tykkään kirjoittaa.

Tämä on naisen, vaimon, äidin ja mummun avoin päiväkirja. 

Muistiinpanoja siitä monenkirjavasta ja elämänmakuisesta elämästä, 

mitä näissä rooleissani saan elää ja kokea. 

Elämässä on aina paljon hyvää ja kaunista. 

Olen yrittänyt muistaa, 

että se, mistä puhuu ja kirjoittaa, vahvistuu.

 

Yksi kaunis asia on se, 

että meidät on annettu toistemme rinnalle kulkemaan,

tukemaan ja jakamaan.

Keinot kohtaamiseen ja toisen ilahduttamiseen 

ovat moninaiset. 

Blogi on vuorovaikutusta 

samanhenkisten ihmisten kanssa 

ja omien oivallusten jakamista 

sekä ajatusten avaamista toisille.  

Olen itsekin saanut paljon monenlaisia vinkkejä blogipostauksista;

minusta on kiva laittaa myös omat hoksaamiset kiertoon. 

Tykkään perinteistä ja haluan juhlia kanssasi 

blogin synttäreitä. 

Kutsun Sinut mukaan arpajaisiin,

joissa on arvon kaunista ja kotoista;

Pentikin Manteli -keittiöliinan ja pannulapun. 

Voit osallistua kirjoittamalla ’arpasi’  tämän postauksen kommettikentään 

tai Facebookin Tauvonpaikka-sivustolle. 

Jätä tunnistetieto sen varalle, että arpaonni suosii sinua. 

Arvon voittajan 27.7.2025 klo 20. 

Kiva, kun piipahdat Tau(v)onpaikassa! 

Onnea arpajaisiin! 

t. Kaisu 

Pyöräretki

Pätkä Rantatietä; 

Raahe-Siikajoki-Lumijoki-Liminka-Tupos. 

Tuolla akselilla toteutui tänään pyöräilyreissu 

ja pieni lähimatkailu, 

jonka olin ajatellut tänä kesänä tekeväni. 

Oli ’aakeeta, laakeeta’, 

tasaista maastoa. 

Kävin päiväkahvilla tyttäreni luona 

ja tervehtimässä pikkuruisia kavereita. 

Oli kiva yllättää heidät 

ja yllätyin toki itsekin, 

että sain retkeni toteutettua jo tässä vaiheessa kesää. 

Matkaa kertyi 134 kilometriä.

 Rantatie kulkee tässä kohden perinteisen suomalaisen maalaismaiseman halki

ja historiallisia tielinjoja mukaileva tie onkin suosittu pyöräilyreitti.

Moninainen luonto ja monenikäinen rakennettu ympäristö avautuu 

silmien eteen molemmin puolin tietä. 

Tien pientareet kukkivat tähän aikaan sateenkaaren kaikissa väreissä. 

Auringon keltaista ja lumen valkoa,

niittyleinikkiä ja koiranputkea,

 näkyi silminkantamattomiin.  

Niiden seasta bongasin ainakin hiirenvirnaa,

suolaheinää, siankärsämöä, puna-apilaa, 

päivänkakkaroita ja kissankelloja

sekä monennäköisiä heiniä. 

Niin kauniita värejä ja huumaavaa tuoksua pitkin matkaa! 

Nautin niistä aisteillani.

Matkan etenemisen takaamiseksi kuvaaminen jäi tänään vähemmälle. 

Kumpareelle rakennettu Lumijoen kirkko on upea.

Se näkyy kauas tasaisille lakeuksille. 

Siikajoki.

Mennen tullen pysähdyin sillalle ihastelemaan maisemaa. 

Veden väsymätön liike,

niin kuin tulikin,

on aina niin rauhoittava elementti. 

~~~~~~

Hyvä reissu kaikkinensa ja päivän ilo! 

Pieni hetki yhdessä siellä päätepisteessä 

ja kesäistä kauneutta matkalla. 

Maaren Kallion haastamaan "tämän vuoden välikirjanpitoon" merkintä, 

että olen saanut tänään toteutettua liikuntatavoitteeni. 

Tykkäätkö sinä pyöräillä? 

Onko tuo pätkä Rantatietä sinulle tuttu? 

Sitä pitkin kulkee muuten myös Flatland-route. 

~~~~~~

Mukavaa loppuviikkoa.

Sunnuntaina onkin sitten blogini synttäripäivä

ja ehkäpä arpajaisetkin taas tuloillaan! 

Jääpä kuulolle!