Hyötyliikuntaa

Talviliikuntakausi kuntosalilla päättyi lauantaina suunnitellusti kausilipun päättymiseen. 

Siihen saumaan sopikin mainiosti 

menneen talven kuntoilutulosten testaus metsätöissä.

Metsätyöt ovat olleet mökin olemassaolon eli 29 vuoden ajan 

isän ja poikien yhteisiä puuhia. 

Nyt oli äidin vuoro tarttua puuhaan,

toki ajatuksena vain pikkuisen 

ulkoilun ja yhdessäolon merkeissä. 

Puolilta päivin aloitimme raivaamisen 

merenrannan metsikössä,

jossa on paljon poisjoutavaa leppää ja risukkoa. 

Aurinko paistoi ihanasti ja tuuleskeli sopivasti.  

Joutsenet aurasivat taivaan sineä 

 laulaen omia keväisiä laulujaan. 

Ilmassa oli vahva kevään tuntu. 

Vesuri ei tuntunut olevan oikein minun juttu 

tai en oikein löytänyt tekniikkaa. 

Tartuin ensimmäistä kertaa kokeilumielessä raivaussahaan  

ja innostuin hommasta. 

Onneksi oli huoltomies mukana.

Hän tankkasi sahan ja huolehti minunkin tauot. 

 Kolme tuntia raivasin metsäpohjaa ja ranteenvahvuisia leppiä pois. 

Iltapäivä oli minulle huikea kokemus ja toki yhdenlainen fyysinen testi. 

Saimme jo pienen siivun perkattua ja toisen kerran jatketaan.  

Isommat puut kaadetaan myöhemmin moottorisahalla. 

Istuimme ensimmäistä kertaa kahdestaan nuotiolla risusavotan merkeissä. 

Ympärillämme oli leppiä ja koivuja, muutama mäntykin, 

vieri vieressä, rinnakkain, 

jokainen omanlaisekseen kasvanut. 

Vanhat lahonneina, 

maahan maatuneina, 

maassa vielä toisiinsa nojaten. 

Nuotiopaikalla istuessamme huomasin kaksi koivua, 

jotka ovat kasvaneet vuosien saatossa, 

rintarinnan, 

talvien tuulessa ja tuiskussa,

kesäpäivien helteessä kohti taivaan sineä. 

Ne muistuttivat toisiaan yllättävän paljon. 

Minusta niissä oli jotain erityisen kaunista ja herkkää.

Jotain sellaista kuvaannollista,  

mitä koin tuossa keväisessä hetkessä, 

huhtikuun alun läheisyydessä 

yhteisestä kasvusta, 

yhteisestä suunnasta, tilasta ja matkasta,

yhteisistä tekemisistä. 

Sitä mitä mekin olemme saaneet elää todeksi omina itsenämme, 

yhdessä ja rinnakkain. 

Ylihuomenna jo 42 vuotta. 

Elämällä on aina tarjottavana jotain uutta, 

uutta sävyä ja uutta näkökulmaa.

Elämyksiä ja kokemuksia. 

Välillä taivaan raamit avartuvat

kuva tuntuu hetken tutulta 

elämä enemmän omalta

niin kuin valo etsisi oikean kulman

näyttääkseen luottamuksen

vakaat siveltimen vedot

hyvät kerrokset joihin tekijä on tuhlannut aikaa  

nähnyt vaivaa

minua silmällä pitäen  

-Elina Salminen-

Tällainen päivä, 

tällaiset ajatukset ja elämykset tulivat 

osakseni tällä rannalla

maaliskuun viimeisenä lauantaina. 

Risusavotassa oli mukana hyötyliikunnan lisäksi 

lähestyvän hääpäivän kirvoittamaa

 arjen juhlan tuntua. 

❤

Uutta oppimassa

Terveisiä sateisesta perjantai-illasta ja 

viikonloppuun laskeutumisesta. 

Työviikko tuntuu menneen taas niin nopsaan. 

Välillä tuntuu, että siinä on vain maanantai ja perjantai,

alku ja loppu. 

Talven rippeet liukenevat vesisateen myötä pois; 

kevät etenee ja 

huhtikuu kolkuttelee jo kulman takana.  

