Sohvanpäällinen roskalavalta

Sanotaan, että toisen roska on toisen aarre. 

Niin se oli tämän virkatun käsityönkin kohdalla.

Tyttäreni oli bongannut sen Facebookin roskalavalta

ja varannut minulle, kun tiesi minun tykkäävän

kalastajalangasta virkatuista käsitöistä.

Kun hain tämän 145x145 senttisen, 

verhona käytetyn virkkauksen,

hoksasin heti saavani siitä peitteen 

suojaamaan mökin vanhaa sohvaa

ja sen hiutunutta kangasta.

Vanha rouva kertoi verhon kulkeneen 

parikymmentä vuotta hänen mukanaan

ja sille ei ollut löytynyt paikkaa heidän uudessa kodissaan

Lupasin antaa sille pysyvän kodin mökiltä!

Virkkuu lepää nyt lapsuuden kodistani saamani,

useampaan kertaan verhoilun sohvan päällä

ja äitini kutomien räsymattojen läheisyydessä.

Siinä on suomalaisten naisten käsityötä ja kädentaitoa kasapäin ja ritirinnan. 

Ja minä iloitsen kierrätysajatuksesta

ja tarinoista esineiden takana.

 Mökin tuomi oli kuvanottohetkellä puhkeamaisillaan kukkaan ja nyt se on siellä valkoisenaan kuin morsiushuntu.

Aurinko paistaa ja hellii meitä nyt täysillä.

Ajelemme lapsenlapsen rippijuhliin 

sekä poikamme valmistujaisiin.

Tänään on taas ilon ja onnen 

sekä yhdessäolon päivä!

🤍🍃