Heinäkuu on marjakuu ja marjaisten herkkujen kulta-aikaa.
Olen tehnyt tilaa pakasteeseen
käyttämällä menneen kesän marjoja ihan surutta
niin "marjamarjoina" kuin leivonnaisten leipomiseen.
Ja täyttänyt pakastetta toisesta reunasta tuoreilla mansikoilla
ja kohta toivon mukaan lakoilla sekä mustikoilla.
Sitähän se kesä on ja hyvä niin,
että on marjoja mitä hyödyntää sekä säilöä tulevan varalle.
~~~~
.
Yksi bravuurinini tänä kesänä on ollut
kermaviilitäytteinen marjapiiras,
jota olen leiponut vieraille useamman kerran mustikoista ja vatuista.
Leivon piirakan gluteenittomana ja
nykyään laitan täytteen kaksinkertaisena.
Syystä, että Hän, joka ei kuulema tykkää "piimästä" leivonnaisissa,
sanoi kerran täytteen olevan tämän piirakan ydin
ja sitä kuulema saisi olla reilusti.
Tie miehen sydämeen kulkee edelleenkin mahan kautta
ja olen nyt sen kerran kun leivon,
herkuttanut Häntäkin oikein "olan takaa"!
Marjoja reilusti ja kermaviiliä kaksi purkkia!
Luottonohjeeni Mamman marjapiiras on seuraavanlainen:
150 g margariinia
1 dl sokeria
1 muna
3 dl Semperin karkeita jauhoja (tai vehnäjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
Margariini ja sokeri vaahdotetaan,
Seokseen lisätään muna sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet.
Taikina levitetään vuoan ( n. 28 cm halkaisijaltaan) pohjalle.
Päälle ripotellaan jäiset marjat (5 dl)
ja seuraavista aineista sekoitettu täyte:
2 dl laktoositonta kermaviiliä
0,5 dl sokeria
1 muna
1 tl vanilliinisokeria
Paistetaan 200 asteessa n.35 minuuttia.
Mökkiviikon aluksi oli kaunis kesäpäivä.
Katoin meille päiväkahvit ulos ruusukuppien
ja pakasteesta mukaan nakkaamani piirakan jämän kera.
Olihan se sen väärti,
kun on kesä sekä loma.
Siinä sitten joimme ja nautimme
täyteläisestä kesätunnelmasta,
luonnon kauneudesta, leikatusta nurmikosta
sekä sopivan leppeästä kesätuulesta,
joka piti ötökät loitolla.
Onneksi katoin paremmin silloin ja istahdimme kiireettömästi pihahommien lomassa,
sillä sen jälkeenpä onkin tihuuttanut vettä päivä toisensa jälkeen.
Meillä on nyt oleskelupaikka myös mökin nurkalla.
Leikkasimme nimittäin vasemmalla olevan ikkunan alta vanhan juhannusruusun pois.
Ruusu riutui, harmaantui ja kuivi samalla tavalla kuin viime kesänäkin
eikä jaksanut kukkia.
Mikähän sitä vaivaa?
Onko kellään samanlaista kokemusta?
Viimekesäinen roskalavalöytö,
vielä työstämätön valkoinen puutarhapenkki
sai ikkunan alta paikkansa.
Sitä kantaessani muistui mieleeni surkuhupainen tapaus.
Olin sopinut penkin hakemisesta
ja välitin osoitteen miehelleni.
Hän meni viestiin kirjoittamaani osoitteeseen
ja kertoi tulleensa hakemaan penkkiä.
Talon mies oli ihmetellyt ja sanonut,
ettei heillä mitään penkkiä ole jaossa.
Mies oli huikannut vielä vaimolleenkin,
onko hän luopumassa jostakin.
Mieheni soitti minulle ja ihmetteli asiaa.
Viestiä tarkistaessani huomasin kirjottaneeni talon numeron väärin;
tämä kiva penkki löytyi sitten kymmenen numeroa isommasta osoitteesta.
Että semmoista sattuu ja tapahtuu
välillä minulle
ja meille.
~~~
Niin hämärä päivä on vaipunut vielä hämärämmäksi illaksi.
On aika sammuttaa kynttilä ja radio.
Kesän ihania herkkuhetkiä Sinulle!
Tuossahan on oikein sopiva paikka söpölle kahvittelupaikalle. Joskus pitää vaan raskia tehdä muutos ,kuten nyt leikkasitte tuon juhannusruusun pois.Ehkäpä se sillä kuihtumisella viestitti muutosta. Pienikin muutos aina vähän kirpaisee. Mutta eikö se olekin niin että tilalle tulee jotain entistä ehompaa. Ja kiitos tuosta piirakkareseptistä. Sitä taas tarvitaan
VastaaPoista-Irmama
Voi ei, tuo penkin haku! Ihan naurattaa ääneen. :D
VastaaPoistaKylläpä olisikin kiva istua tuohon nurkkaan nautiskelemaan ihanan herkullista piirakkaa. :)