Tosin tännepäin on vielä luvassa pakkasviikko.  

~~~~

Siistin joutessani puhelimen kuvagalleriaa. 

Sieltä löytyi kuvat ompelemistani tyynyistä, 

joista olin ajatellut kirjoittaa tänne muutaman ajatuksen muistoksi 

ja vinkiksikin. 

~~~~

Poikani toi kerrattain minulle kangasta sekä pari vetoketjua

 ja pyysi minua ompelemaan vetoketjulliset tyynynpäälliset. 

Se oli minulle haaste! 

Olenhan minä toki tyynynpäällisiä paljonkin ommellut, 

mutta olen aina väistellyt niissä vetoketjujen ompelua.

Olen useimmiten oikaissut 

ompelemalla neljännen sivun joko käsin tai õmpelukoneen harvalla tikillä. 

Tartuin asiaan ajatuksen kera,

kun kangaskin oli tähän tarkoitukseen ostettu

 ja tehtävä minulle uskottu. 

Löysin tällaisen ohjeistuksen ja 

sen  mukaan ompelin vetoketjut paikoilleen. 

Vetoketjujen kiinnittäminen tuohon jämäkkään 

sängynpeitekankaaseen onnistui oikeinkin hyvin

ja olin tyytyväinen lopputulokseen.

Tyynyjen seeprakuosi oli mieluinen useammallekin perhepiirissämme.

Kankaasta tuli vielä kolmaskin tyyny 

-ilman vetoketjua kylläkin-

ja se sai heti uuden kodin. 

Yhdelle vastaavalle olisi vielä tilaus. 

On kiva tehdä välillä tällaisia "tilaustöitä"

ja opetella uusia tekniikoitakin. 

Ja nythän sitä voisi ommella itsellekin keväisen, vetskallisen tyynynpäällisen,

kun on koeversiot jo tehty!

Tämä postaus menee taas Arjen pienet ilot -kategoriaan .

Onnistumista ja toiveiden täyttämistä/täyttymistä,

joista tuli hyvä mieli.

💫

Vaihdatko tyynyjä vuodenaikojen vai fiiliksen mukaan? 

Ostatko vai ompeletko itse tyynyt/tyynynpäälliset?

Tykkäätkö sinä vetoketjujen ompelusta?

 

Vauvajuhlat

Lauantaina totesin, 

että kerta se on ensimmäinenkin. 

Olin nimittäin eka kertaa mukana

 vauvajuhlissa eli  babyshowereissa, 

jotka järjestettiin kotonamme kahdelle odottavalle äidille,

 tyttärelle ja miniälle. 

Onnistuimme yllättämään miniän täysin,

 mutta tytär oli aavistanut jotain mukavaa olevan tekeillä. 

Vauvauutiset ovat aina odotettuja elämän viestejä.

Tyttöserkusten odotus oli tällä kertaa ihana teema 

tulla yhdelle koolle iltaa istumaan 

 ja herkuttelemaan nyyttikestipöydän antamista. 

Tarjottavaa kertyi arvatenkin melkoinen määrä,  

Mutta olihan meitä kaksitoista henkeä niitä jakamassakin 

ja koko pitkä ilta aikaa herkutella. 

Minä innostuin leipomaan iltaan vaniljarahkatäytteisiä kierrepullia. 

Lisäksi tein kateleipiä, 

jotka olivat kuin minisämpylöitä. 

Hassua, miten leipätaikina maistuukin eri muodossa eriltä. 

Niin nämä pienet suupalatkin, joille levitimme yrttituorejuustoa päälle.

Annoimme tuleville pikkuisille lahjaksi pienen pienet ensivaatteet. 

Palauttelin mieleeni myös omia vauva-aikojani

antamalla tyttärelleni yläkuvassa näkyvän plyysisen potkupuvun 24 vuoden takaa

sekä miniälleni 32 vuotta sitten pojalleni ompelemani pienen tilkkupeiton. 

Äidit ovat kautta aikain pienokaisiaan odottaessaan 

valmistautuneet monin tavoin heidän syntymiseensä. 

Kovin on kuosit ja tyylit ajan saatossa muuttuneet,

mutta kaunista ja parasta on pyritty aina ajallaan laittamaan. 

