Tänään on taas sytytetty tuhansia kynttilöitä
sekä rakkaudesta, kaipuusta että kiitollisuudesta
edesmenneiden ihmisten ja yhteisten päivien muistolle.
Kirkkomaan tuhannet kynttilät,
kertovat tarinoita rakkaudesta.
Ikuisesta kaipauksesta.
Pienen hetken ajan marraskuun musta harso,
väistyy valon tieltä.
Silloin enkelit
seisovat vierellämme.
-Maria Vakkuri-
♥♥♥♥
Meidänkin ajatukset ovat kulkeutuneet taas menneisiin vuosiin ja päiviin .
Siihen menetykseen, mitä silloin koimme
ja joka on muovannut meidän elämäämme
omalla pysyvällä tavallaan.
On olemassa aika ennen sitä elokuista päivää 1987 ja sen jälkeen.
Ja se ajanlasku pysyy meidän vanhempien mielessä.
Tänään seisoimme pienen poikamme haudalla ja
sytytimme kynttilän lapsemme sekä isäni ja appivanhempieni muistolle.
Upotimme lyhdyn syvälle hankeen,
ettei tuuli sammuttaisi kynttilän pientä vapisevaa liekkiä.
Olimme siinä hetken vaiti
ja sitten Hän sanoi ääneen sen mitä molemmat ajattelimme;
"se oli suuri menetys".
Illalla katselemme taivaalle
ja etsimme silmiimme kirkkainta tähteä.
Sanomme sitä johtotähdeksi.
♥
❤️
VastaaPoistaKiitos sydämellisestä ajatuksestasi! <3
Poista❤️
VastaaPoistaSydämellä tuntee parhaiten, kiitos jakamisesta! <3
Poista❤
VastaaPoistaKiitos Maria! <3
Poista❤️
VastaaPoistaLämmin tunne tulee sydän-viesteistä. Joku muistaa minua siellä ajatuksen kantaman päässä. <3
Poista