Minun vauvojen ajoilta lämpiminä muistoina on ns. rotinat eli vauvalahjat, 

joita oli erityisesti leivonnaiset, mutta myös vauvanvaatteet sekä lelut. 

❤

Nyt saimme iloita näidän odottavien äitien rinnalla pienistä heissä

ja yhdessä odottelemme serkusten syntymäpäivien lähenemistä.

Arvuuttelimme vauvojen syntymäpäiviä,

-painoja ja -pituuksia  sekä 

tukan väriä. 

Mietimme myös, mitkähän tulevien vauvojen nimet voisivat olla.  

Äidit lukivat meille nimiarvuuttelujamme ja 

ilmeisesti kummankin vauvan nimi vilahti arvauksissa. 

Mielenkiintoista oli, että moni ajatteli äidin olevan yön levolla,

kun synnyttämisen aika tulee. 

Saapa nähdä miten loput vastaukset osuivat kohdilleen. 

Ilmapallot pysyivät maalarinteipin voimalla katossa illan ja 

muistuttavat minua vieläkin kotoisasta ja lämminhenkisestä iltahetkestä. 

Odottavat äidit ja ilo heidän kanssaan tulevista serkuksista oli tämän tapaamisen teema.

Olisi niin tärkeä, että mahdollisimman monet läheisten/ystävien erilaiset elämäntilanteet

 tulisivat tasapuolisesti huomioitua ja muistettua. 

Ilo ja onni jaettua, 

mutta myös murhe ja suru kohdattua yhdessä. 

💫💫

Minkälaisia teemojen äärelle sinä ja läheisesi/ystäväsi olette kokoontuneet?

 

Mikä on parasta kotona?

Palaan tänään alkuvuodesta kirjoittelemaani postausluonnokseen,  

johon olin kirjoitellut vastausta niin omalta tuntuvaan koti -aiheeseen, 

 Päivien ilot -blogin postaukseen. 

Päivi oli pohtinut, 

 mitä sanan koti kirjaimista tulee mieleen 

ja mikä omassa kodissa tuntuu parhaalta, 

parhaimmalta, parhaudelta. 

Minusta kodin kurkihirsi on ihana sana. 

Se on ajatus yhdestä, lujasta puusta, 

joka kannattelee kotia ja sen asuvaisia 

sekä kaikkea mitä on kotoisan kurkihirren alla. 

Koti mukautuu. 

se muuttuu monin tavoin perheen kasvaessa ja 

jälleen kerran perheen pienetessä. 

Meidänkin kotia on ajan saatossa tuunattu suuntaan jos toiseen.

On maalattu ja tapetoitu,

on muutettu huonejärjestyksiä, 

siirretty huonekaluja ylhäältä alas ja toisinpäin. 

Pienillä järjestelyillä on yritetty saada arki toimivaksi.  

Koti on se, 

mitä siellä on ollut ja mitä sinne jää. 

Monensävyiset elämän muistot, 

tapahtumat, 

ilot ja surut.

Niistä puitteista ja kokemuksista jokainen aikanaan ponnistaa matkaan

ja lähtijä ottaa mukaansa sen, minkä on tuntenut voimavarakseen. 

Koti ei ole vaan keittiö, olohuone ja 

erilaiset tilat, 

vaan myös kodin tunnelma. 

Hetket ruokapöydän ympärillä, oleskelutilassa, 

kaikki neljän seinän sisällä ja ulkona oleva. 

 Kodista löytyy myös oma tila, oma rauha

ja kotona saa olla oma itsensä. 

Kaskisen runon sanoin:

Koti on siellä 

missä sinä ja minä,

missä me ja kaikki ne,

jotka meille annettiin, 

saman pöydän äärellä. 

KOTI

Kokoava ja kannatteleva kodin kurkihirsi.

Omannäköinen 

Tuunattu moneen kertaan 

Ikimuistoinen 

Koti on turvasatama ja "siipien leppuutuspaikka". 

Kodin kattila on kaksi- tai viisilitrainen tilanteen mukaan

 ja mummulapäivien siskonpeti. 

Parasta on, että kodin ovet ovat avoinna 24/7. 

Kotiin saa aina tulla iloineen ja suruineen. 

❤

Mikä sinusta on parasta kotona?

Sophie-kaulahuivi

Kokoonnumme ystävieni kanssa kerran kuussa käsityöiltaan, 

jossa useimmiten teemme itsekukin omaa käsityötämme. 

Viimeksi kokoonnuimme kotonamme. 

Yksi ystävä neuvoi meitä 

ns. Sophie-huivin neulontaan.

Kiinnostavin juttu huivissa tuntui olevan ns. icord-reuna,

joka on tuollainen nyörimäinen 

 ja viimeistellyn näköinen reuna. 

Mukavinta illassa yhteinen tekeminen ja yhdessä oppiminen.  

 

Huivin aloitukseen luodaan kuusi silmää,

 joista kolme neulotaan puikon alussa 

ja loput nostetaan puikon eteen nostetun langan takaa puikolle neulomatta. 

Työ käännetään ja kolme ensimmäistä neulotaan ja 

kolme viimeistä nostetaan kahdeksan kierroksen verran.

Sen jälkeen  kolmen neulotun jälkeen lisätään silmukka

ja kolme silmukkaa nostetaan puikolle.

Tällä silmukkamäärällä neulotaan oikealla reunalla kolme,

neljäs silmukka aina oikein, 

 vasemmalla reunalla nostetaan kolme silmukkaa

kahdeksan kierroksen verran.  

Oikeassa reunassa, 

siellä missä on aloituslanganpää, 

lisätään silmukka kolmen neulotun silmän jälkeen aina kahdeksan kierroksen välein.

Silmukkamerkki on hyvä apuvälinen kierrosten laskemiseen. 

Minä neuloin nuo icord-reunojen välissä olevat silmät 

eli nuo lisätyt silmukat aina oikein. 

Jos nyt lähtisin tekemään uutta huivia, 

tekisin sen tuon osuuden ehkäpä helmineuleella. 

Huivin keskikohta on 60 sentin kohdalla ja huivi on siinä leveimmillään, 13 senttiä.

Aloitin sen jälkeen kavennukset kahdeksan kierroksen välein oikealla reunalla,

  niiden kolmen neulotun reunasilmukan jälkeen. 

Jämälankakerät, 

Nalle-langan pellava -sävy 

ja Novitan Tuuli kellertävä sävy 621 kierrättäytyivät 

tähän vähän erilaiseen asusteeseen, 

kapeaan trendikaulahuiviin,

joka sopii mukavasti tähän ruskeaan talvitakkiini. 

Takin hupusta voisin kirjoittaa joskus. 

Kahtellaanpa onko se nyt kevättalvellä vai ensi talvena.  

Arvaatko ehkä mitä siitä kertoisin?

Tällaisia kässäkerhokuulumisia tällä kertaa.

Onnea on ystävät,

onnea on käsityöt 

ja uuden oppimisen sekä jakamisen ilo. 

 

Hurjan viljainen peltileipä

Synttärisankarin toiveena oli saada kotoista leipää.

Leipään liittyvä erityistoive oli,  

että leipoisin lämpimäisen peltileipänä 

ja Hurjan viljainen -jauhoista.  

Tämä jauho onkin meidän perheen lempparisämpyläjauhosekoitus. 

Jauhoseos on tehty kuudesta eri viljasta  ja se on luomutuote. 

Näistä jauhoista tulee maukkaat sämpylät ja leivät

ja jauhot antavat mukavan makuelämyksen ja -lisän 

myös esimerkiksi hiivaleipäjauhotaikinaan. 

 

Lupasin kirjata peltileivän reseptin tänne talteen,

 että on mistä tsekata, jos tämän leivän kaipuu tulee. 

Hurjan viljainen peltileipä

10  dl vettä

2 pss kuivahiivaa

3 tl suolaa

1 pss Hurjan viljainen -jauhoja

2-3 dl hiivaleipä-tai vehnäjauhoja

0,5- 1 dl juoksevaa rasvaa tai öljyä 

Kiehauta vesi 42 asteeseen. 

Sekoita hiiva ja suola nesteeseen. 

Sekoita noin puolet jauhoista käsivispilällä nesteeseen

ja loput jauhot sekä rasva sekoituskauhalla.  

Taikina saa olla notkeaa. 

Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle 

ja anna leivän kohota.

Pistele hyvin haarukalla.

Paista 40 min 180-200 asteessa. 

Leikkaa mieluisan kokoisia leipäpalasia, halkaise kahtia,

voitele ja nauti!

Kuivahiiva ja vaikkapa em.jauhopussi ovat hyvä hätävara.

Niistä saa näppärästi maittavan hiukopalan ja suolaisen kahvileivän, 

jos tulee yllätysvieraita. 

Peltileipä säästää leivontapöydän putsaukselta! ;) 

Ruukaatko sinä tehdä peltileipää?

Onko tämä jauhoseos tuttu sinulle?

💫

Lämpimäisajatus Sinulle!

Lämmin leipä sopisi kyllä hyvin tähän päivään, 

kun tuulee ja tuivertaa.

Takatalvea ilmeisesti teettää! 

Kevään väriä

Kyllä on ollut niin harmaata ja vetistä tällä talvilomalla, 

että katsoin parhaaksi alkaa kaarrattamaan sisustuksessa  

kevättä sekä kevään värejä kohden. 

Ehkä tuo amaryllis ja sen kaunis väri 

herättivät vaaleanpunaisen kaipuun. 

Ja sitä sävyä minulta löytyikin jemmasta. 

Tuosta joulukukasta vielä sen verran, 

että se yllätti minut nyt maaliskuun alussa yhdellä kukalla

ja lomaselta palattuani täällä oli jo kaksi upeaa kukkaa. 

Kurkkasin kymmensenttiseen kukkavanaan

ja löysin sieltä vielä kaksi nuppua.

Ihmeellinen sipuli kyllä, 

kun jaksaa noin kukkia. 

Ostin pitkästä aikaa kukkivan ruukkukukan. 

Krysanteemi on yleensä kestävä kukka 

ja tuossa olikin mukavasti jo kukkasia avautuneena. 

Hain esille muutamia pääsiäiskoristeita,

vaikka pääsiäiseen on toki vielä matkaa.

Kevään juhlaa on kiva pikkuhiljaa valmistella. 

Lisää vaaleanpunaisia ajatuksia tuli näiden harsokukkien myötä. 

Kysäisin kukkakauppiaalta, 

voisiko näistä tehdä ns. kuivakukkia.

Kauppias meinasi, että väri saattaisi muuttua kuivattamisesta.

Oletteko käyttäneet harsokukkaa kuivakukkana,

minkälaisia kokemuksia?

Mikä on muuten sinun kevään värisi?

Mikä tuo sinulle iloa tähän päivään? 

Kevääni sävyihin sointuu myös miniämme juuri julkaistu 

runokirja "Apilankukkia". 

Olen sitä lueskellut ja ihastellut.

 Runon kirjoittaminen on oma taiteenlajinsa

ja lahjaa sekin. 

Taivas on tullut sinisemmäksi

pilvet valkoisiksi kuin kesäyöt

takana talven hämärä

keväällä käsissään 

kesän paletti

silmissäsi meri

ja aaltojen pauhu 

voin kuulla hiekan huokaisun

kun sitä silität

💝

Siinäpä ihania keväisiä asioita! 

Kevään iloja, jotka ovat jo osittain täällä. 

Kevät tuo iloa ja valoa näihin päiviin;

näihin päiviin, kun kaikkialta tuntuu kuuluvan 

huolen ääniä. 

On yritettävä kääntää katse aurinkoon,

että varjot jäisivät taakse.

Tartuttava arjen pieniin iloihin ja hetkeen.  

Pieni ihminen ei muuta voi.

 

Kohtaamisia

Kohtaamisia -sana kuvaa talvilomani alkupäiviä. 

Paljon kohtaamisia. 

Perjantaista sunnuntai-iltapäivään olimme perhekuntani kanssa 

yhteisellä leirillä, 

sukutapaamisessa, sukukurssilla, 

jonne tällä kertaa pääsi mukaan kolmekymmentä henkeä. 

Kokoonnuimme yhteiselle,  pienelle lomaselle, 

arjen askareista huolettomina valmiiden ruokien äärelle. 

Saimme kokea huikeita ilon ja riemun hetkiä erityisesti liikunnan parissa.  

 Liikuntasali oli paria tuntia lukuunottamata meidän käytössä 

ja se, jos mikä oli mieluista kaikille.

Liikunnan lisäksi ohjelmassa oli keskustelua kodista ja kohtaamisesta. 

Kuulimme mielenkiintoisen infon paloturvallisuudesta ja varautumisesta  

sekä lakipuolelta siitä, minkälaisia asiakirjoja pariskunnilla olisi hyvä olla keskenään. 

Mieheni kertoi oman sukunsa historiasta, 

joka ulottuu tuonne ison naapurin puolelle 

ja äitini kävi kertomassa lapsenlapsille omasta lapsuudestaan. 

Näiden "ohjattujen tuntien" lisäksi oli monia, monia arvokkaita kohtaamisia, 

keskusteluja ja ajatusten vaihtoja,

vertaiskokemusta sekä 

iloa ja rentoa yhdessäoloa.

Ihana oli katsoa sisarusten ja serkusten talostelua siellä viikonloppukodissa. 

Sitä, että kenenkään ei tarvinnut olla yksin!

Aika vaan tuntuu kuluvan näissä hyvissä hetkissä kuin siivillä. 

Viikonlopusta tuntui jääneen poppoolaisille hyviä muistoja. 

Leiri oli kuulema 5/5. 

Leirin jälkeen ajelin itsekseni lapsuuden kotiini, 

jossa oli aivan erilainen tunnelma;  

hiljaisuutta, omaa aikaa ja kiireettömyyttä. 

Siirryin elämänkaaren keskipäivästä verkkaisiin vanhuudenpäiviin

-erilaiseen kohtaamiseen ja toisenlaisiin keskustelunaiheisiin.

Lapsuukodissa minua odotti muistot ja äiti muisteli minulle omaa elämäänsä . 

Nuo muistelot tuntuivat olevan minulle erityisen merkityksellisiä juuri nyt. 

Ikä on tuonut uteliaisuutta omiin juuriin, 

menneeseen aikaan sekä tapahtumiin siellä.  

Sain kuunnella äitiäni, 

elävää historiankirjaa hetken kiireettä ja 

hän jaksoi vielä muistella,

hän vielä muisti. 

"Savusaunassa syntyneiden suku sammumassa, 

kiertokoululaisten jo sammunut.  

Heidän mukanaan kiireetön aika, 

jolloin leikattiin sirpillä viljaa,

sidottiin käsin lyhteitä, 

käveltiin kirkkoon peninkulmien takaa, 

ehdittiin nojata veräjään, 

kuunnella naapurin verkkaista puhetta, 

käydä sairasta oppimassa, 

pitää kädestä kuolevaa.

Nyt synnytään siististi, 

eletään kiireesti, 

kuollaan yksin ja tehokkaasti. 

Mutta miten kipeä mieli,

miten kipeä.

-M.Leinonen-

Taas sain syvempää ymmärrystä monille asioille

ja asioiden syntyperille. 

Niille, miksi joku asia on niin tai näin,

mitä on ollut ennen ja mitä on nyt. 

Perintötekijät, perinteet, tavat ja tottumukset kulkevat suvussa. 

Elämä on kuitenkin hioutumista, 

oppimista edellisen sukupolven oivalluksista ja 

mutta toisaalta myös huonoista "perinnöistä"  poisoppimista. 

Nämä ovat niin mielenkiintoisia asioita, 

että sanat meinaavat mennä solmuun tässä kirjoittaessa.

Summa summarum:

oli hieno hetki olla äidin kanssa kahden,

kohdata hänet rauhassa  ja jutella hänen elämänkaarestaan,

jonka osa minäkin olen. 

~~~~~~

Tunteet ovat olleet pinnalla 

ja kohtaamiset 

-niin ihania kuin ne ovatkin -

tuntuvat lopulta koko kropassa. 

Oli ihana palata kotiarkeen normirytmiin; 

 pyykin pyöritykseen ja ruoan laittoon. 

Viikonlopun tunteet ja tuntemiset asettuvat vähitellen osaksi minua. 

Juuri nyt on onnellinen, kiitollinen ja väsynyt olo.